[Vieras1910]

Siveysvyöttäminen koskee onneksi mun kohdalla vain miehiä 😌

En oo ihan varma ollakko helpottunut vai pettynyt 🤣

[Mmeoww]

^Työrauhan puolta ajattelin ❣️
Nyt on massikausi (:

Muuten kyllä tarjoan naisillekkin kokemuksia oikein mielelläni, alennettuun hintaan vielä. Ja etänäkin!

Ei vaan oo valikoimissa naisten siveysvyötä vielä.

[Tulli]

Pääosin hyvä ketju 👍
Pitää nyt lyödä oma lusikkakin tähän soppaa.

En ole ikinä ihastunut hupakkoon, varmaankin johtuu siitä että tiedostan niin hyvin että nyt ollaan maksetulla ajalla.
En koe että siviilissäkään kovin nopeasti ihastuisin.

Mutta nautin aina täysillä tapaamisesta ja usein muistelen vielä tapaamisia jälkeenpäin. Oon löytänyt itselleni vakkari hupakon kenen kanssa on mahtava peuhata. Ja hänen kanssa vietettyjä hetkiä muistelen usein ja ilolla.

[samuel]

Minusta ihmisiin voi ihastua, kunhan ymmärtää kokoajan realiteetit. Oli se sitten pt tai naapurin naimisissa oleva Pirkko. Sitä voisi syvemminkin miettiä, mitä se ihastuminen pohjimmiltaan on ja onko sitä monenlaista? Millaisia ajatuksia se herättää itsessä?

Näin maksuseksi aiheessa pysyttäytyessä voi miettiä, että onko ihastuminen sitä, että tykkää vakkaristi käydä nauttimassa juuri tietyn henkilön palveluista? Se voi myös olla sitä, että haluaisi enemmän, mitä on tarjolla. Toinen on minusta täysin ok ja toisessa aletaan jo ainakin omassa mielessä ylittämään niitä aitoja, joita ei sopisi ylittää.

[Kalamaja]

Tätä ketjua ja alan kirjallisuutta luettuani törmäsin perin kummalliseen paradoksiin: Myyjä tarjoaa rahasta läheisyyttä, huomiota sun muuta, mutta jos asiakas ihastuu ja menee sen vielä myöntämään, niin ollaan valmiita laittamaan asiakassuhde poikki tai vähintäänkin antamaan perinpohjainen nuhtelu.

Pelkkää mekaanista seksiä tai jonkun erikoisemman fetissin toteuttamista hakevia asiakkaitakin varmasti on, mutta suurimmalle osalle asiakkaista tapaamisessa on kyse paljon muusta. Asiakkaat korostavat lähes kuorona kemioiden kohtaamista ja emotionaalista yhteyttä. Onhan silloin ihan selvää, että ihastumisia syntyy väistämättä. Mutta miksi asiakkaan ihastuminen myyjään on pt:lle usein liian iso pala nieltäväksi? Usein tätä kuullaan argumentoitavan "ylimääräisellä työllä", jota tunnetyö tuo mukanaan, mutta uskon, että taustalla on myös sitä, ettei osata tai haluta käsitellä näitä tunteita.

Kaiken maailman stalkkaamiset, doxxaamiset ja viesteillä pommittamiset on ihan perseestä ja jokaiselle tällaista harrastavalle pitäisi antaa vähintään tukkapöllöä  Mutta entä ne asiakkaat, jotka toimivat "ihanneasiakasmaisesti" kaikin puolin, mutta ovat langenneet pt:n pauloihin? Miksi heitä pitää rangaista jostain, joka osittain on pt:n aiheuttamaa?

Tunteet, niin negatiiviset kuin positiiviset, ovat osa elämää ja niiden tukahduttaminen aiheuttaa omat ongelmansa. Tunteiden tulisi antaa elää se aika, jonka ne vaativat, mutta tunteiden vietäväksi ei kannata ryhtyä. Koen myös, että ei ole parempaa asiakaspalautetta pt:lle kuin ihastunut asiakas. Siinähän on tehty kaikki oikein, kun on saatu asiakas hullaantumaan omaan työminään! Tilipussi kiittää ja jos asiakas on vielä mainio rakastaja, niin tilanne on kaikin puolin win-win.

[PradBitt]

Ymmärrän tuon ^ pointin näin asiakkaana.

Alkuun olin liian kiva herrasmies ja siitä tuli sitten ongelmia, että vakkarisuhteet muuttui liian kiihkeiksi ns. yksityisyden kannalta.

Sitten muutuin mulkummaksi, mut ei sekään tuntunut auttavan

Vaihdoin n.90% ulkkareihin, muutama harva kotimainen kertapano silloin tällöin. Nyt on hyvä olla. Joko oon pirun komee, isokullinen tai sit vaan ihan kiva normityyppi ei niin isolla kullilla. Tiedän nyt lopulta miten saan harrastuksesta kaiken irti, ettei mun tarttee Tinder-treffeillä ravintolassa miettiä mustasukkaista kohtaamista jonkun random panon kanssa.

