Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Autismi - lapsuusiän hulluutta - vai mitä ihmettä?

(1/13) > >>

Vieras0263:
Nykypsykologinen tutkimus ja sen kehitys tuntuu ajavan hanakasti erilaisia häiriöluokituksia lisää ja erittelevän tietyllä tavalla lähes samannäköisiäkin häiriöitä omiksi diagnostisiksi kategorioikseen. On hyvä tietenkin pohtia, mistä tämä johtuu. Niillä, joilla ei ole parempaakaan tekemistä juuri nyt tai jotka ovat esim. vetäneet kaatopaikkakännit tai muut kalsariöverit, voivat huoletta silmäillä tämän pohdiskelevan romaanin läpi. Nyt kun on tullut tätä psykologiaakin opiskeltua ja kiinnostuttua eri aihepiireistä.

Tarkoitus on siis ihmetellä auki, miksi esim. sellaiset häiriöt, kuten autismi ja skitsofrenia, on eroteltu niin erilaisiin kategorioihin, vaikka niiden kohdehenkilöt näyttävät ulospäin samanlaisilta hoitamattomien ongelmien ollessa suurimmillaan. Tai päänsisäinen kaaos hoitamattomassa tilassa saattaa näyttäytyä jopa yhtä suurelta. Kumpaakin yhdistävät sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet ja skitsofrenian oireiston negatiiviset oireet.

Kumpaakin yhdistää jopa mahdollinen yhteinen geneettinen perusta, jota on alettu tutkimaan:

https://yle.fi/uutiset/3-6516816

https://yle.fi/uutiset/3-6203686

Ensimmäinen artikkeli kuvaa geneettisen yhteyden löytymistä autismin, skitsofrenian ja ADHD:n (joista jälkimmäinen siis nyt minulla neuropsykologisessa tutkimusvaiheessa) välistä geneettistä yhteyttä.

Jälkimmäisessä taas on keskitytty nimenomaan autismin ja skitsofrenian yhteisiin geneettisiin löydöksiin.

En yhtään ihmettelisi, vaikka nuo kaikki kolme häiriötä löytyisivät vielä joskus saman spektrin alta, kun geenitutkimus etenee riittävästi. Niitä on pidetty erilaisina häiriöinä, mutta niin paljon samoja ja yhteisiä toimintakykyyn ja sosiokognitiivisiin taitoihin liittyviä haasteita ja oireita, että miksi ei voitaisi vain suoraan puhua saman kategorian eri alahäiriöistä sen mukaan, esiintyykö psykoottisesti positiivisia oireita eli harhojen ja/tai harhaluulojen näkemistä vai ei.

Esimerkiksi autismi ja skitsofrenia näyttävät hoitamattomana ulospäin samanlaisilta tosiaan. Erona on siis vain ja ainoastaan alkamisikä sekä se, esiintyykö harhaisia oireita. Toinen alkaa jo syntymästä lähtien varhaislapsuudessa havaittavasti ja toinen aikuisiässä. Ja hoitokeinot kognitiivisine käyttäytymisterapioineen ym. erityisjärjestelyineen ovat yleensä auttaneet molemmissa.

Tämä puheenaihe alkoi mietityttämään siinä vaiheessa, kun joku minulle tuttu henkilö sanoo olevansa diagnoosiltaan asperger ja myöntää kärsineensä harhaluuloista tai muista sekoamiskokemuksista. Jolloin taas joku toinen on alkanut suuremmin ihmettelemään, ovatko nuo em. häiriöt loppujen lopuksi nyt niin kovinkaan kaukana toisistaan.

Kenties edukseen heikot ympäristöolosuhteet siis edesauttaisivat herkemmin ADHD- ja autisti-ihmisille kehittymään hulluuden piirteitä. Tai sitten kyse on samansuuntaisesta asiasta riippuen siitä, hoidetaanko näitä vai ei ja millaisia hoitomuotoja käytetään? Tai miten ympäristön olosuhteet vaihtelevat kenelläkin ja millaisina?

