Tunnen kaksi ihmistä, miehiä molemmat jotka ovat joka asiassa samaa mieltä. Kun ryhmässä keskustellaan joskus, tulee jopa koomisia tilanteita kun kaverilla lopulta alkaa "lyödä tyhjää"
Tällaisten kanssa on suht haastavaa keskustella vakavasti.
Mielipide, sehän on näkemys jostain. Tietty se voi olla väärä ja väärässä oleminen jos joku antaa mahdollisuuden viisastua, oppia jotain.
Sitäpaitsi usein asiat ovat kovasti tulkinnan varaisia, katsantokannasta tai asemasta riippuen eriävät mielipiteet voivat olla yhtä oikeita.
Nämä ei ole matemaattisia funktioita kun lopulta on kyse tunnepuolen asioista?
Tässä tulee kaks asiaa mieleen:
Omasta mielipiteestä, näkemyksestä jääräpäisesti kiinni pitäminen on ehkä outoa. 
Sen myöntäminen että oli väärässä; Mission Impossible?
Toinen juttu:
Minusta on fiksua joskus filtteröidä sitä omaa näkemystä. Ei aina tartte eikä kannata sanoa ihan suoraan.
Itse olen oppinut kuuntelemaan ja tarvittaessa myötäilemään, joskus kieltä purren mutta silti.