[Miira N]

Tätä ketjua ja alan kirjallisuutta luettuani törmäsin perin kummalliseen paradoksiin: Myyjä tarjoaa rahasta läheisyyttä, huomiota sun muuta, mutta jos asiakas ihastuu ja menee sen vielä myöntämään, niin ollaan valmiita laittamaan asiakassuhde poikki tai vähintäänkin antamaan perinpohjainen nuhtelu.

Ketju oli mielenkiintoinen. Sinänsä asiakkaassa heräävissä tunteissa ei ole mitään pahaa - on tapaamisia, joiden jälkeen minun tekee mieli huutaa tyynyyn, koska minä olen ihastunut ensisilmäyksellä. Kunnioitan kuitenkin asiakkaan oikeutta yksityisyyteen ja ammattimaisuuteen, joten en missään tapauksessa lähesty asiakasta. Haluan sallia inhimmilliset tunteet myös asiakkaalle ja haluan tehdä hyvää työni kautta, joten vältän "rankaisemista", kuten kuvailit.

Kyse on enemmänkin siitä, miten asiakas niitä tunteita ilmentää. Ketjun alussa mainittu fantasiointi yhteisestä elämästä ja kommentit naimisiinmenosta ovat liikaa. Jos asiakas osaa pitää reaaliteetit käsisssään niin pieni ihastuminen on varmasti sallittu. Ongelma on siinä, etten voi olla satavarma, mihin suuntaan ja kuinka paljon mikäkin kehittyy. On oikeasti stalkkereita ja muita valopalloja, joten jonkun verran on tehtävä riskiarviointia, että vaikuttaako asiakas sellaiselta, että hän ymmärtää pelin hengen.

Kerran oli asiakas, joka tapaamisen lopuksi kysyin, olisinko illalla vapaa, johon vastasin, että olen varattuna. Hän jatkoi useamman kerran kyselemista ja lopuksi totesi, että mähän katsoin ja käyttäydyin niin kuin olisin häneen ihastunut, että miksi en olekaan nyt kiinnostunut Kun tämä sama virsi jatkui viesteillä niin totesin siihen aika suoraan, että mukavaa, että tapaaminen miellytti, mutta kyse on ollut työpersoonasta, kiitos hei. Hänen kanssaan yhteinen tie ei jatkunut, koska en kokenut, että minulla on mitään merkityksellistä annettavaa, enkä halua toteuttaa tapaamisia, jotka olisivat asiakkaille huonoja.

[Morjens]

Kyllä ihastumisen tunnetta saa ja omalla kohdalla pitääkin tulla, jos on hyvä tapaaminen.
Joku alempana kirjoitti että mies ihastuu kullillaan, sitä en allekirjoita.

[Kalamaja]

Tätä ketjua ja alan kirjallisuutta luettuani törmäsin perin kummalliseen paradoksiin: Myyjä tarjoaa rahasta läheisyyttä, huomiota sun muuta, mutta jos asiakas ihastuu ja menee sen vielä myöntämään, niin ollaan valmiita laittamaan asiakassuhde poikki tai vähintäänkin antamaan perinpohjainen nuhtelu.

Ketju oli mielenkiintoinen. Sinänsä asiakkaassa heräävissä tunteissa ei ole mitään pahaa - on tapaamisia, joiden jälkeen minun tekee mieli huutaa tyynyyn, koska minä olen ihastunut ensisilmäyksellä. Kunnioitan kuitenkin asiakkaan oikeutta yksityisyyteen ja ammattimaisuuteen, joten en missään tapauksessa lähesty asiakasta. Haluan sallia inhimmilliset tunteet myös asiakkaalle ja haluan tehdä hyvää työni kautta, joten vältän "rankaisemista", kuten kuvailit.

Kyse on enemmänkin siitä, miten asiakas niitä tunteita ilmentää. Ketjun alussa mainittu fantasiointi yhteisestä elämästä ja kommentit naimisiinmenosta ovat liikaa. Jos asiakas osaa pitää reaaliteetit käsisssään niin pieni ihastuminen on varmasti sallittu. Ongelma on siinä, etten voi olla satavarma, mihin suuntaan ja kuinka paljon mikäkin kehittyy. On oikeasti stalkkereita ja muita valopalloja, joten jonkun verran on tehtävä riskiarviointia, että vaikuttaako asiakas sellaiselta, että hän ymmärtää pelin hengen.

Kerran oli asiakas, joka tapaamisen lopuksi kysyin, olisinko illalla vapaa, johon vastasin, että olen varattuna. Hän jatkoi useamman kerran kyselemista ja lopuksi totesi, että mähän katsoin ja käyttäydyin niin kuin olisin häneen ihastunut, että miksi en olekaan nyt kiinnostunut Kun tämä sama virsi jatkui viesteillä niin totesin siihen aika suoraan, että mukavaa, että tapaaminen miellytti, mutta kyse on ollut työpersoonasta, kiitos hei. Hänen kanssaan yhteinen tie ei jatkunut, koska en kokenut, että minulla on mitään merkityksellistä annettavaa, enkä halua toteuttaa tapaamisia, jotka olisivat asiakkaille huonoja.