Jopa psykiatriassa tunnutaan kohtaavan haasteita erottaa oireiden perusteella häiriöt nykyäänkin toisistaan:

https://docplayer.fi/1314514-Autismin-kirjon-ja-psykoosihairioiden-eroja-ja-yhtalaisyyksia.html

Joskus autismilla oli toisenlainen nimitys psykologian historiassa nimeltä lapsuuden skitsofrenia. Ja loppujen lopuksi, nykyään taidan jopa pitää siitä nimityksestä, jos sellainen vielä olisi olemassa. Sillä se sanamuotona antaisi toivoa parantumisesta. Tiedetäänhän nykykäsityksen mukaan, että skitsofreniasta voi parantua jopa täysin ja se on hyvä asia. Autismi-diagnoosin saaneet taas saattavat joutua kantamaan enemmän parantumattomuuden leimaa, koska toisaalta heille voidaan sanoa, että heidän täytyy oppia elämään oireidensa kanssa.

Kapu:
Tunnen autistin, jolla ei ole skitsofreniaa. Ei mulla muuta.

Vieras0263:
Tuossa docplayerin tiedelinkissä on muuten vielä erikseen maininta juuri tuosta, että autisminkirjon henkilöillä on tavallista suurempi riski psykoosioireiden kokemiseen. Olen havainnut aiheesta lukeneenakin samanlaisen yhteyden löytyvän myös ADHD:n ja psykoosioireiden väliltä, eli korostunut riski, (kuten myös muillekin mielenterveyden häiriöille kuten masennukselle, ahdistuneisuudelle, kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle jne.)

Kysymys kuuluu siis niinkin, että ovatko psykoosioireet kuinka paljon todennäköisempiä, jos ympäristöolosuhteet olisivat mahdollisimman epäedulliset? Tuohon liittyen toiveissa tietenkin, että tiede antaisi lisää vastauksia, mutta saapa nähdä, mihin suuntaan tämä kehittyy.

Kaikilla autisteilla, niin kuin tarkkaavaisuushäiriöisilläkään, ei tosiaan välttämättä esiinny psykoottisia jaksoja eli harhojen näkemistä elämässään. Mutta jotkut onnekkaat ovat ilman muutoin pysyväksi psykoottiseksi elämäksi tapahtuvaa kehitystä tai sitten jotkut sen kanssa, ja se pistääkin miettimään, mikä noissa häiriöissä toisaalta nyt on niin kaukana diagnostisesti psykologian kannalta, kun ne voisivat olla vähän kuin samaa sarjaa ja spektriä lohkottuna omiksi alalajeikseen.

(Suokaa anteeksi, jos on taas päivän typerintä pohdintaa...)

Lifti:
Nuorisotyössä ja perhepiirissä ollut sen verran autismin kanssa tekemisissä että en lähtisi rinnastamaan, saati vertailemaan. Edes acdc juttuihin  :laught: Ei mulla muuta.

Vieras0263:
Niin no...

Se rinnastettavuus taitaakin olla vähän makuasia riippuen mistä päin asioita tarkastelee. Ymmärrän toisaalta ihmisiä, joille tulee työnsä puolesta esim. lastensuojelussa tai perheterapian tai muun asiakkaaksi sellaisia tavanomaisia tapauksia, joiden osalta onkin helppoa erottaa kaksi asiaa toisistaan. Mutta sitten toisaalta on sanottu, että vaikkapa jokin autismin kohderyhmäkin voi edustajien kesken erota toisistaan piirteiltään ja haasteiltaan sisältäen vähän niin kuin uniikkejakin tapauksia.

Sanotaan, ettei se joidenkin empirismikään erilaisista haasteista tai niiden yhdistelmistäkään täysin mahdoton ilmiö ole. Tämä keskustelu, jota eräänä päivänä tuli tehtyä kahdestaan jonkun kanssa, osoitti, että on olemassa sellaisia tapauksia, joissa rajanvetoa ei ole helpointa tehdä. Mihin lokeroon sitten kannattaa tunkea kun ei oikein sovi mihinkään yksittäiseen ja multidiagnosointikaan ei aina ole se suorin tapa yrittää selittää jonkun ongelmia ja haasteita. Ja taas toisissa tapauksissa multidiagnosointi (esim. ADHD ja asperger samalla kerralla) voisi yhden diagnosoinnin (esim. skitsofrenia) sijaan mahdollistaa jollekulle lokerointiin sopimattomalle peruselämistä ja koulunkäyntiä varten täydemmät ja tehokkaammat hoitomuodot, jotka jollakin toisella nimikkeellä jäisivät saamatta tai eivät toimisi samalla tavalla.

Mutta tosiaan, jollakulla ei ikävä kyllä liioin taida olla mahdollisuutta olla nauramatta tälle koko jutulle. Itse asiassa mitä enemmän näitä alkaa pyörittelemään, sitä huvittavammalta tämä alkaa tuntua. ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu