[Villerius]

Viestejä yhteensä: 199989

Mietin kuka kirjoittaa saitille viestin nro 200 000.

Oliko se sitten Ronja: "täysmaitoa"

Oli se varmaan aika lähellä.. Onko meillä videotuomaria, joka tarkistaisi asian?

Näin eläkeläiselle jokainen päivä on sitä viikonloppua. 

[Gentleman]

Hahah! Vuorotyöläselle huominen on perjantai!

Tuuppa haistaa vittu 😁

Houkutteleva tarjous kaikinpuolin🤔

[Vieras0234]

Kuuntelin vanhoja vinyylilevyjä. Jethro Tullia, Genesistä, Rolling Stonesia ja Ramonesia. Rakastan pidellä vinyylilevyjen kansia käsissäni. Ne monet ovat jo itsessään hienoja taideteoksia. Ramonesin Rocket to Russia naurattaa vieläkin, kun sitä hieman jo kulunutta levykansiota kääntelee. Ostin levyn Tukholmassa kesällä 1981 tai -82. Oltiin silloin nuorina ylioppilaina kesäisin Tukholmassa kesätöissä. En jaksa nyt aivan älyttömän tarkkaan muistaa, mutta silloin oli sellainen systeemi, että opiskelija sai ns. opiskelijan verokortin. Eli sai tienata jonkin tietyn määrän nollaveroprosentilla, eikä se vaikuttanut opintotukiin. Ruotsin kruunun arvo oli muistaakseni jotain 0,90 markkaa. Palkat kesätöissä Ruotsissa olivat todella hyvät verrattuna Suomen palkkoihin. Aivan eri planeetalta. Oltiin kavereiden kanssa kahtena kesänä sairaalassa Karolinska Institutet tekemässä aputöitä. Lajiteltiin pyykkiä ja oltiin pyykkikuskien vänkäreinä. Ja muuta sellaista.

Pelättiin eka kerralla mennä Tukholmaan. Meillä oli sellainen uskomus että ruotsalaiset ylenkatsovat suomalaisia ja pitävät heitä vähän kuin apinasta seuraavana evoluution tuotteena. Jotenkin silloin oli sellainen kuva Suomessa vittumaisista ruotsalaisista ja liukuhihnaballadeista Volvo tehtaiila Göteborgissa. Sitten olikin aika suuri yllätys, kun ruotsalaiset olivatkin ihan mukavia ihmisiä. Oltiin varauduttu siihen että kaikki kusettavat ja me seurustellaan vaapaa-aikana vain suomalaisten, jugoslaavien ja mustalaisten kanssa.

Mutta se todellisuus olikin sitten aivan toista. Ruotsalaiset kauniit ja seksikkäät tukholmalaiset tytöt olivat meistä oululaisista todella kiinnostuneita. Esittelivät ja opettivat työtehtävät, eikä se haitannut yhtään että meidän lukioruotsi oli vähän hakusessa. Pyysivät aina kahvitauolle ja ruokatunnille lounastamaan. Ja sitten kohta viikonloppuisin kaljalle ja diskoon. Näyttivät kaupunkia ja esittelivät hyviä mestoja. Käytiin Gröna Lundissa Ramonesin keikalla ja paljon muuta. Niillä nuorilla tukholmalaisilla tytöillä oli sellainen käsitys että me suomalaiset kollit ollaan jotain erityislaatuista. Olivat kuulleet vanhemmiltaan. Että meissä on jotain sellaista alkukantaista metsäläisyyttä. Ja kyllähän meissä tietenkin olikin. Ruotsalaisiin kollleihin verrattuna. Oulussa ei vielä 40 vuotta sitten mistään citykulttuurista kukaan ollut kuullut mitään. Erilaisuus kiinnostaa aina ihmisiä. Myös nuoria tukholmalaisia naisia silloin.