Kiitos mielenkiintoisesta ja asiallisesta vastauksesta. Plussaa myös siitä, ettet demonisoinut asiakkaiden tunteita etkä pitänyt niitä moraalisesti väärinä.

Juuri tuo viimeisen kappaleen "valopallo" tietyllä tapaa porautuu tämän ongelman ytimeen: pt ei voi tietää etukäteen, kuka käsittelee tunteensa kypsästi ja kuka ei. Osa asiakkaista hyväksyy rajat ja pitää jalat maassa, mutta osa alkaa painostaa, rakentaa pilvilinnoja ja pahimmillaan käyttäytyä uhkaavasti. Tämän vuoksi moni joutuu tekemään jatkuvaa riskinarviointia. Ongelma ei siis välttämättä ole itse ihastuminen, vaan epävarmuus siitä, mihin se voi johtaa.

Nostaisin kuitenkin vielä sen ehkä kiinnostavimman kysymyksen tämän aiheen ympärillä, eli kuinka paljon vastuuta pt:llä on synnyttämistään tunteista ja miksi juuri asiakkaan kiintymys nähdään usein ongelmana, vaikka koko palvelu monesti rakentuu sen mahdollisuudelle. Kiintymys kun ei ole vain sivuvaikutus, vaan varsinkin GFE-tyylisissä palveluissa se voi olla myös osa liiketoimintamallia. Asiakas, joka kokee olevansa erityinen, sitoutuu helpommin, käyttää enemmän rahaa ja palaa uudelleen.

En ajattele, että pt:lla olisi velvollisuus vastata asiakkaan tunteisiin romanttisesti tai jatkaa asiakassuhdetta hinnalla millä hyvänsä. Mutta jos aktiivisesti rakennetaan illuusiota erityisestä yhteydestä, olisi myös rehellistä hyväksyä, että ihastuminen ei ole asiakkaan henkilökohtainen epäonnistuminen tai “pelin hengen” väärinymmärrys. Se on usein melko inhimillinen reaktio tilanteeseen, joka on suunniteltu tuntumaan henkilökohtaiselta ja aidolta.

[Meaxx]

En ajattele, että pt:lla olisi velvollisuus vastata asiakkaan tunteisiin romanttisesti tai jatkaa asiakassuhdetta hinnalla millä hyvänsä. Mutta jos aktiivisesti rakennetaan illuusiota erityisestä yhteydestä, olisi myös rehellistä hyväksyä, että ihastuminen ei ole asiakkaan henkilökohtainen epäonnistuminen tai “pelin hengen” väärinymmärrys. Se on usein melko inhimillinen reaktio tilanteeseen, joka on suunniteltu tuntumaan henkilökohtaiselta ja aidolta.

Hyvin sanoitettu! Toistan nyt ehkä Miiran sanomaa, mutta pointti on nimenomaan se että mitä tapahtuu tämän reaktion jälkeen. Jatkuuko asiallinen asiakassuhde vai alkaako vainoaminen, stalkkaus ja ahdistelu?

Minulla on joskus tunne, että onkohan asiakas vähän ihastunut. Päätellen siitä miten paljon hän odottaa juuri minun tapaamistani ja on superonnellinen aina kun tänne päätyy. Ja tämähän on vain kivaa molemminpuolin! Raja menee siinä ymmärryksessä, että minulla on muitakin asiakkaita. Paljon. Olen yhtälailla heitä kaikkia varten. Tyypillisesti normielämässä kun ihastutaan, niin muut suhteet alkavat jäädä taka-alalle (on tietysti muunkinlaisia suhteita, mutta vähemmistössä). Minun kanssani sellaista ei tapahdu. Myöskään ei tapahdu muuta yhteydenpitoa kuin tapaamisista sopiminen.

Luon kyllä tyttöystävä-illuusion jos sitä on toivottu, ja olen erittäin läsnä. Sen maksetun ajan. Onko siis minun "vikani" jos asiakas ihastuu ja alkaa kuvitella että meillä on muukin kuin taloudellinen suhde? Vai asiakkaan "vika" kun hän ei tajunnut kuviota? Sanoisin että on minun vastuullani palauttaa asiakas maan pinnalle jos näin pääsee käymään. Sen jälkeen on asiakkaan vastuulla ymmärtää tilanne ja jatkaa asiallisena asiakkaana. Muussa tapauksessa asiakassuhteen päättäminen voi olla viisainta molempien kannalta.

[Lifti]

Hyviä kirjoituksia. Miiran ja Mean kirjoituksista tulee jälleen mieleen tämä jota toistan kuin paikalleen jäänyt levy

"Jos ihastut, pidä huoli siitä että huora ei joudu kärsimään sinun ihastumisesi takia"

Itseasiassa mikäli hän joutuu kärsimään, niin on sanomattakin selvää, että asiakkuutesi päättyy kuin runkkarin lento.