Hallituksen muodostavat todennäköisimmin kolmikko SDP, Kokoomus ja Keskusta. Jos pidemmälle katsotaan, kolmikon pelko on Persut joka oppositiosta syö joka ainoan edellämainitun kannatusta.
Jos neljäs tarvitaan, se haetaan kolmikosta Vasliitto, Vihreät, RKP. Kaikkia näitä yhdistää se ettei heidän tarvitse pelätä oppositio-Persuja koska pettyneenäkään noiden puolueiden äänestäjät eivät jatkossa äänestä ainakaan Persuja. Vasemmistoliitto lienee kolmikon suurin mutta koska tulevan hallituksen on ihan pakko leikata menoja, Vasemmistoliitto on kolmikon hankalin vaikeuttaen kaikkea tällaista ja siksi lienee ulkona. SDP:lle ja Kokoomukselle Vihreät kelpaisi mutta Keskustalle ei oikein. RKP muodostaa ongelman vaatimuksineen ruotsinkielisten alueiden sairaaloiden yöpäivystyksien säilyttämisistä jne erityiseduista mutta silti lienee helpommin hyväksyttävissä kuin Vihreät.
Seuraavan hallituksen kokoonpanon ratkaisee tietenkin ensi kevään eduskuntavaalit, mutta jos vaalituloksen ajatellaan noudattelevan suunnilleen nykyisen kannatuksen linjoja, niin SDP:n, Kokoomuksen, ja Keskustan muodostama hallitus on ihan mahdollinen. SDP ei voi kuitenkaan hyväksyä tätä kokoonpanoa missä olisi niin selvä porvarienemmistö, joten demarit haluavat Vasemmistoliiton ehdottomasti mukaan. SDP haluaa Vasemmistoliiton mukaan jokaiseen hallitusvaihtoehtoon, koska demarit eivät voi mitenkään jättää vasenta laitaa auki ja vuotamaan kannatustaan vassareille. Vasemmistoliittohan on oikeastaan ylivoimaisesti suurin nousija sitten viime eduskuntavaalien, jolloin sen kannatus oli 7,1 %, ja nyt gallupit lupaavat sille yli 11 % kannatusta. Ja lisäksi Vasemmistoliiton imusta kertoo se, että se on nostanut jäsenmääräänsä eniten kaikista puolueista ja nimenoman nuoret ihmiset ovat liittyneet Vasemmistoliittoon.
Hallituksen ohjelmaneuvotteluista tulee vaikeita oli hallituksen kokoonpano sitten mikä tahansa, mutta kuten sanotaan niin politiikka on mahdollisuuksien taidetta, ja kompromissi ohjelmasta syntyy kyllä. Sillä vanhan kokoomuslaisen sanonnan mukaan hallituksessa on vittumaista olla, mutta oppositiossa vielä paljon vittumaisempaa. Mauno Koivisto aloitti pääministerinä 1970-luvun lopulla näiden vahvojen enemmistöhallitusten aikakuden ja se on se nykyinenkin normi. Opposition rooli siinä on karu, koska sillä ei neljään vuoteen ole mitään muuta virkaa kuin vastustaa kaikkia hallituksen toimia ja räksyttää eduskunnan kyselytunnilla. Maan asioista ja laeista päätetään hallituksessa. Ja kun on kerran päässyt mukaan näihin Brysselin kokouksiin, niin sieltä ei kukaan enää näköjään haluaisi olla pois.
Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus vuonna 1995 oli ns. sateenkaarihallitus, jonka muodostivat SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP. Suomen taloudellinen ja henkinen tilanne oli silloin suunnilleen yhtä huono kuin nykyäänkin, ja pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö runnoivat läpi ne lait joita Esko Ahon hallitus ei ollut saanut yrityksistään huolimatta läpi, ja nosti Suomen ylös suosta. Lipposen ensimmäinen hallitus onnistui jopa säilyttämään kannatuksensa vuoden 1999 vaaleissa ja jatkoi samalla pohjalla myös seuraavan vaalikauden. Tämä hallituspohja voisi olla nytkin täysin mahdollinen ja vahva hallituspohja, ja myös sellainen enemmistöhallitus missä ovat mukana SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto ja RKP saisi selvän eduskuntaenemmistön taakseen.
En pidä myöskään sitä vaihtoehtoa mahdottomana, että SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP muodostavat jälleen hallituksen, sillä politiikka on sitä mahdollisuuksien taidetta. Jos Lindtmanin Antti lupaa kaimalleen Kaikkoselle ulkoministerinsalkun, niin Ministeri-Audin takavalot vaan vilkkuvat Antti Kaikkosen silmissä, ja vanhat lupaukset unohtuvat. RKP sopii kyllä mukaan kaikkiin mahdollisiin hallitusvaihtoehtoihin, sillä RKP:llä ei ole muita kynnyskysymyksiä, kuin juuri nämä ruotsinkielisten sairaaloiden yöpäivystysten säilyttäminen sekä ruotsinkielisten saavuttamien pienien ja vähän suurempienkin etujen säilyttäminen. Ja suuressa kokonaisuudessa ne eivät ole hallituskumppaneille mikään kynnyskysymys. RKP on Jörn Donnerin mukaan ollut hallituksessa Kustaa Vaasan ajoista lähtien, paitsi Sipilän muodostamassa hallituksessa 2015, ja sitä traumaa ei RKP halua enää elää uudelleen.
Minusta näyttää varmalta, että nykyinen hallituspohja ei jatka. Ja Persujen ainoa mahdollisuus hallitukseen olisi voittaa vaalit ja olla Suomen suurin puolue eli pääministeri puolue. Se tuskin toteutuu, ja RKP ei enää ikinä lähde persujen kanssa samaan hallitukseen ja tuskin Kokoomuskaan kovin helpolla, sillä niin nöyryyttävä "huviretki" tämä on entiselle sivistyspuolueelle ollut. Demareita, Vasemmistoliittoa ja Vihreitä Persujen ei kannata edes kysellä hallituskumppaneiksi. Persujen ainoa kaveri on Kristilliset, ja he saavat yhdistää voimansa sitten oppositiossa ensi vaalikaudella.