Koettiin hyviä juttuja. Käveltiin puistoissa, rannalla katselemassa laivoja, Moderna Museetissa, Gröna Lundissa, diskoissa ja tietenkin paneskeltiin. Ruotsalaisista miehistä en osaa sanoa mitään muuta kuin sen, että kaikki työkaverit olivat tosi ystävällisiä ja reiluja. Tytöt vähän valittivat että heidän ruotsalaiset poikaystävänsä ovat sellaisia liian muotitietoisia hiplaajia, joilla menee enempi aikaa laittautumiseen viihteelle lähdettäessä kuin tyttökavereilla. Silloinhan ei ollut kännyköitä, ja soiteltiin aina jostain puhelinkioskista. Treffien sopiminen ei ollut niin helppoa kuin nykyisin. Mutta kun joku asia oli sovittu, niin suomalaiset olivat aina täsmällisesti paikalla. Sinä pyysit, minä tulin- oli se meidän mentaliteetti.

Seksi näitten ruotsalaisten tyttöjen kanssa oli aivan taivaallisen hyvää. He olivat sillä rintamalla aivan valovuoden edellä oululaisia morsiamia. Mistään suuseksistä oli oululaisten opiskelijatyttöjen kanssa aivan turha silloin edes haaveilla. Kyllä se oli enempi sellaista peiton alla touhuamista. Ruotsalaisilla neideillä oli meisseli taas heti suussa. Ja sitten ensimmäisen varvin jälkeen se söpöpää kihersi kainalossa, että "Du kan knulla mig också på andra hållet". Eihän semmoisesta Oulussa oltu nähty edes unta. Asuttiin Odenplanilla, ja siinä Odenplanin puistossa mäellä oli sellainen maauimala. Tai ei se mikään maauimala ollut vaan suunnilleen sellainen samanlainen uimastadion kuin Helsingissä se stadika. Siellä Odenplanilla oli sauna ja me tykättiin käydä siellä. Meidän ruotsalaiset tyttöystävät ottivat siellä yläosattomissa aurinkoa, ja pyysivät meitä levittelemään aurinkorasvaa vartalolleen. Me tietysti toteutettiin heidän toiveensa. Ruotsalaiset kollit katselivat vähän kateellisina että mitä vittua...

Mutta sellaista se elämä joskus aina on. Silloin 1980-luvun alussa oli meneillään joku sellainen ensimmäinen feminismin aalto, ja naiset polttivat julkisesti kokoilla rintaliivejään. Tukholmalaiset naiset olivat tietysti tässäkin edistyksessä valovuoden oululaisia sisariaan edellä. Tukholmalaiset naiset eivät pitäneet rintaliivejä aurinkoa ottaessaan eikä muutenkaan t-paidan alla. Varmaankin kaikille on jo käynyt hyvin selväksi, että Granado on parantumaton tissimies. 1980-luvun Tukholma oli kesäisin Granadon taivas. Heijari oli koko ajan sellaisena puolijäykkänä. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos naisella on hyvät tissit niin on aivan turhaa pitää tissiliivejä. Eihän kukaan pidä silmälasejakaan jos on hyvä näkö  .

[teme696]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

[Vieras0240]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Mikä on hommafoorumi?

[Pekonen]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Noinko vituttaa kun muutkin esittävät poliittisia mielipiteitään? Aivan samoin kuin sinä.

[Vieras0240]

Mietin, että miten kornia oikeesti on ku yks nimeltä mainitsematon dj poistaa jonku esiintyjän jostain konsertista tms. ku siellä on n-sana jossain biisissä ja itse tykittää n**ga n**ga b**ch b**ch biisejä tuhatpäiselle yleisölle. Kaikenlaisia vitun huomiohuoria sitä onkin

[Azazello]

^Tuotahan on ehdotettu kriminalisoitavaksi.

[Ronja]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Mikä on hommafoorumi?

Mietin ihan samaa.. 🤔

[joey_t]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Mikä on hommafoorumi?

Mietin ihan samaa.. 🤔

https://hommaforum.org/

[Kellopeliappelsiini]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Noinko vituttaa kun muutkin esittävät poliittisia mielipiteitään? Aivan samoin kuin sinä.

On vai yksi mielipide

[jurzantaa]

^Tuotahan on ehdotettu kriminalisoitavaksi.

Ai huomiohuoraus?

[Vieras0240]

^Tuotahan on ehdotettu kriminalisoitavaksi.

Ai huomiohuoraus?

Toivottavasti. Siitä kärsii kaikki. Rikoksista pahinta

[jurzantaa]

Milloin seksisaitista alkoi tulla hommafoorumi.

Ai hoetaanko hommafoorumillakin koko ajan persun*tsi, persun*tsi, persun*tsi...?

