Ilmeisesti kokoomus on tehnyt mieleisensä valtiovarainministeriön virkanimitykset parinkymmenen hallitusvastuuvuotensa aikana. Nyt on sitten maksun aika ja ministeriö tekee kokoomuksen vaalityön, kun ei se puolueelta itseltään oikein ole ottanut onnistuakseen. Helppo kommentti on syyttää nykyhallitusta tai yleensä keskusta-vasemmistoa, vaikka raportti koskee ajanjaksoa, jossa Kokoomus ja Keskusta olivat vallassa.
Valtiovarainministeriö tarjoaa toimittajalle märkää rättiä lyötäväksi historiamme parhaan hallituksen kasvoille. Tuskin kaikkea voidaan panna enää historian huonoimman, Sipilän hallituksen kontolle?
Mikä on se ajanjakso, jonka aikana elintaso on laskenut verrokkimaihin. No se on se jakso, jolloin kokoomus on ollut hallituksessa. Nyt puhutaan kansan ostovoimasta, ei varakkaiden. Niiden ostovoima on pysynyt hyvänä. Ei tarvitse olla mikään taloustieteilijä ymmärtääkseen, että kun leikataan tuloja se kolahtaa pienyrittäjiin, jotka työllistävät. Ravintolat, parturit, matkailu, kauppa, ym. Paikallinen sopiminen Suomessa tähtää palkkojen alentamiseen korulauseita huolimatta. Kun näin tapahtuu, kierre syvenee. Bangladesissa ei ole AY-liikettä "haittana" ja on pienet liksat. Meneekö siellä hyvin? Voisi kuvitella, että työläisten haukkumisen ohella tarkastellaan, että osaako ja haluaako yhtiöt ja johto tehdä Suomessa asioita oikein. Kun suomalainen yhtiö fuusioituu ruotsalaisen kanssa, sieltä jostain syystä lentää pellolle suomalainen johto. Miksiköhän.
Valtiovarainministeriö korostaa paikallisen sopimisen merkitystä avaamatta kuitenkaan miten se käytännössä toteutettaisiin. Piru piilee kuitenkin yksityiskohdissa ja siksi paikallisen sopimisen pelisäännöt ovat ratkaisevassa asemassa sen suhteen miten hyvin paikallinen sopiminen työmarkkinoiden toimintaa joustavoittaa ja edistää.
Keskeinen kysymys paikallisessa sopimisessa on työntekijöiden tasavertaisen aseman turvaaminen. Palkansaajajärjestöille sopisi esimerkiksi Ruotsin mallin mukainen paikallinen sopiminen, jossa työntekijöillä on varsin vahva asema työnantajaan nähden. PAM:in TNSGallupilla teettämän paikallista sopimista koskevan tuoreen kyselyn mukaan työntekijöiden enemmistö suhtautuu myötämielisesti paikalliseen sopimiseen, jos voidaan varmistua siitä, että kumpikaan osapuoli ei pääse sanelemaan neuvotteluja. Suomessa eivät työnantajat kuitenkaan vaikuta olevan kiinnostuneita tästä mallista, vaan hakevat paikallisella sopimisella pikemminkin työnantajan direktio-oikeuden vahvistamista.
Toinen kuuma peruna paikallisessa sopimisessa on se kuka voi edustaa työntekijöitä paikallisesti sovittaessa. PAM:in kyselyssä 53% vastanneista haluaa, että työntekijöitä edustaa neuvotteluissa ammattiliiton luottamusmies tai edustaja. Tämäkään ei sovi työnantajille, jotka haluavat sopia luottamusvaltuutetun tai suoraan henkilöstön kanssa. Perusteluna on järjestäytymisvapaus ja se, ettei kaikissa yrityksissä ole luottamusmiestä.
Paikallisesti sovittaessa työntekijöiden aseman ja vaikutusvallan neuvotteluissa takaa vasta se, että edustaja osaa työehdot ja työlainsäädännön ja hänellä on mahdollisuus kysyä myös neuvoja. Työntekijöillä tai luottamusvaltuutetulla ei voi olettaa olevan tällaista tietoa eikä sitä ole itseasiassa monilla pienyrittäjilläkään. Silloin on mahdollista, että paikallinen sopiminen helposti muuttuu vahvemman oikeudeksi, joka ei voi olla paikallisen sopimisen tarkoitus.