Etuoikeuskehä-ajattelu muistuttaa jossakin määrin marxilaisuutta mutta on toki eri asia. Paino sanalla muistuttaa, näillä on yhteisiä kosketuspintoja. Molempien mukaan varallisuus, asema ja valta periytyvät ja pysyvät samassa ryhmässä ja opettavat että epätasa-arvo ei ole vain yksilön valinnoista kiinni vaan rakenteet pitävät yllä olemassaolevia etuja ja haittoja.
Erona marxilaisuuden ja etuoikeuskehän väleillä on siinä että marxilaisuus keskittyy talouteen, etuoikeusajattelussa ajatellaan että taloudellinen asema on vain yksi etu muiden joukossa ja monet muut tekijät voivat myöskin tuottaa eriarvoisuutta. Tämän eriarvoisuuden poistamisen avaimina ovat tietoisuuden lisääminen, politiikan ja rakenteiden muuttaminen esim kiintiöillä, koulutusuudistuksilla ja syrjinnän vastaisilla laeilla kun taas marxilaisuudessa tavoitellaan vallankumousta luokkataistelun kautta.
Itse en lämpene kummallekaan mainituista ajattelutavoista vaan isossa kuvassa ajattelen pikemminkin niin että yhteiskunta on hyvä jos valtio puuttuu kansalaisten toimintaan niin vähän kuin suinkin ja vastuu tekemisistä on kullakin yksilöllä itse, olivatpa lähtökohtansa sitten millaiset hyvänsä.
Erona marxilaisuuden ja etuoikeuskehän väleillä on siinä että marxilaisuus keskittyy talouteen, etuoikeusajattelussa ajatellaan että taloudellinen asema on vain yksi etu muiden joukossa ja monet muut tekijät voivat myöskin tuottaa eriarvoisuutta. Tämän eriarvoisuuden poistamisen avaimina ovat tietoisuuden lisääminen, politiikan ja rakenteiden muuttaminen esim kiintiöillä, koulutusuudistuksilla ja syrjinnän vastaisilla laeilla kun taas marxilaisuudessa tavoitellaan vallankumousta luokkataistelun kautta.
Itse en lämpene kummallekaan mainituista ajattelutavoista vaan isossa kuvassa ajattelen pikemminkin niin että yhteiskunta on hyvä jos valtio puuttuu kansalaisten toimintaan niin vähän kuin suinkin ja vastuu tekemisistä on kullakin yksilöllä itse, olivatpa lähtökohtansa sitten millaiset hyvänsä.