[Prophat]

Täysin unohtanut tämä paikka... Hämärä muistikuva että olen joskus käynyt, mutta pitäisikö muuttaa sinne?

[Seepeli]

Täysin unohtanut tämä paikka... Hämärä muistikuva että olen joskus käynyt, ...

Voiko Hattulan unohtaa..? En usko😊

[Villerius]

MIetin, että koska sana "n-sana" kielletään? N-sanahan on ongelmallinen, koska se viittaa n-sanaaan, joka taasen oli se rasistinen sana. Ja kun sanalla n-sana viitataan n-sanaan tarkoitetaan kuitenkin samaa n-sanaa...

[Viola]

MIetin, että koska sana "n-sana" kielletään? N-sanahan on ongelmallinen, koska se viittaa n-sanaaan, joka taasen oli se rasistinen sana. Ja kun sanalla n-sana viitataan n-sanaan tarkoitetaan kuitenkin samaa n-sanaa...

En usko että nämä tietyt sanat kielletään vain siksi että niin kuuluu tehdä.
Jos sanoja ei osata käyttää ihmistä kunnioittavassa sävyssä, silloin kai parempi kieltää kokonaan niiden käyttö.

[Villerius]

^
Samaa mieltä. Se miten sanaa käytetään on ratkaisevaa ei sanan itseisarvo.

[Vieras0234]

Kesällä juteltiin joey_t:n kanssa oululaisen Mikael Toppeliuksen kirkkomaalauksista (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Toppelius). Mikael Toppeliushan oli muuten kirjailija, Helsingin yliopiston historian professorin, Zachris Topeliuksen isoisä. Vaikka Sakari Topelius tunnetaan ehkä parhaiten lastenkirjoistaan, niin hän oli myös aivan erinomainen historiantutkija, kirjailija ja runoilija. Maamme kirja ja Välskärin kertomukset ovat hyvää lähdekirjallisuutta vielä nykyäänkin. Ja Sylvian joululaulu on mielestäni kaunein joululaulumme. Välskärin kertomuksissa seikkaillaan muuten Keski-Euroopassa nykyisessä Tsekissäkin kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Siitä arvokkaasta kuninkaan sormuksesta mikä pyörii mukana seikkailuissa tulee eittämättä  mieleen muuan J.R.Tolkien ja Taru sormusten herrasta. J.R.Tolkienhan oli suuri Kalevala-fani, ja lainasi paljon palikkoja fantasiamaailmaansa Elias Lönnrotin keräämästä suomalaisesta kansanrunoudesta. Mutta sitten itse siihen alkuperäiseen asiaani eli Mikael Toppeliukseen. Mikael Toppeliushan oli viimeinen pohjoispohjalainen suuren kirkkomaalausperinteen huomattava edustaja. Uransa aikana Mikael Toppelius teki koristemaalauksia yli kolmeenkymmeneen kirkkoon Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Valitettavasti suurin osa näistä mittaamattoman arvokkaista ja hienoista töistä on tuhoutunut vuosisatojen varrella tulipaloissa, mutta onneksi niitä on vielä jäljelläkin. Ajelin Haukiputaan, Kuivaniemen, Rantsilan, Revonlahden, Kiimingin ja Siikajoen kirkkoihoin katselemaan Mikael Toppeliuksen kaunista kädenjälkeä. 

Kiinnostuin kirkkotaiteesta asuessani opiskelujeni loppuvaiheessa Roomassa. Roomalaiset katolilaiset kirkot ovat kuin taidemuseoita, joissa voi nauttia rauhasta ja lepuuttaa hermojaan vilkkaan suurkaupungin jatkuvasta hälinästä. Kirkot ovat myös viileitä levähdyspaikkoja, jonne voi kätevästi paeta Rooman tukahduttavaa hellettä. Ja se Rooman kirkkojen kauneus on mykistävää näihin protestanttisten ja luterilaisten kirkkojen riisuttuun ja pelkistettyyn karuuteen tottuneelle. En ole mitenkään kovin uskonnollinen ihminen, mutta näistä Rooman kirkoista tuli minulle sellainen eräänlainen harrastus, ja vierailin varmaan noin parissa sadassa Rooman kirkossa. Wikipedian mukaan Roomassa on kirkkoja noin 800 kappaletta, eli monta jäi minulta vielä käymättäkin. Tietysti ne suurimmat ja kuuluisimmat kirkot on jokaisen Rooman kävijän nähtävä, mutta niitä todellisia helmiä ja sellaisia omia mansikkapaikkoja voi löytää ihan oudoista paikoista.

