Työpäivä venyi iltaan ja vaihtui illanvietoksi. Palasin kotiin melko myöhäisellä junalla, täynnä myöhäisjunaihmisiä, joiden tuottamaa ääni- ja hajumaisemaa yleensä pakenen omiin maailmoihini. Nyt ei kuitenkaan keskittymiskyky riittänyt kännykän näpräykseen, joten pian katseeni alkoi harhailla ympäri matkustamoa, kunnes pysähtyi erääseen kanssamatkustajan tatuointiin.
Jos olisin matkustanut jonkun mut alasti nähneen kanssa, niin olisin varmasti saanut kuulla siitä. Mutta koska olin yksin, tuumin pitäisikö heittää jotain juttua tuota tatuointia kantavan tytön kanssa. Mietin kuitenkin pari askelta eteenpäin, ja tajusin etten halua itse olla myöhäisjunaihminen, riisumassa ja vaatien vierasta tyttöä katsomaan. Katsomaan tatuointia, joka on todennäköisesti vanhempi kuin tyttö itse.
Tyydyin siis hihittelemään itsekseni. Mahdollisesti olin nyt vilkuileva ja oudosti virnuileva myöhäisjunaihminen, mutta parempi niin.
Matkan jatkuessa aloin huomata muutakin. Tytöllä oli suunnilleen samanoloinen kaveri, jota en kunnolla nähnyt omalta paikaltani. Jokin näissä kahdessa yhdessä alkoi vaikuttaa hämmentävällä tavalla tutulta. Vasta kun kuulutettiin tyttöjen asema ja näin molemmat kunnolla, niin asiat yhdistyivät. Naapuristahan ne on tuttuja.
En tiedä millaisen vamppimoodin osaisivat setien rahaa vastaan kytkeä päälle, mutta siellä junassa näin—ja kuulin—vain kaksi lasta. Tatuoitua ja viihteellä, mutta silti. Nyt tuntuu vaan pahalta kun näkee ne ilmoitukset.
No ehkä muutakin! ( 57 - 70 - 105 - 44 )
