[joey_t]

Robert Galbraith: Käen kutsu

Käen kutsu on Cormoran Strike -sarjan ensimmäinen osa ja genreltään rikosromaani. Se esittelee sarjan kaksi päähenkilöä: yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen vastikään palkatun avustajansa Robin Ellacottin. Teos on klassinen rauhallisesti rakentuva brittiläinen dekkari, jossa miljöö ja henkilöhahmot ovat keskiössä. Päähenkilöinä ovat Cormoran Strike entinen sotilas joka menetti jalkansa Afganistanissa joka on talousvaikeuksissa, asuu toimistossaan. Robin Ellacott puolestaan on fiksu ja ystävällinen, tullut toimistoon tilapäiseksi sihteeriksi. Robin osoittautuu nopeasti luonnollisen lahjakkaaksi tutkijaksi. Tätä avausteosta olen kuunnellut noin neljäsosan ja voipi olla että kuuntelen koko sarjan, tämä on minulle mieluisaa kuunneltavaa.

Mulle kävi juuri ilmi - kun olin jo aloittanut Käen kutsun - että Robert Galbraith on Harry Potter-kirjailija J. K. Rowlingin salanimi. Salanimeä Rowling käyttää koska halusi selvittää, voisiko hän kirjoittaa rikosromaaneja,
saada kustantajan ja tulla arvioiduksi rehellisesti ilman Harry Potterin aiheuttamaa valtavaa ennakkohuomiota. Kun salanimi paljastui Rowling pettyi voimakkaasti ja on jatkanut sarjan parissa salanimeä käyttäen.

[Cece]

Aamos Honka: viides artikla. Ajankohtainen aihe.

[guuguuman]

^^ Olen lukenut kolme ensimmäistä Coromoran Strike-kirjas ja pitänyt niistä: ne ovat jotenkin kiva yhdistelmä perinteistä britti-dekkaria ja modernimpaa noir-henkistä meininkiä. Ja minähän tykkään tietysti kaikesta mikä sijoittuu Lontooseen.

Itse olen uusintalukenut lukioaikojen suosikkikirjaani, eli Feank Herbertin Dyyniä. Tarinahan on varmaan kaikille tuttu, sillä kyseessähän on eräänlainen scifi-puolen Taru Sormusten Herrasta. En tosin muistanutkaan kuinka erikoisella tyylillä kirja on kirjoitettu ja se on kyllä hidastanut lukemista. En sitten tiedä miten tuo kieli ja kerrontatekniikka toimisivat alkuperäiskielellä…

[Kellopeliappelsiini]

^^^ja ^

Coromoran Strike-sarjasta kuuntelematta 8. opus "Merkitty mies" (ilmestynyt vähän aikaa sitten palveluun).

Kaikki olleet hienoja kokemuksia ja juonenkäänteiltään hyviä, lisäväriä mukavasti osakkaiden tunteet toisiaan kohtaan joita hienosti pidetään taustalla eikä koko sarjaa vedetä vessanpöntöstä alas turhalla hempeilyllä - toivottavasti ei myöskään tuossa "Merkitty mies" -romaanissa.

[Kapu]

Pentti Syrjä: Gruppa Finljandija

Kolme Suomen armeijan upseeria opiskeli Moskovassa Frunzen sotilasakatemiassa v. 1971. Syrjä kirjoitti kirjan kokemuksistaan. Pienenä yksityiskohtana mm. nahkahanskat varastettiin.

Presidentti Koivisto ei pitänyt kirjan julkaisemisesta.

[RobertLey]

Seppo Konttinen - Kari Vitie: "Eri mieltä - Todenpuhuja Kauko Kareen elämä"

Luettu. Hyvin koottu kuvaus toimittajasta, kirjailijasta ja kustantajasta - sekä Kekkosen ja suomettumisen ajan tunnetuimmasta kriitikosta.

Kauko Kare (s.1914) syntyi Kanta-Hämeessä Vesunnin kartanossa, luonnettaan kuvaa mm Hattulan kunnankirjaston lähes alusta loppuun lukeminen jo nuorena. Ylioppilas 1930-luvun alussa, vielä tuolloin kesken jäävien filosofian, latinan, Baltian-, Suomen- ja Venäjän historian opintojen ohella toimittajana mm Kajaani-lehdessä. Valistusajan filosofeja sekä renessansin humanisteja ihailevana nuorena miehenä opintomatka Ranskaan kesällä 1939 jossa poikuus meni kokeneen ranskalaisen naisopiselijan kanssa. Sieltä palattua suoraan Talvisodan rintamalle Lieksaan. Viestimies Kare osallistui Pohjois-Karjalan taisteluihin sekä Kuhmossa r... venäläisten Dolinin hiihtoprikaatin tuhoamiseen. Jatkosodassa 2. Divisioonan viestipataljoonassa korpraali yleni kolmen vuoden aikana ylikersantiksi (Sotapolku.fi:ssä väärä tieto ja kuva) ja tämä ajanjakso oli se, mikä vaikutti eniten loppuelämään. Kauko Kareen toimittajalinjaa sävytti loppuun saakka koettu asevelihenki sekä perinteiset arvot - takinkääntäjää miehestä ei saatu tekemälläkään vaan Kare otti Urho Kekkosen tähtäimeensä jo tämän pääministerivuosina sotien jälkeen. Kauko Kare ei suinkaan ollut ainoa rintamamies jolle entisen isänmaallisen valtiomiehen ulkopoliittinen kääntyminen ja notkeus tulivat vähän liiankin äkkiä.

