Sain juuri luettua Paavo Teittisen kirjan Pitkä vuoro. Suosittelen sitä myös tämän ketjun seuraajille.
Teittisen palkitu kirja paljastaa, että 2000-luvun suomalainen hyvinvointi perustuu alipalkatun työvoiman hyväksikäyttöön. Paperittomat ja prekaarissa asemassa olevat ulkomaalaiset ajetaan palkattomaan työhön ja jopa modernin pakkotyön kaltaisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko työskennellä sairaana, tehdä tuplavuoroa tai luovuttaa osa palkastaan suojelurahana.
Ilmiö läpäisee yhteiskunnan. Se koskee ukrainalaisia pakolaisia, joiden oikeuksia rakennusteollisuus polkee koska ammattiliittojen jäseniä ei tahdota liian kalliina palkata, thaimaalaisia marjanpoimijoita, jotka pannaan nukkumaan homeisiin mökkeihin ilman lämmittimiä ja jotka saavat lähes ympärivuorokautisesta kuukauden kestävästä raatamisesta ehkä kahdensadan euron palkan, pakistanilaisia wolt-kuskeja, joiden on pakko tehdä työtä nollasopimuksella ja käsittämättömillä työvuoroilla koska heidän on saatava työlupansa uusittua, nepalilaisten ravintoloiden työntekijöitä, joita pomot heittelevät mielivaltaisesti kaupungista toiseen ja pitävät joskus jopa vankina.
Poliisi ei auta näitä ihmisiä eikä puutu ongelmiin, ilmiannot makaavat poliisin pöydällä vuosia.
Poliitikkoja ei kiinnosta, koska nämä ihmiset eivät äänestä.