Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka
Autismi - lapsuusiän hulluutta - vai mitä ihmettä?
Letsmenoks:
Aspergerista sanottua:
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua."
Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut.
Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.
Ja niin edelleen.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma
Vieras0263:
Tässähän kuvataan aika loistavasti lapsuuden haasteita, tosin niistäkin vain murto-osa.
Nykyään kielen tai huumorin ymmärtäminen vertauskuvien kautta ei ole ollut enää vuosiin yhtä ongelmallista, ja viljelen toisinaan vertauskuvia ja siihen pohjautuvia esimerkkejä. Esimerkiksi kun puhun egokuolemasta, en tarkoita fyysistä kuolemaa tai itsemurhaa enkä itsensä vahingoittamista, vaan vertauskuvallista termiä sille, kuinka aikaan perustuva egokeskeinen mieli tulee kyseenalaistetuksi ja sen myötä romahtaa, kun siihen ei ladata enää enempää itsearvostusta ja muiden kehuja. Tätä voisi kutsua myös henkiseksi heräämiseksi sen osalta, että siihen on motivoitunut ja saanut egon ristiriidoista, negatiivisista tunnereaktioista ja kärsimyksistä jo riittävästi.
Mutta ilmeisesti jos minulla olisi aito asperger, noiden kielellisten kirjaimellisten ymmärrysten ja huumorin ymmärtämättömyyteen viittaavien piirteiden olisi pitänyt jatkua vielä nykyään aikuisiälläkin enkä olisi täysin parantunut niistäkään. Tai oppinut myötätunnosta liioin eli että miltä toisista ihmisistä tuntuu ja miten sen voi ottaa keskusteluissa ja kehonkielessä huomioon. Jos nämä piirteet eivät olisi kehittyneet riittävästi, tuskin olisin hakeutunut seksityö- ja seuralaispalvelualalle hupakoksi, koska tässähän juuri nimenomaan edellytetään ja toivotaan lämminhenkistä ja vastavuoroista huomioimista ja hellyyttä sekä läsnäoloon perustuvaa kohtaamista kahden ihmissielun välillä.
Ja siihen lapsuuden haasteisiin on sisältynyt paljon muutakin, kuten dissosiatiivisia ja psykoottisia piirteitä.
Voisin jopa veikata valistuneella arvauksella, että oireeni ovat sen vuoksi ulkoapäin muistuttaneet autistisen lapsen piirteitä, koska en vielä tuolloin tajunnut mitään siitä, että minulla on keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteita selkeällä tasolla ja että juuri sen vuoksi olin niin herkkä ja taipuvainen luonnostaan kehittämään mielenterveydellisiä tiloja, jotka varmasti lääkärien silmissä voivat joskus altistaa ns. väärindiagnosoinnille.
Pääasiahan on tietysti se, ettei niitä juuri nyt, nykyisessä elämässä ole, mutta tarkkaavaisuusoireet ja toiminnanohjauksen haasteet ovat säilyneet yhä edelleen ja jopa silloinkin, kun olen ollut tietoisesti läsnä eli harjoittanut säännöllisesti näitä mindfulness-taitoja.
Toisaalta tosiaan nyt aikuisiänkin kynnyksellä, kuten lapsena, suurimpia haasteita ovat olleet egokeskeinen ja aikaan sidottu mieli, joka vaeltelisi mielellään todella intensiivisesti menneessä ja tulevassa eikä haluaisikaan paneutua tähän hetkeen ja miten siinä voidaan asioihin vaikuttaa. Niinpä olenkin juuri siksi treenannut omatoimisesti jo pidempään näitä läsnäolo-tietoisuustaitoja, jotta pysyn sellaisessa kunnossa, että minulle ei kehittyisi enää mitään mielenterveydellisiä tiloja, kuten varmasti egokeskeisen mielen toiminnassa olisi ennen pitkää odotettavissa. Esimerkiksi jalustalle nostettu ego voi kehittää todella helpostikin itselleen jopa perusteetonta ahdistusta ja uhkakuvia, vaikka näin ei tietenkään tarvitse olla ja onneksi voin nyt olla vapaa niistä.
No sitten tuolla ADHD-tutkimuksissa on nyt saatu tutkimukset kokonaan valmiiksi, koska enää olisi jäljellä tuollainen hoitoarviotapaaminen lääkärini eli neuropsykiatrin kanssa. Joko ennen tuota vaginoplastian leikkausta tai sitten viimeistään sen jälkeen tässä lähikuukausina varmastikin. Olen jo psykologin tutkimuksissa saanut melko selkeästi tuotua esiin kaksikin kognitiivisesti muusta keskimääräisestä väestöstä poikkeavaa tulosta WAIS-IV:n kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä. Toinen lienee jo kaikille selvä eli muihin nähden heikentynyt kyky tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ylläpitämiseen sekä huolimattomuusvirheiden suurempi määrä. Toinen taas viittaa selkeään kykyyn loogis-matemaattista ja avaruudellista hahmottamista mittaavissa testiosioissa. Tuossa WAIS:n testeissä mitattiin siis pitkäkestoisen muistin ja työmuistin toimintaa, tarkkaavaisuuden piirteitä ja kokonaisälykkyyttä.
Ja tosiaan olen hoitotiimillekin jo useampaan otteeseen kyllä kertonut selvästi, etten halua tunnetaitoihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmissuhdetaitoihin saati psyykkisiin osa-alueisiin liittyvää apua ja ohjausta, vaan koen tärkeimpänä haasteena juuri nyt tuon keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteet. Ihmissuhteista ja tunnetaidoista mindfulnesin ohella on tullut jo luonnostaan huolehdittua nykyisessä elämässä sen verran rutiininomaisesti ja selkeästi, että en todellakaan koe tarvitsevani niihin apua. Toivon tietenkin koko sydämestäni, että muu hoitotiimi ymmärtää nepsypuolella tuon saman homman ja hoidollisen tarpeeni sekä toiveeni.
Ja viimeisenä haluan tietysti sanoa, että nuo lapsuuden ja nuoruuden psyykkiset aiemmat oireilut eivät määritä nykyisyyttä. Sen määrittää tietysti nykyhetki. Ja juuri nyt ei nähtävästi ole mitään sellaista, joka olisi seurannut minua lapsuudesta tähän päivään edellyttääkseen jonkinlaista hoitoa. Siksi tahdonkin, että mitään toiveisiini kuulumatonta hoitoa ei minulle tultaisi enää väkisin tuputtamaan, koska en sellaista halua. Hakeudun kyllä muihinkin hoitoihin sitten, jos tilanne eskaloituisi heikompaan suuntaan ja jos siten kokisin hoidollisen tarpeen sitä kautta niihin piirteisiin.
Letsmenoks:
Aspergerista myös sanottua:
Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat Asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.
Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnon kohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnon kohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnon kohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielen kiinnonkohteet tuottavat iloa ja onnellisuutta Asperger-ihmisen elämään.
Ja sanotaan siitä myös näin:
Eläytymiskyvyn puute vaikeuttaa toisen ajatusmaailmaan eläytymistä ja ilmenee esimerkiksi itsekeskeiseltä tai manipuloivalta vaikuttavana käytöksenä.
Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus ilmenee esimerkiksi yksityiskohtiin juuttumisena niin, että kokonaisuutta ei havaita eikä tietoa pystytä soveltamaan toisessa asiayhteydessä.
Toiminnan ohjauksen puutteet ilmenevät vaikeutena laatia ja toteuttaa toimintasuunnitelmia, hahmottaa asioiden syy–seuraussuhteita ja aikakäsitystä. Rituaaleihin ja rutiineihin tukeutuminen voi olla näiden puutteiden kompensoimista.
Toimintojen automatisoitumisen puutteellisuus näkyy esimerkiksi vaikeutena motorisissa suorituksissa kuten uinnin tai pyörällä ajon opettelussa. Oppimiseen voidaan tarvita runsaasti harjoittelua ja kaikkien liikkeiden ohjausta kädestä pitäen
Ja niin edelleen
M.U. Tiainen:
Me ollaan aspergereitä kaikki, kun oikealta ihmiseltä kysytään.
Me ollaan mielialalääkkeitä syöviä maailman onnelisin kansa kaikki, ihan jokainen.
Letsmenoks:
No juu, mieliala. Välillä ollaan Linnanmäellä, välillä Länsimetron tunnelityömaalla joka kestää ja kestää ja kestää...
Vaan siitä autisminkirjosta tutkittua:
Ruotsalaisväestöön perustuvasta laajasta tutkimuksesta kävi ilmi, että autismikirjon ihmisten riski kuolla itsemurhaan on kymmenkertainen verrattuna muuhun väestöön. Naisilla riski on miehiä korkeampi, varsinkin jos heillä on todettu myös ADHD. Autismikirjolla olevista naisista, joilla oli myös ADHD, jopa joka viides oli yrittänyt itsemurhaa.
Karua.
Ja toisaalla tutkittua tietoa:
Syömisongelmia esiintyy tyypillisesti lapsuudessa, ja jotkut syömisongelmat näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen. Autististen aikuisten on esimerkiksi havaittu olevan haluttomampia maistamaan uusia ruokia. Aistiherkkyyden vuoksi on tavallista, että henkilö voi kokea tietyt ruoat, ruoan rakenteen tai värit vastenmielisiksi, mikä voi johtaa ruokavalion kaventumiseen. Autistisilla aikuisilla on kuvattu olevan myös syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia, kuten pureskeluongelmia tai kakomista tai vaikeuksia tunnistaa kylläisyys- ja nälkätuntemuksia. Samoin on havaittu keskimääräistä enemmän erilaisia suolisto-ongelmia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää ja ummetusta. Myös erilaisia syömistilanteisiin liittyviä ongelmia voi ilmetä.
Esimerkiksi Kinnairdin ym. (2019) kuvailevassa tutkimuksessa tutkittavat kertoivat välttelevänsä julkisia ruokailupaikkoja niiden kovan metelin vuoksi tai sosiaalisen häpeän pelossa. Lisäksi autististen henkilöiden on havaittu tunnistavan happamia, karvaita ja makeita makuja verrokkiryhmää huonommin.
Edellä mainittujen syömisongelmien lisäksi myös kliinisten syömishäiriöiden, erityisesti laihuushäiriön, yleisyys on suurempaa autistisilla henkilöillä kuin normaaliväestössä. Varsinkin autististen naisten joukossa syömishäiriöt ovat yleisiä.
The end
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta