Trumpan Grönlanti-puheet eivät ole sattumanvaraista hölinää. Trump on helppo nähdä impulsiivisena koheltajana, mutta hän on myös erinomainen keulakuva hankkeille, joita muut eivät halua lähteä viemään omalla nimellään. Grönlanti kiinnostaa siksi, että siellä on krittisiä mineraaleja, joilla on arvoa puolustusteollisuudelle ja vihreälle siirtymälle ja koska länsi haluaa irti Kiinan otteesta. Trumpille ajatus on myyty vetoamalla egoon ja mieltymykseen tehdä historiallisia diilejä. Taustalla pyörivät tutut nimet ja piirit, Ronald Lauder on yksi mediassa esiintynyt esimerkki vaikuttajista, joille kriittiset mineraalit ovat valtapolitiikkaa, eivät ympäristökeskustelua. Trump ei tässä kuviossa ole arkkitehti, vaan jäänmurtaja tai jos rehellisesti sanotaan, käyttökelpoinen sätkynukke.
Geopoliittisesti tämä sirkus sataa suoraan Kremlin laariin. Kun länsimaiden huomio ja energia kuluu maakaupan kauhisteluun ja Naton sisäiseen kitkaan, Ukrainan hätä jää varjoon. Tämä tarjoaa Venäjälle täydellisen savuverhon iskeä Ukrainan sähköverkkoon juuri silloin, kun lännen katse harhailee. Vaikka suoraa salaliittoa ei olisikaan, Trumpin impulsiivisuus ja ohjailtavuus luovat kaaosta, jota Venäjä osaa aina hyödyntää häikäilemättömästi hyväkseen.