Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (107/133) > >>

Granado:
Löysin divarista Antti Tuurin novellikokoelman Perhokalastuksen alkeet (1978). Olin lukenut kirjan joskus vuonna miekka ja kirves, mutta luin nyt sen uudestaan. Valmistuttuaan Espoon Otaniemen Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi Antti Tuuri työskenteli Oulussa Kalevan kirjapainon teknisenä johtaja vuosina 1973-1978. Oulussa asuessaan Tuuri kirjoitti kirjat Joki virtaa läpi kaupungin (1977), Perhokalastuksen alkeet (1978) ja Vuodenajat maaseutukaupungissa (1979). Olen lukenut nämä kaikki Tuurin Oulun ajasta kertovat kirjat, ja ne ovat kyllä hyviä kaikki,

Kirjassa perhokalastuksen alkeet on teemana kirjoittajan vaiheittainen perehtyminen perhokalastuksen kiehtoviin salaisuuksiin. Etelä-Pohjanmaan miehelle Koillismaan ja Lapin vapaina virtaavat kalaisat suuret joet ovat ensin vieraita, mutta novelli novellilta Tuurin innostus kalastamiseen syvenee ja muuttuu lähes intohimoksi. Tarinoissa liikutaan Kuusinkijoella, Kitkalla, Muotkatunturilla, Norjan lapissa...Ja vähitellen kirjoittajan palo oppia perhokalastuksen salat alkaa tuottaa tulosta. Taito mikä aluksi tuntui lähes mahdottomalta yksin opetella aukeaa vähitellen, ja Tuuri oppii kalastamaan perhovavalla, valitsemaan oikeat perhot kuhunkin vesistöön, vuodenaikaan, ilmaan valoisuuteen ja joen virtaamaan. Haastavan ja vaikean taidon oppiminen antaa kirjoittajalle suuren tyydytyksen tunteen.

Kalastuksen ohella Tuurin eräretkillä nousee tärkeäksi kysymys ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Suurten metsien hiljaisuus ja erämaajokien rauha ovat rikkoutumassa. Koskemattomia paikkoja löytyy enää kaukaisimmista erämaista. Tuuri osaa hyvin kuvailla sen suuren alakulon tunteen minkä edelliskesän ikimetsän muuttuminen tehometsätalouden alla hakkuuaukeaksi luonnonystävän mielessä aiheuttaa.

Antti Tuuri ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi vasta vuonna 1983 Pohjanmaa (1982) kirjan menestyksen jälkeen. Antti Tuuri alkoi luottaa siihen, että pystyy elättämään itsensä ja perheensä myös kirjailijan työllä. Ja hyvä näin. Diplomi-insinööriksi voi aina opiskella, mutta tarinoiden kertomisen taito on jumalten antama lahja. Antti Tuuri on saanut tämän lahjan  :). 

Meeme:

--- Lainaus käyttäjältä: Kyybel - Lokakuu 13, 2023, 22:22:56 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Meeme - Lokakuu 13, 2023, 20:24:59 ---Kouvolassa käydessäni kuuntelin edelleen Sinuhe egyptiläistä. Siinä onkin kuuntelemsita. 15. levy on menossa ja 17 levyä vielä jäljellä.
On kyllä ajomatkat menneet kuin siivillä. Ne sotajutut ja ja jotkut muutkin olleet niin pitkästyttäviä, että ajatukset ovat harhailleet. Mutta ei siinä oo menny pitkääkään  aikaan, kun on taas tarinan kerronta ollut kiinnostavaa.

--- Lainaus päättyy ---

Anteeksi vantaalaisuuteni mutta ymmärsinkö oikein, että kuuntelet Sinuhea siis cd-levyiltä? Jos niin tuo on kyllä kovaa omistautumista👍🏼
Itse kuuntelin sen muistaakseni Areenasta joku aika sitten, kun en jaksanut uudelleen lukea...

--- Lainaus päättyy ---

Voii, Sinuhe on mulla vielä edelleenkin vaiheessa. En nyt tiijä missä vaiheessa se on menossa. Vaihdoin auton eikä näissä rakkineissa oo enää cd-soittimia. Kaikkea muuta kyllä löytyy, mitä ei osaa ees heti käyttää :D

Mutta bluetooth on keksitty ja kaupalliset nettikirjastot. Mutta heti hurmaannuin Leena Lehtolaisiin (ja Siuhe jäi kesken toistaiseksi), joita ei kirjastosta saanu. Joensuun Lehtolaiset on siis kuunneltu. Netistä löytyi uutta kuunneltavaa.
Suru oli ekaks luopua cd-soittimesta kunnes tajusin, mikä tarjonta näissä buukbiiteissä on! Loputonta ennalta kuulemattomien kirjojen ilotulitusta!

