Seksipalveluiden ostaminen on ihmisen yksityisistä yksityisintä aluetta. Valtaosa asiakkaista haluaa myös pitää sen täysin yksityisenä ja vain omana tietonaan. Alalla on kuitenkin luotettavuudeltaan niin monentasoisia palveluntarjoajia, ihan sekopäitäkin (kuten asiakkaissakin) ja kun asiakkaan oikeussuoja on lähes olematon, on turvallisinta asioida aina nimettömästi.
Siksi aika moni asiakas maksaa palvelussa nimenomaan anonyymistä asioinnista. Tämä ero on tärkeää ymmärtää: asiakas ei maksa eroottisista elämyksistä vaan mahdollisuudesta hankkia eroottisia elämyksiä nimettömästi, anonyymisti. Seksiä voi olla tarjolla ilmaiseksi runsaastikin, mutta jos sitä haluaa anonyymisti, siitä täytyy maksaa ja juuri siitä moni asiakas ennen kaikkea maksaakin. Asiakas ei siis maksa seksistä vaan anonyymistä seksistä. Ja varsinkin silloin, kun puhutaan fetisseistä, bdsm-puolen jutuista ym. erityisen yksityiselle alueelle menevistä asioista. Jos mahdollisuutta anonyymiin asiointiin ei ole, asiakas ei silloin saa sitä, mistä hän on maksamassa. Sellaiset asiakkaat ostavat palvelunsa sieltä, missä anonyymi asiointi on mahdollista eivätkä sieltä, missä se ei ole. Niin yksinkertaista se on.
Myyjälle olennaisinta on aina ymmärtää mistä asiakas maksaa ja tarjota sitten sitä. Muuten tuote tai palvelu ei mene kaupaksi. Pätee kaikessa bisneksessä.
Ymmärrän täysin myös myyjien tarpeen anonymiteettiin ja kunnioitan sitä kaikin tavoin. Itse asiassa itse suosin myyjiä, jotka tekevät hommia anonyyminä. Koen anonyymit myyjät luotettavammiksi ja turvallisemmiksi, koska silloin molemmilla osapuolilla on yhteinen intressi suojella yksityisyyttä. Molemmilla on sama asia suojeltavana, molemmilla on yhtä paljon hävittävää. Kun myyjä haluaa pysyä anonyyminä, hän todennäköisesti kunnioittaa ja ymmärtää paremmin myös minun haluani pysyä anonyyminä.
Luulen, että myyjän kannalta varmoja keinoja oman anonymiteettinsä suojaamisen ei ole muita kuin keikkakämppien ja hotellien käyttö. Ne maksavat, mutta idea on, että ne tuottavat niihin käytetyn rahan moninkertaisesti takaisin. Jos sillä tavalla saa enemmän asiakkaita, käteen jäävän rahan määrä on joka tapauksessa suurempi kuin keikkakämpästä aihetunut kulu.
Siksi aika moni asiakas maksaa palvelussa nimenomaan anonyymistä asioinnista. Tämä ero on tärkeää ymmärtää: asiakas ei maksa eroottisista elämyksistä vaan mahdollisuudesta hankkia eroottisia elämyksiä nimettömästi, anonyymisti. Seksiä voi olla tarjolla ilmaiseksi runsaastikin, mutta jos sitä haluaa anonyymisti, siitä täytyy maksaa ja juuri siitä moni asiakas ennen kaikkea maksaakin. Asiakas ei siis maksa seksistä vaan anonyymistä seksistä. Ja varsinkin silloin, kun puhutaan fetisseistä, bdsm-puolen jutuista ym. erityisen yksityiselle alueelle menevistä asioista. Jos mahdollisuutta anonyymiin asiointiin ei ole, asiakas ei silloin saa sitä, mistä hän on maksamassa. Sellaiset asiakkaat ostavat palvelunsa sieltä, missä anonyymi asiointi on mahdollista eivätkä sieltä, missä se ei ole. Niin yksinkertaista se on.
Myyjälle olennaisinta on aina ymmärtää mistä asiakas maksaa ja tarjota sitten sitä. Muuten tuote tai palvelu ei mene kaupaksi. Pätee kaikessa bisneksessä.
Ymmärrän täysin myös myyjien tarpeen anonymiteettiin ja kunnioitan sitä kaikin tavoin. Itse asiassa itse suosin myyjiä, jotka tekevät hommia anonyyminä. Koen anonyymit myyjät luotettavammiksi ja turvallisemmiksi, koska silloin molemmilla osapuolilla on yhteinen intressi suojella yksityisyyttä. Molemmilla on sama asia suojeltavana, molemmilla on yhtä paljon hävittävää. Kun myyjä haluaa pysyä anonyyminä, hän todennäköisesti kunnioittaa ja ymmärtää paremmin myös minun haluani pysyä anonyyminä.
Luulen, että myyjän kannalta varmoja keinoja oman anonymiteettinsä suojaamisen ei ole muita kuin keikkakämppien ja hotellien käyttö. Ne maksavat, mutta idea on, että ne tuottavat niihin käytetyn rahan moninkertaisesti takaisin. Jos sillä tavalla saa enemmän asiakkaita, käteen jäävän rahan määrä on joka tapauksessa suurempi kuin keikkakämpästä aihetunut kulu.