Koko ikäni Michelangelon Luominen-freskoa palvoneena suuni loksahti ällistyksestä auki, kun löysin tieni pieneen jesuiittakirkkoon Chiesa di Sant`ignazioon. Ja se oli täysin vahinko sekin. Kävelin Pantheonilta kapeita keskiaikaisia kujia pitkin ja sadan metrin jälkeen tulin pienelle Piazza s. Ignaziolle. Oli hyvin helteinen sää ja poikkesin kirkkoon jäähdyttelemään. Sant`Ignaziossa ei ole superstaroja, kuten Michelangeloa, Berninia, Caravaggiota tai Borrominia. Kirkon vetonaula on aivan hämmstyttävän huijausfreskon kirkon kattoon maalannut tuiki tuntematon jesuiittapappi Andrea Pozzo. En ole nähnyt mitään vastaavaa. Se on aivan huikea osoitus renessanssi-ihmisen luomisvoimasta ja kekseliäisyydestä. Tarina on sellainen, että kirkkoa rakennettaessa rahat loppuivat kesken ja kirkolla ei ollut varaa rakentaa kupolia. Oikeassa katolilaisessa kirkossa on tietenkin kupoli, ja niinpä isä Andrea Pozzo joutui käyttämään kekseliäisyyttään ja maalasi kirkon kattoon kupolin. Jos ei asiasta tiedä, niin kirkossa käydessään ja kauniisti maalattua kupolia katsellessaan ei voi aavistaakaan, että ylös nouseva tumma kupoli on vaan silmänlumetta. Kupolin maalauksessa Pozzo on käyttänyt trompe-l`oeil-perspektiivitekniikkaa, jonka ansiosta kupoli vaikuttaa oikealta, vaikka sitä katselisi mistä tahansa kohdasta kirkkoa. Kupolin alle on nyt asetettu viistosti sellainen suuri peili, jonka avulla kupolia voi tarkastella pieniä yksityiskohtia myöten. Mutta silti on vaikea usko, että se on vaan silmänlumetta. Esitellessäni kirkkoa yhdelle sukulaismiehelleni, joka on rakennusalan yrittäjä ja mielestään hyväkin ammattimies rakentamisen saralla, niin hän ei kunnolla uskonut kupolin olevan vain kirkon tasakattoon maalattu taideteos  .

Pozzo on maalannut myös toisen huijausfreskon. Nimittäin kirkon kattofreskon, joka saa aikaan sen vaikutelman että katto on auki, ja aukosta näkee palan taivasta, joka jatkuu loputtomiin enkeleineen päivineen. Pozzon maalaamaa freskoa pidetään yhtenä viimeisistä barokin suurista töistä.

Renessanssin aikana oli tällaisia suuria yleisneroja, jotka olivat todellisia monilahjakkuuksia. Jotenkin se aikakausi oli kypsä ihmisen suuren kyvykkyyden, luomisvoiman ja innovaatioiden esiin putkahtamiselle. Renessanssihan tarkoittakin "uudestisyntymistä". Antiikin taidot ja tiedot pulpahtivat uudestaan esiin ja nousivat nyt jalostettuina täyteen kukoistukseensa. Pimeä, ahdistava ja ihmistä alistava sen aikajakson persujen hallitsema keskiaika oli vihdoinkin ohi. Maailmassa oli taas tilaa elää ja hengittää. Renessanssin suuret nerot Michelangelon ja Leonardo Da Vincin tuntevat kaikki, mutta tämä Andrea Pozzo on varmasti monille aivan tuntematon suuruus. Ja renessanssin yleisnerojen tapaan hän ei ollut ainoastaan pappi ja mestarillinen maalari, vaan Pozzo oli lisäksi taitava arkkitehti ja matemaatikko, sekä kokki joka loihti herkullisia aterioita seurakunnalleen. Jotenkin aivan mahtava veijari oli kyllä tämä Andrea Pozzo  .