RobertLey:
Tarja Lappalainen: "Ottakaa Ryssiltä Aseet - Kenraali Uno Fagernäsin sodat"

Luettu. Tarkka elämänkerta ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, Teerijärven pitäjästä lähtöisin olleen talollisen pojan, vuonna 1894 syntyneen lääketiedettä aloitelleen ylioppilaan, Jääkärin ja myöhemmin Suomen armeijan kenraalimajurin vaiheista. Kohosi Saksassa Zugfuhreriksi, Vapaussota alkoi Libaun listaan merkittynä kapteenina, Laihian seudulta kootun komppanian päällikkönä ja taistelut kulkivat Hämeestä Lempäälän vaiheilta Kannakselle, Kämärän aseman kautta Viipuriin. Seuraavana vuonna seurasi ylennys majuriksi. Sotaretkien vaiheet on kirjattu ylös hyvin ja elävästi, lisäksi Lappalainen on nähnyt todella vaivaa olemalla työssään perusteellinen ja oikonut eräitä Fagernäsiin liitettyjä tapahtumia joihin mies itse ei ollut vähimmässäkään määrin osallisena.

Vapaussodan jälkeen Fagernäs toimi mm Kaartin Pataljoonassa Helsingissä komppanianpäällikkönä, sittemmin Porin Rykmentissä pataljoonankomentajana sekä melko nopeasti 1. Divisioonan esikuntapäällikkönä eli käytännössä divisioonankomentajan oikeana kätenä. Tästä oli hänelle tavattomasti hyötyä Sotakorkeakouluun pääsyn kannalta, ilman sitä monella upseerilla jäi sotilasura polkemaan paikoillaan, mutta Fagernäs suoritti kolmivuotisen jakson legendaarisen älykkään ja käytännössä Suomen kenttätykistön luojan kenraalimajuri Vilho Petter Nenosen sekä myöhemmin Aarne Sihvon johdolla ja yleni everstiluutnantiksi jo v. 1926, 32-vuotiaana.

Lapuan liikkeen kukoistuskauden aikoihin Uno Fagernäs toimi Vaasassa Kaartin Jääkäripataljoonan komentajana ja viihtyi hyvin pääosin ruotsinkielisessä ympäristössä, olihan hän itsekin niiltä seuduilta kotoisin. Fagernäsin ensi suhtautuminen lapualaisiin oli ajalle tyypilliseen tapaan myönteinen kuten suurimmalla osalla Suomen armeijan kantahenkilökuntaa, sillä kommunismi nähtiin tuolloin todellisena uhkana jota saatettiin levittää myyräntyönä niin varuskunnissa kuin siviilissä työmailla, järjestämällä mm poliittisia lakkoja joihin eduskunnalla ei kaikin ajoin ollut rahkeita vaikuttaa. Fagernäs valitsi kuitenkin lopuksi, Mäntsälän kapinan kärjistyessä ns laillisuuden linjan ja toimi Tasavallan Presidentin, Ukko-Pekka Svinhufvudin suoran mutta epävirallisen käskyn mukaan ja hiljensi joukko-osastoineen mm Keski-Suomessa, Jyväskylän seudulla toimineen lapualaisten paikallisen esikunnan maltillisesti. Syynä tähän ei ollut opportunismi, vaan Fagernäs kunnioitti aidosti Svinhufvudia joka oli itsenäisyysmies kiireestä kantapäähän. Tietysti Fagernäs tällä toiminnallaan ei ajautunut pidemmällä tähtäimellä hankaluuksiin, kuten kävi suoraselkäiselle kenraalimajuri Kurt Martti Walleniukselle tai silloisen Jääkäriprikaatin komentajalle, Juho "Kuuma-Kalle" Heiskaselle (molemmat kovia ja periaatteen Miehinä tunnettuja Jääkäriupseereita.) Fagernäs taas nimitettiin porrasta ylemmäksi, Hämeenlinnan sotilaspiirin komentajaksi.

