Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Autismi - lapsuusiän hulluutta - vai mitä ihmettä?

<< < (4/13) > >>

Vieras0263:
Hmm... Taitaa olla sopiva hetki tulla ulos taas yhdestä suloisesta kaapista. :sheep:

Jos on elämänkokemusta neuropsykiatrisista piirteistä alkaen lapsuudesta (ADHD ja asperger) ja tämän lisäksi kokemusta siitä kuinka psyyke voi olla kovilla/paskana/jne (esim. masennus, ahdistuneisuus, tilapäiset psykoosit vaikeimpina elämäntilanteina)... Niin taitaa kumminkin empirismin kautta jotakin yhtäläisyyttä löytää kahden eri nimisen asian välillä. Tuntemuksia voisi kuvailla samanlaisen tuntuisiksi - pää oli yhtä sekaisin lapsuuden erokriiseissä kuin myös täysi-ikäisenä, kun oli turvattomassa seurassa päihdeporukoineen. Noh mitäs sitä menneitä märehtimään, kun niille on annettu anteeksi ja voi jatkaa ilolla tätä päivää tässä hetkessä ilman ajan vankina vainoharhailua.

Ei minua hävetä myöntää näitä, koska sellainen olisi typerää ja toisaalta pitkään sisäiset lukot pidätteli olemasta muillekin ihmisille läheskään näin avoin. Eli nyt se vihdoin onnistuu.

Jos joku kaipaa seikkaperäisempää selvennystä asioihin, niin minulta saa kokemuksia ym. kyllä kysyä. Myös kokemusasiantuntijaksi kouluttautuminen tulevan seksuaali- ja psykoterapiakoulutusten ohella kiinnostaa. Ja jos saa lääketieteelle sekä nykyisille käytännöille lähettää terveisensä, niin tässä keskustelussa se tulee ilmi, sillä vallitsevien tieteellisten käsitysten on kestettävä kritiikkiä argumentein. Ja kritiikkiä on lupa esittää.

Myönnetään kuitenkin, että tuo otsikon ilmaus saattoi hyvinkin olla yliampuva. Mutta sillekään ei aina voi mitään että tekee ensin ja miettii vasta jälkikäteen. Sekin kai kuuluu piirteiden kokonaiskuvaan.

Isän suvusta on tod.näk. peritty ADHD ja asperger sekä äidin suvusta (ja vuorovaikutuksesta) riski psykoottisten oireiden kehittymiselle. Se riski pysyy poissa, jos on ollut näin kiinnostunut henkisestä kypsymisestä läsnäolon ja egokuolemateemojen avulla, akateemisesta opiskelusta ja luotettavista sekä raittiimmista ystävyyssuhteista. Tai vaikkapa luonnossa kävelystä ja musisoinnista spontaanimmalla flow:lla synan avulla. Niin ja rakkaudesta seksityöalaan eli hupakointiin! :inlove:

Jos jotkut muut haluavat kaikella pokalla tulla ulos omista komeroistaan, niin saa jatkaa tähän lankaan. Parempihan se on, ettei ihmisille synny turhia väärinkäsityksiä. Esim. vaikka kirjoittelu ja käyttäytyminen on joskus ehkäpä näyttänytkin jollain tavoin typerän ja kusipäisen näköiseltä, niin muistakaapa tämä:

Minä en sellaista ole kenellekään tarkoittanut, vaan niin vain on päässyt tahattomasti ja huolimattomuuttaan käymään. Tarkoitus ei siis ole ollut käyttäytyä idioottimaisesti ja kuin kusipää. Eli ehkäpä tämän avulla nyt jotkut näkevät asioita realistisemmassa ja laajemmassa valossa, kun faktatiedot on tuotu päivänvaloon. Eikä muuten hävetä, vaan helpottaa myöntää ja todellakin vapauttavaa lakata piilottelemasta turhaan tiettyjä juttuja, joiden piilottelu herättänee lähinnä turhia väärinkäsityksiä muiden silmissä vailla myötätuntoa ymmärtää jonkun piirteitä ja haasteita. :)

Ilo on tässä tapauksessa todellakin puolella, ja minä kiitän! :headphones:

