« Vastaus #14651 : tänään kello 14:59:33 »
Velipojan kanssa päiväkahveja parvekkeella. Ja tietenkin Juhla Mokasta keitettyä. Olipa mukava palata taas kotiin Malagaan lähes kahden viikon reissulta. Tultiin eilen illalla ja palautettiin vuokra-auto aamupäivällä. Määränpäänä oli Portugalin Algarve, mutta kierreltiin ensin vähän Andalusiaa ja matkustettiin laivalla Tarifasta Marokon Tangeriinkin yhdeksi yöksi. Halusin käydä fiilistelemässä vähän nuoruuteni tuhruisia interraileja, jolloin käytiin Tangerissa. Tarunhohtoinen Tanger edusti meille sellaista suurta seikkailua ja eksotiikkaa elokuvista ja kirjoista. Halusimme kulkea idoliemme William Burroughsin ja Paul Bowlesin jalanjäljillä. Etsimme Tangerista suuren maailman meininkiä, mutta löysimme vain pienen maailman, ja kaikki oli hyvin erilaista kuin olimme kuvitelleet. Ymmärsin että legendaarisuus on harhaa ja kokemukset täytyy rakentaa surkean mitättömistä palasista. Mutta jotakin tärkeää niissäkin nuoruuden kokemuksissani Tangerissa kuitenkin oli, sillä nyt minun täytyi päästä sinne uudestaan. Alan olla siinä iässä, että on suuri halu etsiä ja kierrellä niitä nuoruuteni merkityksellisiä paikkoja ja hakea sieltä jotain niistä nuoruuteni fiiliksistä ja tunteesta. Elämä oli silloin edessä ja nuoren pojan taivas sininen ja korkea. Velipojan sain houkuteltua Tangeriin kertomalla, että se oli yksi edesmenneen kuuluisan kokin Anthony Bourdainin lempipaikoista, ja siellä saadaan erinomaisen herkullista pohjoisafrikkalaista ruokaa. No ilmeisesti me eksyimme pahasti Anthony Bourdaininkin jalanjäljiltä, sillä nauttimamme ruoka ei ollut mitenkään legendaarisen maukasta. Mutta kyllä me kuitenkin yritimme tavoitella jotakin suurta kokemusta

.
Ennen persuja johtivat lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet. Nykyisin sivarit, kasvissyöjät, hannut ja se yksi jo kutsunnoissa hullun paperit saanut historian tohtori. No mikäpä siinä. Kelpaa tuolla porukalla vaikka istuskella lukitussa bussissa Puhoksen ostoskeskuksen parkilla.