Talvisodan syttyessä Uno Fagernäs oli toiminut YH:n aikana Vaasan suojeluskuntapiirissä ja sai komentoonsa vanhemmista ikäluokista, Kokkolan, Seinäjoen ja osin Tampereenkin seudun reserviläisistä kootun  JR 64:n joka lähti kohti pohjoista rintamanosaa; Suomussalmea ja Raatetta. Rykmentin taistelijat kutsuivat yksikköään "keräilyrykmentiksi, joka yritetään saada vielä kokoon kun kaikki kunnon joukot ovat jo täydessä rytinässä itärajalla..." Cajanderin hallituksen malli näkyi raadollisen rehellisesti erityisesti aseistuksen suhteen; näille miehille ei tahtonut riittää edes pystykorvia vaan käteen iskettiin jostain haalittuja, Saksan-Ranskan sodan v 1870 aikuisia Berdan-kivääreitä joilla saattoi jopa osuakin "kun oikein sinnikkäästi yritti" sekä vanhoja Graftoneita joita isoisät olivat hommanneet joskus vuosisadan alussa ulkomailta tsaari Nikolain sortokausien aikana. Kun Fagernäs Kemissä ennen rintamalle lähtöä kysyi sotilailtaan onko kellään valittamista, rivistä kuului: "Meillä on erittäin huonot aseet!" Tähän Fagernäs: "Ryssillä on hyvät aseet! Ottakaa ryssiltä aseet!" Näillä neuvoin oli keski-ikäisten, puutteellisesti varustettujen miesten lähdettävä marssimaan itää kohti.

Rykmentti kuului kenraali Hjalmar Siilasvuon 9. Divisioonaan ja oli siis osana niitä joukkoja, jotka onnistuivat murtamaan ryss. neuvostoliittolaisten joukkojen puolustuksen Suomussalmen kirkonkylän vaiheilla joulukuun 1939 taisteluissa sekä motittamaan r... vihollisen kaksi divisioonaa (163. ja 44.) Raatteen tiellä tammikuun 1940 alkupuolella. Näissä taisteluissa Fagernäsin miesten vastuulla oli mm Hulkonniemen sekä Turjanlinnan maastojen haltuunotto korpimaastoa hyväksi käyttäen. Ja ne otettiin haltuun. Samoin katkaistiin Kuhmon maantie. Fagernäsiä kuvailtiin alaistensa taholta "ahkeraksi mieheksi, joka ei voinut sietää laiskuutta eikä välinpitämättömyyttä, sillä hän työskenteli yötä päivää." Raatteen tien taistelujen tauottua seurasivat onnittelusähkeet niin Marskilta kuin presidentti Kyösti Kallioltakin.

Tammikuun puolivälissä 1940 Fagernäsin rykmentti (viisipataljoonainen osasto Kilpa) komennettiin kenraali Woldemar Hägglundin käskystä Laatokan Karjalan koillispuolelle Pitkärantaan. Vastassa oli tuolloin viisi venäläistä divisioonaa sekä yksi maahanlaskuprikaati joiden tarkoituksena oli iskeä Laatokan jäätä pitkin Sortavalaan. Fagernäsin joukot pitivät puoliaan vallaten Pitkärannan kauppalan ja miehittämällä mm Maksiman- ja Petäjäsaaret. Näillä saarilla suomalaiset taistelivatkin käytännössä viimeiseen mieheen, varsinkin 6.3.1940 Petäjäsaareen jäi kaatuneina ja kadonneina ainakin 118 miestä, kaikki yhden päivän aikana. Saarta piiritti 50 ryss... venäläisten panssaria, vihollisen tykistö sekä lentokoneet pommittivat useiden tuntien ajan suomalaisten puolustajien asemia. Kun ryss... venäläiset viimein saivat saaret haltuunsa, he tappoivat surutta ja ennenkokemattomasta vastarinnasta raivostuneina vielä elossa olleet suomalaiset haavoittuneet, kokosivat ruumiit nuotioiksi ja sytyttivät palamaan. Suomalaiset lääkintämiehet, jotka yrittivät hakea jäälle jääneitä haavoittuneita suojaan tapettiin pistimillä ja työnnettiin railoista Laatokkaan. Petäjäsaaren helvetistä selvisi mantereelle ainoastaan muutama, satunnainen puolustaja.

Fagernäsin rykmentti otti Talvisodan päättymisen vastaan Kollaanjoella, jonne sen rippeet olivat vielä viimeisten päivien aikana heitetty.

