Hyvä kysymys. Tarjoan tähän kahdenlaista vastausta.
Minun on vaikea hyväksyä sitä ajatusta että turvapaikanhakijoista hyväksytään ne jotka onnistuvat saamaan Suomesta töitä ja niitä ei jotka eivät onnistu. Tuollainen riitelee oikeustajuani vastaan.
Miten niin? Sehän on win-win tilanne. Vai pohjautuuko ajatuksesi siihen että siinä tapauksessa joku todella hädänalainen turvapaikan hakija menettää mahdollisuutensa? Sellainen joka ei työllisty Suomessa?
Heikompi on sellainen että käsittääkseni turvapaikanhakijat tarvitsevat enemmän erilaisia julkisin varoin kustannettavia palveluita kuin kantaväestö ja sikäli ovat syömässä sitä rajallista resurssia, jonka toivoisi tarkoitetun niille jotka oikeasti tarvitsevat turvaa. Eivät varmaankaan kuormita niitä palveluja samaa määrää kuin ne turvapaikanhakijat jotka eivät ole onnistuneet työllistymään mutta kakku ja kantokykymme on silti rajallinen.
Toinen perustelu menee jotakuinkin niin että meillä olisi oltava järjestelmä jossa myönteisen turvapaikkapäätöksen saisivat
A. turvaa tarvitsevat
sekä
B. turvaa ei-tarvitsevat jotka onnistuvat työllistymään.
Tällaisessa tilanteessa pidän mahdollisena että on työnantajia jotka väärinkäyttävät porukkaa B. Jos turvapaikka riippuu työpaikasta, työnantaja voi kiristää näin pestaamaansa henkilöä. Vaikka jälkikäteenkin mikäli hänen maassaoloehtoon kuuluu se että työpaikka säilyy pidemmän aikaa. Ja kaipa sen on jotenkin kuuluttava, ei voine olla niin että on riittävää jos työpaikka on silloin kun hakemusta käsitellään.