« Vastaus #7096 : Kesäkuu 05, 2024, 14:27:02 »
Pakkaan kalastus- ja muita tarvikkeita ja lähden veneelle.
Kyllä tässä Saimaalle kalastelemaan ja veneilemään tekisi jo pikku hiljaa mieli päästä. Juhannusviikolla ajattelin lähteä heti maanantaina kohti Sulkavaa. Kotipihasta matkaa mökille on sellaiset vaivaiset 467 kilometriä. Sopiva mökkimatka

. Kuopion seudulla pysähdyn ABC:lla syömään ja lataamaan auton. Varkauden jälkeen käännyn sellaiselle asfaltoidulle mutkaiselle pikkutielle joka menee Rantasalmen kautta Savonlinnaan. Tie kulkee paikoittain ihan Saimaan rannassa. Siinä on kyllä pakko aina pysähtyä jollekin levennykselle mistä näkee Haukiveden ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Rantasalmella kunnioitan tietenkin Pekka Lipposta, Rantasalmen sulttaania, ja otan Aarne Haapakosken kunniaksi pienet näkäräiset. Tällä kertaa vaan ihan pelkkää vissyä.
En ole kovin kummoinen kalamies. Ihan sellainen mökkikalastaja vaan. Saan kuhaa, ahventa ja haukea. Kuhaa saan hyvin jigillä ja Iitlahden ukkohauen kanssa taistellaan reviiristä joka kesä. Yksi kesän kohokohdista on voissa ja öljyssä paistetut kuhafileet uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kera. Jälkiruoaksi naisten tekemää mansikkakakkua kunnon pökköpää pannukahvin ja Veterano Solera Reserva brandyn kanssa. Siitä ei kesäruoka enää paljon parane.
Muikkuverkot käydään laskemassa heti ensi työnä ennen juhannusta. Juhannuksena täytyy ehdottomasti valmistaa nuotiolla savolaista rantakalloo. Yleensä ne muikut täytyy kyllä käydä ostamassa K-kauppias Vihavaiselta, joka myy minulle aina mielellään Puruveden vastapyydettyä muikkua savolaiseen rantakalaani. Sen valmistaminen on helppoa. Nuotiopataan laitetaan ensin pari pakettia suolaista voita ja sitten peratut muikut. Muuta ei tarvita. Savolaisen rantakalan hieno maku ja aromit tulevat siitä ympäröivästä luonnosta. Saimaan lempeistä laineista, nuotion savusta, ympärillä kukkivien suurten puiden ja kukkien huumaavasta tuoksusta...Savolaisen rantakalan valmistus on perinteisesti minun juhannustyöni. Lisäilen padan alle nuotioon pikkuklapeja, otan järven rantavedessä jäähtymässä olevasta kossupullosta pikku napsuja ja ajttelen niitä Havukka-ahon ajattelijan sinisiä ajatuksia. Siinä mieli lepää ja sielu puhdistuu. Saimaalla Granadon taivas on sininen ja korkea.
Ennen persuja johtivat lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet. Nykyisin sivarit, kasvissyöjät, hannut ja se yksi jo kutsunnoissa hullun paperit saanut historian tohtori. No mikäpä siinä. Kelpaa tuolla porukalla vaikka istuskella lukitussa bussissa Puhoksen ostoskeskuksen parkilla.