Jatkosodan alkaessa Fagernäs komensi Ryhmä F:ää sekä 3. Divisioonaa, joka niinikään oli koottu Pohjois-Suomen reserviläisistä kuin taistelikin pohjoisessa, Kiestingin ja Uhtuan suunnalla jälleen osana Siilasvuon komentamaa III Armeijakuntaa. Ensimmäinen tavoite oli Vuokkiniemen kylä joka saavutettiin 11. heinäkuuta 1941. Tällä valtauksella oli myös tietty symbolinen merkitys, sillä Elias Lönnrot oli koonnut suurimman osan Kalevalastaan juuri Vuokkiniemessä. Tämän jälkeen hyökkäys jatkui Pistojoelle, Kiestingin verisen motin jälkeen kohti Louhea ja Kiskis-kukkuloita, paikkoja joissa mm nostoväkeen kuulunut "sotavanhus" Johan Similä tienasi Mannerheim Ristin pitämällä yksin hallussaan erästä kukkulaa pelkällä kiväärillä ja muutamilla käsikranaateilla. Similä nimitettiin Ritariksi n:o 78. Lisäksi Fagernäsin joukoissa komppanianpäällikkönä taistellut Erkki Tiesmaa sanoitti noissa maisemissa "Eldankajärven jään."

Kenraalikuntaan Fagernäs nimitettiin lopulta asemasotavaiheen aikana, 16.11.1942. Lisäksi hänet määrättiin Siilasvuon tilalle III Armeijakunnan väliaikaiseksi komentajaksi. Noin vuotta myöhemmin, syksyllä 1943 Fagernäs komennettiin Uhtualta Maaselän Kannakselle, jossa joutui ottamaan komentoonsa 1. Divisioonan. Siirto oli yllätys eikä aluksi erityisen mieluinenkaan; se liittyi tunnettuihin kenraalien välisiin ristiriitoihin; 1. Divisioonan edellinen kometaja kenraalimajuri Paavo Paalu siirrettiin Karjalan Kannakselle pirkkahämäläisen 18. Divisioonan johtoon, sieltä taas kenraalimajuri, Marskin Ritari Aaro Pajari sai lähteä Fagernäsin paikalle Uhtualle 3. Divisioonan komentajaksi. Näitä tapauksia on käsitellyt mm Lasse Laaksonen teoksessaan "Viina, hermot ja rangaistukset - sotilasjohdon henkilökohtaiset ongelmat."

1. Divisioonan lohkon muuttuessa rauhallisesta asemasotavaiheesta levottomammaksi venäläisten aktivoituessa sekä keskittäessään entisestään joukkojaan Maaselän Kannakselle, Fagernäs nimitti "erikoisreservin puolustamaan tätä kaistaa. Tämän reservin päälliköksi valitsin urhean luutnantti Lauri Törnin. Komppanian sotilaat valittiin vapaaehtoisuuden perusteella." Vapaaehtoisena Törnin porukkaan saapui myös helmikuussa 1944 Poventsan suunnalta, JR 35:ssa siihen saakka palvellut turkulainen Mauno Koivisto, jota oli aluksi houkutellut 1. Divisioonan Jääkärikomppanian kova maine sekä keskivertoa parempi muona mitä tavallisilla jv-miehillä. Divisioonan johto piti myös huolen siitä, että Törnin jääkäreillä oli paras aseistus; joka miehellä joko konepistooli tai uusimman sortin Ukko-Pekka, tai pikakivääri.

Kun venäläisten suurhyökkäys kesällä 1944 alkoi Karjalan Kannaksella, alkoi pian tämän jälkeen myös vetäytyminen Maaselästä. Osia 1. Divisioonasta (JR 35) myös siirrettiin junakuljetuksin etelämmäs Tali-Ihantalaan. Kesäkuun 16. 1944 Mannerheim antoi käskyn suunnitelmallisesta viivytyksestä pääsuuntana Karhumäki, Juustjärvi ja Porajärvi. Tässä suunnassa vetäytyi Fagernäs Divisioonansa kanssa, vaikka hän ei henkilökohtaisesti pitänytkään ns. äkkilähdöstä asemista, jotka Maaselän Kannaksella olivat vahvasti linnoitettuja verrattuna Karjalan Kannakseen. Niin tai näin, Päämajan käskyä ei käynyt uhmaaminen ja 1. Divisioona joutui perääntymään Laatokan pohjoispuolen korpia myöten, viivytystaisteluita käytiin mm. Munjärvellä, erityisesti Ravanmäessä, Säämäjärvellä, Kumsajoella josta osa viivyttäjistä joutui tulemaan uimalla yli, sekä lopuksi Talvisodan legendaarisissa maisemissa Tolvajärvellä jonne venäläisten hyökkäys pysäytettiin. Asemat saatiin vakiinnutettua ja niissä pysyttiin aselepoon saakka 4.9.1944.

RobertLey:

^^ Eli jatkoa.

Rauhansopimuksen jälkeen Fagernäs nimitettiin ensin Pohjois-Suomen, sitten Keski-Suomen sotilasläänin komentajaksi, ja lähes heti sen jälkeen hän saikin kimppuunsa "sisäministeri Leinon hanslankarit" jotka penkoivat ryss... venäläisten käskystä tietoja mahdollisista asekätkentään tai "sotarikoksiin" osallistuneista upseereista. Leinon juoksupojat murtautuivat sumeilematta Fagernäsin kotiin tämän ollessa virkamatkalla. Nuuskijoita kävi myös Vaasan esikunnassa etsimässä mahdollisia liikekannallepanosuunnitelmia. Fagernäs joutui myös kommunistien tulilinjalle siitä syystä, etteivät venäläiset olleet saaneet Lauri Törnin päätä vadille Seesvaaran rantalohkon taistelujen jälkipyykistä. Sen vuoksi he hyökkäsivät nyt Fagernäsin kimppuun. Vanhan Jääkäritoverinsa, Helsingin poliisikomentajan Johan Arajuuren varoitettua Fagernäsiä tämä osasi odottaa Valpon vierailua. Hänen onnekseen kuulustelija vaikutti järkimieheltä ja Fagernäs kirjoitti pyynnöstä seikkaperäisen kirjelmän sisäministerille, eikä kuullut Leinon taholta tämän jälkeen syytöksistä sanaakaan. Syytökset olivatkin osoittautuneet tekaistuiksi, kuten lukuisat muutkin. Asia ei johtanut Fagernäsin kohdalla edes oikeuskäsittelyyn.

Keski-Suomen sotilaspiirin komentajuus jäi kenraalimajuri Uno Fagernäsin viimeiseksi tehtäväksi Puolustusvoimissa. Hän jäi eläkkeelle täyttäessään 60 vuotta 1.3.1894. Hän muutti vaimoineen Vaasasta Pietarsaareen, jossa eläkkeen pienuuden vuoksi toimi raatimiehenä sekä väestönsuojelupäällikkönä "joista sai muutaman lisämarkan." Myöhemmin valtio poisti eläkekaton joten vanhalla kenraalilla oli mahdollista ottaa muutamat grogit poliisipäällikön kanssa Pietarsaaren Ruotsalaisella Klubilla.

Viimeisinä vuosinaan Uno Fagernäs oli ahkera kirjoittelemaan Pietarsaaren paikallislehtien yleisönosastoihin; hän otti useimmiten kantaa veteraanien ja sotainvaliidien tukalaan asemaan, kritisoi kotikommunisteja sekä myös Kekkosta, joka hänen nähdäkseen myötäili liikaa itänaapuria. Hän saikin vasemmistolta nimityksen "loanheittäjäkenraali." Hän kiersi myös ahkerasti erityisesti Uhtuan suunnan taistelijoiden asevelitapaamisissa sekä kotiseututapahtumissa Teerijärvellä.

Kenraalimajuri Frans Uno Fagernäs kuoli halvaukseen 86 vuotiaana 31.10.1980 ja hänet haudattiin Kruunupyyhyn. Hän ei kahdesta nimitysehdotuksesta huolimatta saanut koskaan Mannerheim Ristiä.

joey_t:
Aloittelen nyt Satu Rämön kirjaa Jakob.


--- Lainaus käyttäjältä: Villerius - Lokakuu 18, 2023, 20:55:12 ---Elly Griffiths

Lukittu huone

--- Lainaus päättyy ---

Rämön jälkeen olisi aikomus testata Griffithsiä. Aloitan Ruth Jalloway-sarjan ekasta kirjasta jonka nimi on Risteyskohdat. Lukittu huone on samaa sarjaa, oletko lukenut noita enemmänkin Villerius?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu