Ei ehkä kovin erikoista joihinkin muihin verrattuna, eikä varsinaisesti tapaamisen "aikana", mutta viimeisimpään tapaamiseen liittyen sattui parikin jännää juttua.
Olin menossa tapaamaan ensi kertaa tuntematonta ulkkarihupakkoa. Saavuttuani osoitteeseen laitoin ulko-ovelta hupakolle viestiä että olen paikalla. Neito vastasi avaavansa oven. Samanaikaisesti ulos tuli huomiotakkiin pukeutunut mies, ja menin samalla aukaisulla sisään. Ohittaessamme toisemme äijä virnisti siihen malliin, että taisi aavistaa millä asialla olen liikkeellä.
Hipsin hissukseen portaita pitkin kerrokseen, jonka hupakko ilmoitti viestissä. Kerrokseen päästyäni pälyilin ympärilleni näkyykö jokin ovi olevan raollaan. Yksi näytti olevan, ja lähdin hipsimään sitä kohti. Samalla kuulin selkäni takaa naksahduksen, siellä avautui toinenkin ovi raolleen. Vaistomaisesti päätin mennä kohti tuotä jälkimmäistä, ja se osoittautuikin oikeaksi valinnaksi, siellä oli oikea tyttö vastassa. Sisään mennessäni olin kuulevinani hihitystä selkäni takaa toisen avoimen oven suunnalta. Sisään päästyäni ja oven sulkeuduttua tyttö kysyi hieman huolestuneena kohtasinko kerroksessa ihmisiä ja puhuinko heidän kanssaan. Vastasin että en nähnyt ketään, mutta olin mennyt vahingossa toista raollaan olevaa ovea kohti.
No, tunnin tapaaminen meni oikein mukavasti ja asunnosta poistuessani olin niin fiiliksissä ja muissa maailmoissa, että menin vääriä rappusia pitkin alas tai jotain, en tiedä mitä tapahtui, mutta päädyin jonnekin kellaritilaan, enkä löytänyt ulko-ovea. Lähdin seikkailemaan käytäviä pitkin etsien ulospääsyä. Löysin oven, joka näytti ulko-ovelta, ja menin sinne. Se vei jonkinlaiseen tuulikaappiin, joka ei vienytkään ulos, vaan johonkin parkkihalliin. Ja se oli lukossa. Myös toinen ovi selkäni takana oli sulkeutuessaan mennyt lukkoon enkä päässyt enää takaisinpäinkään. Olin siis lukinnut itseni sinne tuulikaappiin. Tässä vaiheessa en hädissäni keksinyt muuta ratkaisua kuin laittaa hupakolle viestiä, että auta, en pääse ulos. Samalla huomasin tuulikaapista lähtevät kapeat portaat ylöspäin, jotka johtivat metalliovelle/portille, joka ei todellakaan näyttänyt siltä että sieltä olisi päässyt ulos. Mutta ryntäsin sinne ja kokeilin, ja sieltä pääsi kuin pääsikin ulos.
Olin siis jo ehtinyt lähettää hupakolle viestin, mutta hän ei ollut vielä ehtinyt sitä lukea. Laitoin samantien perään toisen viestin että ei hätää, löysin ulos, pahoittelin ja kiitin mukavasta tapaamisesta. Tähän hän pian vastasi, kiitti myös mukavasta tapaamisesta ja toivotti hyvää yötä sydänhymiön kera.