JTM:
Asioiden kanssa ulos (kaapista) tuleminen, puhuminen totuudenmukasesti ja oikein termein on ihan eri asia. Edelleenkään ADHD/autismia/aspergeria ja skitsofreniaa ei voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Juu tottakai samalla persoonalla voi olla kaikkia edellä mainittuja ja varmasti sen jäljiltä myös masennustakin. Kuitenkin otetaan huomioon että ADHD:hen ja Skitsofreniaan on olemassa lääkkeitä ja hoitoja mitkä lievittävät oireita (turruttavat) taas aspergeriin ei ole olemassa lääkettä. Vääriä diagnooseja voi varmasti tulla jos on hankalampi potilas tutkittavana..... voin itse sanoa että olen kaikkiin noihin kategorioihin kuuluvien ihmisten kanssa ollut tekemisissä säännöllisesti ja monen ikäisten myös. Aikuis ja lapsuus-ajan ADHD-diagnoosi ja hoito on myös hyvin erilainen ja tavallaan aivan eri "sairaus" vaikka samalla nimellä kutsutaankin, myös Asperger ihmisiä löytyy monia erilaisilla oireilla. Mutta pääosin asperger-potilaat (lapset etenkin) ovat älykkäämpiä kuin ehkä "normaalit" lapset, kuten myös jossain määrin skitsofreenikot, mut skitsofreniaa sairastava voidaan myös helpommin tunnistaa yksinkertaisilla "psykopaatti-testeillä". Asperger tapaukset suomessa vaan ovat niin vähän aikaa olleet virallisena diagnoosina ja asiaa tutkittu vähemmän aikaa, kuitenkin tapaukset ovat jatkuvasti lisääntymässä ja vanhemmallekin väelle on pystytty tekemään tuosta diagnooseja. Moni voisi yllättyä paljonko pelkästää asperger-oireyhtymä diagnoosin saaneita on jokapäiväisessä työelämässä ja heitä vain pidetään vähän "outoina" ja lisäkis vielä ne kenele ei ole koskaan tehty kyseistä diagnoosia, eikä varmaan tulla koskaan tekemäänkään. "Uusimmat väestöseulontoihin perustuvat arviot Aspergerin oireyhtymän ja PDD-NOS:in kokonaisesiintyvyydestä vaihtelevat 0,6 ja 1,7 prosentin välillä".

Vieras0263:
Mihinkään ei voida varmuudella alleviivata, että toimisi lääkehoito hoitomuotona. Olen tätä katsonut vierestä sellaiseenkin henkilöön, jolla on ollut heikommat yöunet ja paranoidiset piirteet mukana kuvioissa. Vuosikymmentenkään neurolepti- tai bentsodiatsepiini-lääkitys ei ole välttämättä auttanut juuri yhtään. Psykoterapia kylläkin saattaisi auttaa.

Ja siis tosiaan kokemuksista puhuminen on sinällään ollut jo kynnys avautua, mutta koska en näillä työnimikkeillä tule enää aivan piakkoin koittavan vaginoplastian vuoksi julkisemmin esittäytymään pysyvästi muille, koska en halua kantaa muille näkyvästi transtaustojani sun muuta historiaani, kykenen tähän reippaampaan avautumiseen nyt.

Mutta silti tuntuisi vähintäänkin hieman omituiselta ja kenties kyseenalaiselta, että jos joku, jolla on kokemuksia ja lisäksi myös yhteisistä genetiikasta kertovia tutkimustuloksia, ei voisi olla validi sanomaan, että mikä on homman nimi ja miten yhteisiä periaatteessa tietyt oirekokonaisuudet ovat. Siis kun tosiaan tiedetään, että yksi poikkeama voi altistaa muille häiriöille ja oireiluille eikä tuo nykypsykologian mittakaavassa edes ole kovinkaan epätavanomaista.

Se, että otan puheeksi mahdollisuuden liittää kaikki nämä em. häiriöt jonkinlaiseen samaan spektriin ja kuitenkin eri alalajeiksi edelleen selkeästi erotellen, ei tosiaankaan poissulje mahdollisuutta siitä, että olisin asiassa välttämättä mitenkään oikeassa. Totta kai sen tietävät sinällään parhaiten sellaiset, jotka kehittävät tutkimusta eri häiriöistä ja ottavat kantaa siihen miten mikäkin häiriö luokitellaan.

Mutta loppujen lopuksi, jos jonkun henkilön kokemukset ja lisäksi eräiden muidenkin, joiden kanssa on tullut juteltua, kertovat tiettyjen häiriöiden samannäköisyyksistä ja merkittävämmistäkin yhteyksistä, joita on tullut löydettyä ihan kunnolla pysähtymisen, pohtimisen ja keskustelun kautta. Ja vaikkapa myös psykologian opiskelun välityksellä. Niin sitten ne asiat vain kytkeytyvät toisiinsa miten kytkeytyvät enkä sille oikein voi mitään. Olisi kyllä todella hienoa, jos voisin. Mutta kun en vain voi erottaa niitä niin täysin erilaisiksi kokonaisuuksiksikaan.

