[jan#91]

Saunan lämpenemistä

[Granado]

Illan Malaga CF:n kotiottelua Huescaa vastaan. Päivä on kaunis ja ilma lämmin, joten La Rosaleda stadion on varmasti täynnä kotijoukkueen kannattajia. Vieläkin harmittaa se viime sunnuntain pistemenetys Valladolidille, koska se oli täysin turha. Malaga meni vartissa jo 2-0 johtoon, mutta alkoi sitten löysäillä ja Valladolid pääsi peliin mukaan. Se 2-0 johto on jalkapallossa kaikkein vaarallisin. Mutta silti nämä kotiottelut pitäisi pystyä voittamaan vaikka sitten millaisella pelillä tahansa. Ottelu päättyi tasapeliin 3-3 ja Malaga menetti kaksi tuiki tärkeää sarjapistettä. Ne kaksi pistettä voivat olla sitten keväällä vaikka ne ratkaisevat, kun lopullista sarjataulukkoa tarkastellaan. Mutta tänään on aivan pakko voittaa, tai sarjanousulle saa heittää hyvästit, sillä sarja on niin tasainen.

Pieni krapula meinaa taas vaivata, kuten yleensä aina Fuengirolan reissun jälkeen. Ehkä tuo Fuengirolan ilmasto ei sovi minulle. Mutta onneksi vain sellainen lievä hangover, joka paranee kyllä bordellikäynnillä ja parilla tymäkällä viskipaukulla. Sitten Granado on valmis illan jalkapallopelin taistoon. Muuten kumma, että krapulassa paneminen on kaikkein hauskinta. Siis sellaisessa pienessä krapulassa, kun kaikki aistit ovat herkimmillään  .

[HuliVili]

Innolla illan livekeikkaa! 

[Granado]

Odotan jo kovasti Oulun toukokuuta ja pohjoisen kevättä. Asun meren rannalla ja pyöräilen lähes päivittäin Hietasaaressa ja tutkailen kevään edistymistä. Lintutornista kiikaroin lintujen kevätmuuttoa ja pikkulintujen pesänrakentamista. En ole mikään kovin hyvä "biologi", mutta jotakin on tarttunut velipojan innostuksesta ja tietämyksestä minunkin puserooni, vaikka olenkin ollut aina, Teemu Keskisarjaa lainatakseni, enempi kiinnostunut kuolleista ihmisistä kuin pikkulinnuista  .  Kyllä minä kuitenkin nykyisin tunnistan muuttolintujen viserryksestä jo tavallisimmat pesivät lintumme. Nuotiopaikalla paistan pari wilhelmiä ja juon termospullosta kaakaota. 3000 metrin esteiden Euroopan mestari Topi Raitanen juoksee aamulenkillään ohi. Moikataan, vaikka en ole vielä puheisiin asti päässytkään. Topikin asustelee vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa Toppilansalmessa.

Ylivoimaisesti parasta ovat kuitenkin ne aamuöiset auringonnousut. Aurinkohan nousee Oulussa toukokuussa jo kolmen neljän aikaan aamuyöllä. Joskus valvon ihan sitä varten yön yli ja menen Nallikarin rantaan ihailemaan auringonnousua. Turistit diggailevat Lapin revontulia, mutta minua ne eivät sillä tavalla hetkauta, sillä pohjoinen valo toukokuussa on se minun juttuni. Auringon noustessa taivas värjäytyy turkoosin ja oranssin ja punaisen eri sävyihin. Se näky on aivan uskomaton. Nallikarissa on aina ihan ammattivalokuvaajiakin kameratelineineen valokuvaamassa sitä luonnonilmiötä. En ole erityisen hyvä fyysikko, mutta syyhän on valo-opissa. Eli siinä, että pohjoisessa aurinko nousee toukokuussa juuri siinä oikeassa kulmassa värjätäkseen taivaan eri värein hehkuvaksi. Jos olen ollut viihteellä, niin Jumprusta tullessa suuntaan myös pyörälläni aina Nallikarin rantaan ihailemaan auringonnousua (Oulussa liikutaan kesäaikaan aina polkupyörillä, jos joku ei sitä satu tietämään). Jos olen saanut martan veljyyni Jumprusta, niin tämä auringonlaskun ihailu tekee aina marttaan suuren vaikutuksen. Martat pitävät minua fiksuna ja herkkänä miehenä, jolla on silmää elämän kauneuden löytämiseen. Martat eivät tiedä, että pohjimmiltani olen pelkkä parantumaton huoripukki. No meissä kaikissa ihmisissä on vähintäänkin se kaksi eri puolta. Meillä jokaisella on omat pienet salaisuutemme  . Mutta ennen Ouluun paluuta täytyy hankkia ihoon rusketusta, että kelpaa sitten taas esitellä pojille Che Guevara- tatuleerauksia. Eli mars ulos ja terassille ja uimarannalle rusketusraitoja hankkimaan. Paitsi että aurinkohan näyttää olevan tänään pilvessä  .