Jalkapallon MM-kisojen alkuun ei ole aikaa kuin rapiat kaksi kuukautta. Turnaus pelataan 11.6.-19.7. kolmessa maassa, eli Meksikossa, USA:ssa ja Kanadassa. Suurin osa otteluista pelataan kuitenkin USA:ssa. Ainoastaan kerran aikaisemmin, eli vuonna 2002 on MM-lopputurnaus pelattu useammassa kuin yhdessä maassa, jolloin kisaisäntinä toimivat Japani ja Etelä-Korea. Televison katsojallehan se on suunnilleen aivan samantekevää, kuinka monessa maassa lopputurnaus pelataan, kun vaan ottelut pelataan inhimilliseen katseluaikaan. Näin ei tällä kertaa ikävä kyllä tapahdu, sillä suuri osa otteluista alkaa suomalaiselle katsojalle hankalaan vuorokauden aikaan eli keskellä yötä ja aamuyöstä.
Kisoissa on tällä kertaa uusi formaatti, eli mukana on 48 joukkuetta entisen 32 sijasta. Lohkovaihe koostuu 12 alkulohkosta, joissa on kussakin neljä joukkuetta. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta etenee pudotuspeleihin sekä kahdeksan parasta lohkokolmosta, eli ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin etenee 32 joukkuetta. Tämä on kyllä aika paljon. Minusta tuo joukkueiden määrän nostaminen 32:sta 48:aan ei ole mitenkään pelkästään hyvä asia. Kisat venyvät vähän turhan pitkäksi ja joukkueiden tasoerot tulevat olemaan suuria. Tosiasiahan on se, että Euroopasta ja Etelä-Amerikasta tulevat ne joukkueet jotka yltävät lopulta kahdeksan parhaan joukkoon, eikä kuudentoista parhaankaan joukossakaan kovin monta yllättäjää ole. Euroopastahan on vieläkin todella vaikea päästä mukaan MM-lopputurnaukseen, ja jotakin joukkueiden tasoerosta kertoo sekin, että viime viikolla Huuhkajat pelasi turnauksen Uudessa-Seelannissa ja voitti Uuden-Seelannin maalein 2-0 ja pelasi Kap Verden kanssa tasan 1-1 (Huuhkajat hävisi sitten rankkarikisan), ja sekä Uusi-Seelanti että Kap Verde pelaavat ensi kesänä MM-lopputurnauksessa. Euroopasta ja Etelä-Amerikasta on vieläkin paljon vaikeampi päästä mukaan MM-lopputurnaukseen kuin Aasiasta, Oseaniasta ja Afrikasta. Se tuntuu Suomen kannalta vähän turhauttavalta, vaikka ymmärränkin sen pointin, että jalkapallo on maailman ylivoimaisesti harrastetuin joukkuepeli, ja FIFA haluaa että lopputurnauksessa pelaa joukkueita kaikkialta maailman eri kolkista.
Herra Trump luo tietenkin jonkinlaisen varjon ja jännitteen tämänkin urheilutapahtuman ylle. Turnaus on niin pitkä, että Trump ehtii keksiä monenlaista ylimääräistä kommervenkkiä FIFA:n riemuksi. On ollut vähän epäselvyyttä siitä, että onko Iranin turvallista pelata alkulohkon otteluitaan USA:ssa vai missä ne pelataan. Otteluohjelmaa nyt tuskin aletaan muuttamaan Iranin takia eikä se olisi mahdollistakaan, kun liputkin otteluihin on jo myyty. Trumphan yritti estää otteluiden pelaamisen itä- ja länsirannikon suurissa demokraattijohtoisissa kaupungeissa, koska näissä ei Trumpin mukaan voida taata kisavieraiden turvallisuutta. Kuitenkin juuri Trump itse kaikenlaisine vähän epämääräisine "kodinturvajoukkoineen" on se suurin uhka kisavieraiden turvallisuudelle. Kisaisännyyttä ei voitu tietenkään siirtää pois näistä kaupungeista, koska moniin niihin oli rakennettu uusia hienoja jalkapallostadioneita ja otteluiden liput oli jo ehditty myydä ja hotellimajoitukset kisavieraille myös. Toivottavasti Trump ei vaan ala provosoimaan mitään mellakoita ja pilluuta koko hienoa urheilutapahtumaa. FIFA on toisaalta varmaankin maailman korruptoitunein urheilujärjestö ja taitaa kyllä kaikki perseennuolennan keinot. FIFA:han jo keksi oman rauhanpalkintonsa, joka tietenkin ojennettiin Trumpille. Trump oli luonnollisesti tästä pystistä onnensa kukkuloilla. Toivottavasti FIFA osaa junailla Trumpin kanssa myös jatkossa. Nimittäisi Trumpin vaikka Rooman perikunnan keisariksi. Nämä kisathan ovat toisaalta Trumpille myös erinomainen paikka tehdä peeärrää ja tulevaa vaalityötä välivaaleja silmällä pitäen. Trumphan voisi kerrankin esiintyä miehenä ja sellaisena suurena amerikkalaiset kokoavana johtajana sekä paistatella puolitoista kuukautta kansakunnan kaapin päällä

.