Luonteeltaan äkkiväärä ja joustamatonkin mies ehti saada useammatkin potkut sanomalehdistä ennen päätymistään freelanceriksi. WSOY:n kustannusvirkailijan sekä Suomalaisen Suomen toimitussihteerin pestit jäivät lyhyiksi joskin henkilökohtaisella tasolla Kareesta pidettiin - Suomalaista Suomea hän sai käyttää vapaana toimittajana vuosikaudet ja myös Urpo Lahtinen pestasi Kareen Nootti-lehden päätoimittajaksi (vastaava esimerkki Lahtisesta myöhemmin oli apu Aarno "Loka" Laitiselle "Tamminiemen pesänkakajien" jälkipyykin seurauksena.)

Kauko Kare kuului Kullervo Rainion, Tuure Junnilan ja Georg C. Ehrnroothin tavoin niihin, jotka Kekkosen Suomessa leimattiin patavanhoillisiksi. Mm "Vodkaa Komisario Palmu"-elokuvassa "äärioikeistolaisen" toimittaja Kosti Kulan esikuvaa ei tarvinnut etsiä kaukaa. Mikäli Matti Oravisto olisi näytellyt Taisto Sinisaloa olisi vasemmalla älähdetty ja Fennada-Filmi asetettu boikottiin. Kareen pamfletti "Tähän on tultu" jonka julkaisemisen rahoitti KOP:n pääjohtaja ja Kokoomuksen v:n 1968 presidentinvaalien Kekkosen haastaja Matti Virkkunen sekä elämänkerta Tahko Pihkalasta eivät niinikään tehneet toimittajasta silloisen poliittisen eliitin suosikkia. Kare teki selväksi, ettei esimerkiksi Yleisradion ohjelmistossa kuulunut demokraattinen ääni. Yhtiön johto suhtautui Kareen mukaan välinpitämättömästi ja ylimielisesti ohjelmistoon suunnattuun arvosteluun ja toivomuksiin eikä sietänyt ikäviä kysymyksiä tai kyseenalaistamista 1960-80-luvuilla. Mm. Matti Tapion "Sodan ja Rauhan Miehet" oli hyllytettynä kaksi vuotta sillä vaikka se osui yksiin Suomen 60-vuotisjuhlien kanssa, se osui ennen kaikkea ja ensisijaisesti lokakuun vallankumouksen juhliin jotka luonnollisesti noteerattiin virallisella taholla päivämäärää 6.12.1917 tärkeämmiksi. Kareen mukaan YLE:ä johdettiin "rintamantakaisesta entisen viholllisen komentopaikasta."

Eri mieltä oleminen ei tuonut Kauko Kareelle poliittista tai taloudellista hyötyä. Lukuisten anomuksien jälkeen valtiovalta myönsi hänelle ylimääräisen lehtimieseläkkeen v. 1984 Kekkosen ollessa jo dementoituneena ja syrjässä. Eläkettä Kare ehti nauttia 12 vuotta kuolemaansa asti v. 1996 81-vuotiaana.

[Kapu]

^Kare oli mielenkiintoinen hahmo. Onneksi hän ehti nähdä myös v. 1991 tapahtumat Itä-Euroopassa.

[Loco Lucy]

Tunna Milanoffin Liekkiä. Tää on ollu varmaa kesästä asti tauolla ku oon lukenu muita kirjoja ja nyt ku palasin fuse hommiin pienen tauon jälkeen, niin avaan tän kirjan kohdasta johon oon tökänny yhden tosi vaativan asiakkaan, joka löysi tiensä blokeille loppukesästä, käyntikortin. Bruhh. Oon miettiny tässä, ku asiakkaat on tuonu mulle mm omatekemiä taiteita tms myös, että onko ne liian henkilökohtasia tavallaan pitää esillä ku se assosisaatio tulee heti siihen ihmisiin ja niihin sessioihin 🤔