Jos lapsuudessa on tehty aspergerin diagnostisia tutkimuksia ja joutui yhden vuoden ensimmäisen alaluokan olemaan lastenpsykiatrisessa osastohoidossakin, niin elämäntilanne näyttäytyi melko sekavana eikä asioilla ollut järjestystä. Lähinnä jonkinlainen hämmentyneisyys ja kenties välillä jopa järkytyskin siitä miten heikosti ja pohjalla asiat voivat olla. Tällaisia samansuuntaisia kokemuksia on hyvinkin ollut täysi-ikäisenä silloin, kun meni heikommin ja tuli tutustuttua sellaisiin ihmisiin, joihin ei olisi kannattanut luottaa sekä koska tilanteeseen liittyi muutenkin päihteitä ja yleisempää turvattomuutta. Tuntemukset molempien elämänvaiheiden kausina olivat yllättävän pitkälti samansuuntaisia.

Jos pitäisin asioita täysin erillisinä ilmiöinä, perustuisi se siihen, että varmaankin omat ja tiettyjen läheisten, jotka ovat kokeneet samoin, kokemusten olisi pitänyt erota toisistaan eri elämäntilanteissa niin merkitsevästi, että tällaista pohdintaa tuskin olisi syntynyt.

Eli tietenkin sitä toivoisi, että ihmisillä olisi kärsivällisyyttä ymmärtää. Vaan kun en sellaista odota, koska niin ei välttämättä sellaista tapahdu, ja kykenen ymmärtämään senkin.

Mutta toisaalta on helppoa puhua toisten puolesta silloin, kun omia elämänkokemuksia aiheisiin liittyen ei ole. Senkin ymmärrän. Astukaa tähän tarinaan myötätunnolla, jos sellaista on, niin ehkäpä uskotte. Mutta ei ole pakko, jos ei vain pysty.

Mikäli näitä pitäisi pitää täysin erilaisina häiriöinä ja omat elämänkokemuksetkin viittaisivat toisenlaiseen todellisuuteen, olisin jo varmaankin mennyt puhumaan lääkäreille ns. väärindiagnosoinnin mahdollisuudesta lapsuutta koskien. Mutta hämmästyttävän paljon yhdennäköisyyttä näillä kumminkin on tuntunut olevan. Heikkolahjaisuus sosiokognitiivisesta näkökulmasta ajatellen voi tulla joillekin ihmisille syntyessään jo, ja heikkolahjaisemmaksi voi tilapäisesti (tai joillakin ehkä pitkäkestoisemmin tai pysyvämmin) elämänvarrella myös taantua. Ja nämä molemmatkin vaihtoehdot voivat joidenkin kohdalla toteutua. Jos näitä kahta vieläpä yhdistää yhteinen genetiikka ja elämänkokemukset saattavat näyttäytyä päänsisäisesti ja ulospäin varsin samantuntuiselta, niin minkä sille toisaalta voi.

Suokaa kovasti anteeksi, jos kirjoitukseni loukkasi jotakuta kunnolla. Mutta en sellaista ole halunnut tarkoittaa enkä tarkoittanut. Tämä asioiden tarkoittamatta tapahtuminen on kuitenkin yksi niistä haasteista, joista myös olen kärsinyt. Monet kerrat elämässäni olen loukannutkin oikeasti toista,  vaikken sellaista tullut ajatelleeksi enkä niin olettanut.

Lifti:
Aikamoista aikuisiän hulluutta!

Letsmenoks:
Tuntemukset ovat tuntemuksia. Huono sokeritasapaino aiheuttaa minulle alavirettä,  masennuksen tapaisia tuntemuksia. Mutta minulla ei ole masennusta.

Alaselkäni on todella kipeä, mutta minulla ei ole selkärankareumaa. Nuha mutta ei koronaa. Ohimoon sattuu mutta ei Horton syndroomaa. Närästää mutta ei sydäninfarktia. Näin niinkuin empiirisesti ajateltuna.

Skitsofrenialla ja autismilla on geneettisiä yhteneväisyyksiä, skitsofreenikon lapsella on kolminkertainen mahdollisuus olla autismin kirjon kantajäsen. Mutta mutta. Stressi ei laukaise Aspergeria eikä ADHD:ta.

Empiiristä kokemusta löytyy. Tuntemuksia löytyy. Niin aspergerista, ADHD sekä skitsofreniasta. Autismi ja ADHD on erilaista aivokemiaa syntymästä asti, enemmänkin erilaista lahjakkuutta kuin että olisivat sairaus.

Skitsofrenia on mielen sairaus johon siihen geneettisesti altistuneet voivat sairastua. Heistäkään läheskään kaikki ei.

Autismi ei ole lapsuusiän hulluutta vaan elämän kirjoa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu