Mietteitä omista ulkonäköpaineista seksityöntekijänä ja parin pennin verran ajatuksiani saitista
Mua jännitti tosi paljon keikalle lähtiessäni uuden hiustyylini saama vastaanotto, sillä olen itse ollut tosi epävarma sen takia. Rakas pitkä vaalea ponnarini on viimeisen parin vuoden aikana kärsinyt raskaasti muutamista isommista kolhuista ja sitä on pitänyt matkan varrella useampaan otteeseen lyhentää reippaasti. Jokin aika sitten tuli vastaan hetki jolloin hiukset oli pakko leikata hyvin lyhyeksi ja jouduin sen vuoksi pieneen identiteettikriisiin. Tämä voi kuulostaa pinnalliselta, mutta silläkin uhalla haluan käsitellä asiaa. Mulla on koko aikuisikäni ajan ollut pitkät vaaleat hiukset ja olen kokenut sen vahvasti osaksi identiteettiäni. Olen käynyt vuosien aikana läpi mm. painon nousua ja laskua (+30kg pitdemmässä ajassa, -30kg nopeassa odottamattomassa rysäyksessä), mikä on myös ottanut koville kun kasvotkin on välillä näyttäneet vieraalta peilissä. Kaiken sen ajan olen kuitenkin aina ollut se sama "pitkähiuksinen blondi" mikä on ollut vahvasti osa identiteettiäni.
Jouduin tekemään tavallaan vähän surutyötäkin asiassa, sillä en todellakaan olisi halunnut näin dramaattista muutosta ulkonäkööni. Asia ei ehkä olisi tuntunut yhtä isolta ilman tätä työtä. Pohdin pitkään olenko nyt asiakaskunnan silmissä vähemmän viehättävä, vähemmän naisellinen, tai vähemmän jotain mitä ei voi sanoilla kuvata, näytänkö nyt vanhalta ja rupsahtaneelta? Heti perään tuli ajatukset siitä miten typerää on itkeä hiusten takia kun on vakavampiakin asioita, kuten vaikka rintasyöpä ja pysyvä rinnan/rintojen menetys joka on aivan varmasti jokaiselle sen kokevalle naiselle todella paljon kovempi paikka kuin tämä mun tilanne.
Nämä epävarmuudet omien hiusten suhteen ovat suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä ajattelen muiden naisten lyhyistä hiuksista. Yleensä ihastelen miten kiva lyhyt tukka jollain on, tai miten seksikäs lyhythiuksinen nainen voi olla. Kuitenkin juuri seksityöntekijänä kävin läpi epämääräisiä tunteita siitä, että kelpaanko nyt, kun en enää kanna yhtä monien kulttuureiden merkittävistä naisellisuuden mittapuista. Tulen olemaan nyt vähintään vuoden lyhythiuksinen ennen kuin pääsen takaisin siihen pisteeseen, että hiukset ylittää ponnarille, joten tähän on vaan nyt totuttava.
Olen hiljalleen totutellut peilikuvaani vaikka en vieläkään mitenkään riemastu näkemästäni. Tämän oman epävarmuuden ja kelpaamisen epäilyn takia olikin valtavan ihanaa ja täysi yllätys kuulla positiivisia kommentteja asiakkailta! Sain kuulla, että hiukseni ovat ihanat ja että ne sopii mulle. Olen sitä kuullut myös siviilissä mutta jotenkin tuntui tärkeältä kuulla se myös asiakkailta joista pidän.
Hiusten lisäksi viime aikoina paino on ollut itselleni ajankohtainen ja kipeäkin asia jonka takia olen mm. ottanut etäisyyttä saittiin, sillä puheet kilohinnoista ja viittaukset liialliseen kehopositiivisuuteen tapana sanoa "nätisti" että jonkun keho ei miellytä omaa silmää ovat viiltäneet syvältä. En tiedä tuleeko näille kommentoijille koskaan mieleen miten iso asia monille meistä naisista on muuttuva keho ja etenkin sen julma kommentointi. Kun nuori parikymppinen tyttö kasvaa aikuiseksi, kolmekymppiseksi, nelikymppiseksi jne muuttuu hormonitoiminta monella tavalla ja paino voi vaihdella paljonkin vaikka elintavoissa ei varsinaisesti olisi merkittäviä muutoksia. Erilaiset kehotyypit saa aikaan sen, että paino kertyy eri naisilla eri paikkoihin. Joillain reisiin ja peppuun, toisilla keskivartaloon, ja enemmän tai vähemmän toki myös kaikkialle kehoon.
Olin pitkälle päälle parikymppinen ennen kuin paino nousi toivomalleni kutosella alkavaan lukuun. Olin ollut laiha ja muodoton teini, ei ollut pyöreyttä sen enempää tanssijan reisissä, pepussa kuin rinnoissakaan. Olin yläasteella se jota haukuttiin laudaksi ja ainoa joka oli tyytyväinen kehooni oli balettikoulun opettaja.
Olin onnellinen kun pystyin vihdoin ja viimein käyttämään rintaliivejä, jotka olivat jotain muuta kuin se pienin mahdollinen kuppikoko, ja joista olin saanut vain haaveilla. Oli kivaa kun lantio oli leveämpi kuin vyötärö. Jossain vaiheessa iän lähestyessä kolmeakymmentä alkoi nuoren naisen laiha ja rasvaton kehoni muuttua aikuisen naisen kehoksi josta eletty elämäkin näkyy. Pidin siitä, ja pidän edelleen siitä, että kehoni on pehmeä. Olin äärimmäisen onnekas siinä suhteessa, että äidiksi tuleminen ei jättänyt merkittäviä jälkiä ja muutoksia kehooni ja ihooni, ja siitä tunnen kiitollisuutta.
Suuria muutoksia läpikäyneenä on ollut ihanaa olla tällä hetkellä omassa kehossa. Olen aina ollut ylpeä siitä, että mulla on jäätävän hyvä itsetunto, mutta viime aikoina on alkanut takaraivoon hiipiä ajatuksia joista en pidä, ja ne ovat täältä Saitilta lähtöisin. Itselläni on sellainen kehotyyppi, että muutokset painossa näkyvät ensimmäisenä ja hyvin herkästi keskivartalossa ja olen aina ollut vähän kateellinen niille naisille kenellä paino kertyy reisiin, peppuun ja rintoihin. Ihastelen itse eniten aina muodokkaita naisia joilla on kurvia ja kaarta vähän joka suuntaan, mutta katson itseäni äärimmäisen kriittisin silmin, varmaankin niillä balettikoulun opettajan silmillä, eikä Saitilla roikkuminen ainakaan sitä katsetta hellemmäksi muuta.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, että joillekin "huorissa käymisen" pointti on päästä lähietäisyydelle sen näköisten naisten kanssa joita on koko ikänsä nähnyt pornossa ja ihan tavallisessa mainonnassa. Etenkin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa nuoruuttaan eläneillä on helposti vääristynyt mielikuva siitä mikä on terveellinen naisen paino, sillä "heroin chick -look" ja langanlaihojen naisten haukkuminen läskeiksi mediassa on jäänyt mieleen naisten lisäksi varmasti myös miehille. Lisäksi musta tuntuu, että tosi monille on vierasta sekä se, että aikuisen naisen paino vaihtelee mm. kuukautiskierron mukana, että se, että hyvin eri kokoiset naiset voi olla saman painoisia minkä takia monet, itseni mukaan lukien, eivät kerro painoa ilmoituksessa kun ne numerot on useimmille vain ennakkoluulojen takia rajoituksia sen sijaan, että ne todella kertoisi mitään mistään.
Asiakkaalle ulkonäkökeskeisyydessä ei siinä mielessä ole mitään pahaa tässä skenessä, että seksiä ostaessahan toteutetaan monia muitakin fantasioita, ei nuoren ja täydellisen kauniin naisen kanssa oleminen ole sen vähäisempi fantasia kuin vaikka milf tai joku muu. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että normaaleilla aikuisen naisen eri kokoisilla ja eri muotoisilla kehoilla varustettuja naisia pitää alentaa huutelemalla julmia sanavalintoja anonyymin naamarin takaa. Miksi ei voi keskusteluissa asiallisesti ja neutraalisti ilmaista olevansa ulkonäkökeskeinen ihminen ja että ostopäätökseen vaikuttaa tietynlainen keho ilman, että siinä samalla pitää puukottaa niitä naisia jotka eivät vastaa omaa ihannetta.
Olen muutaman viime viikon aikana ihan tosissani harkinnut täältä poistumista pysyvästi koska on tuntunut siltä, että tämä likakaivo aiheuttaa pelkkää ahdistusta ja vitutusta myrkyllisellä ilmapiirillään. Harkitsen sitä edelleen, mutta toistaiseksi mut on pitänyt täällä ne muutamat kivasti ajatuksiaan ilmaisevat tyypit, kaikki ne hiljaiset lukijat, jotka ei koskaan kirjoita tänne mitään, mutta valitsevat tulla mun asiakkaaksi koska pitävät siitä mitä täällä kirjoitan, sekä ne kollegat jotka ovat yksityisesti kiittäneet siitä, että sanon täällä ääneen asioita mitä he eivät itse halua tai jopa uskalla, koska eivät halua joutua höykytettäväksi.
Erityisesti suomalaisiin seksityöntekijöihin kohdistuva halveksunta, jopa vihapuhe mitä täällä tietyt nimimerkit harrastavat on mun mielestä surullista, ja vielä surullisempaa on, että vihapuheen ja kiusaamisen tasolle menevä keskustelu ylipäätään sallitaan, eikä pyritä asiallisen keskustelukulttuurin rohkaisemiseen ja ylläpitämiseen. Enkä tarkoita nyt pelkästään ylläpitoa ja moderointia kun puhun sallimisesta, vaan tarkoitan myös kollektiivista hiljaista hyväksymistä.
En tiedä onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä saitilla perinteinen internetin ulkomaalaisiin kohdistuva rasismi loistaa poissaolollaan palveluntarjoajien kohdalla, ja hyvä niin! Mutta ilmeisesti netissä vihapuheen ja halveksunnan määrä on vakio, sillä täällä se näyttää kohdistuvan vahvasti suomalaisiin seksityöntekijöihin ja alan yrittäjiin. Tietenkään eivät kaikki sitä tee, mutta kyllä se mun mielestä on surullisen paljon läsnä täällä.
