Itse ajattelen, että “liukuhihna” ei ole niinkään kiinni siitä montako asiakasta päivässä on, vaan siitä millainen fiilis asiakkaalle jää. Voi olla yksi asiakas päivässä ja silti tunne, että homma vedetään autopilotilla. Ja toisaalta voi olla tiukka tahti, mutta silti kokemus tuntuu henkilökohtaiselta. Muistetaan mitä on sovittu ja ollaan läsnä.
Itselle isoimmat “liukuhihna”-triggerit on psykologisia, ei niinkään fyysisiä:
* Läsnäolon puute → jos huomio on muualla, katse harhailee, puhelin kiinnostaa enemmän tms.
* Suorittamisen fiilis → mennään kaavalla ilman mitään reagointia siihen, kuka on vastassa ja miten reagoi.
* Kiireen tunne → vaikka sitä ei sanottaisi ääneen, sen aistii yllättävän herkästi että toisen mielestä jomman kumman tai ehkä molempien pitäisi olla jossain muualla.
Moni on nostanut esiin konkreettisia juttuja (märkä lattia, kortsut esillä jne.), mutta oma kokemus on, että ne alkaa häiritä vasta sitten, jos kokonaisfiilis on jo vähän epäsiisti (suihkun lattikaivo tukossa, märkä pyyhe tarjolla) tai “tehdasmainen”. Jos kohtaaminen muuten toimii, niin aika paljon menee läpi ilman että siihen edes kiinnittää huomiota. Niin... olen mennyt jo lopettaneelle pt:lle niin, että hänellä oli vain ämpärissä lämmintä vettä peseytymiseen (omakotitalon putki oli jäässä). Minusta suihkuongelma ei todellakaan ollut liukuhihnaa, kun toinen oli vettä valmiiksi keittänyt pesulla käyntiä varten. Päin vastoin.
Tässä on minun mielestä yksi kiinnostava juttu:
asiakas ei oikeasti näe sitä, tekeekö toinen liukuhihnaa vai ei – hän vain tulkitsee merkkejä.
Ja aivot täyttää loput. No mikäs se olikaan tärkein seksielin
Itse olen huomannut omalla kohdalla myös tämän:
* Jos olen valmiiksi vähän jännittynyt tai epävarma → tulkitsen herkemmin asioita negatiivisesti (“tää on varmaan liukuhihnaa”)
* Jos taas fiilis on rento ja hyvä → samat asiat ei häiritse yhtään
Eli osa “liukuhihnakokemuksesta” syntyy myös asiakkaan omassa päässä.
Toinen näkökulma mikä täällä tuli hyvin esiin on se, että liukuhihna ei automaattisesti = huono palvelu.
Monessa työssä tehokkuus ja rutiini tarkoittaa nimenomaan sitä, että homma toimii hyvin. Sama pätee tähänkin. Kokenut tekijä voi vetää monta asiakasta putkeen niin, että jokainen saa silti hyvän kokemuksen. Kyllä itsekin omassa työssä tarjoilen välillä sarjatuotantoa. Tasainen laatu (ja silti parempi kun valtaosa kollegoista voi tarjota). Kun voin myydä samaa settiä pienellä modauksella uudestaan, alkaa omakin kate olemaan kohdillaan.
Ehkä kiteytyksenä oma ajatus:
Liukuhihna = kokemus siitä, että olen vain yksi muiden joukossa ilman merkitystä
Ei-liukuhihna = kokemus siitä, että tämä hetki on juuri minua varten
Ja tuo ero syntyy lopulta aika pienistä asioista:
katsekontakti, pieni keskustelu, reagointi tilanteeseen, huomioiminen ja läsnäolo, kiireettömyyden tunne.
Lopuksi vielä yksi oma havainto:
Parhaat kokemukset ei ole olleet niitä, missä kaikki on “täydellistä”, vaan niitä missä on ollut aitoa fiilistä ja jonkinlaista kemiaa. Silloin ei oikeastaan edes mieti koko liukuhihna-asiaa.
Hyvä ketju muuten – tästä taas kerran huomaa hyvin, miten eri tavalla sama asia voidaan kokea 👍
ps. kuivaan kyllä itse suihkun jälkeen lattian jos vain on kunnon lasta paikalla
Lattialämmitys on usein päällä vain öisin.
Itselle isoimmat “liukuhihna”-triggerit on psykologisia, ei niinkään fyysisiä:
* Läsnäolon puute → jos huomio on muualla, katse harhailee, puhelin kiinnostaa enemmän tms.
* Suorittamisen fiilis → mennään kaavalla ilman mitään reagointia siihen, kuka on vastassa ja miten reagoi.
* Kiireen tunne → vaikka sitä ei sanottaisi ääneen, sen aistii yllättävän herkästi että toisen mielestä jomman kumman tai ehkä molempien pitäisi olla jossain muualla.
Moni on nostanut esiin konkreettisia juttuja (märkä lattia, kortsut esillä jne.), mutta oma kokemus on, että ne alkaa häiritä vasta sitten, jos kokonaisfiilis on jo vähän epäsiisti (suihkun lattikaivo tukossa, märkä pyyhe tarjolla) tai “tehdasmainen”. Jos kohtaaminen muuten toimii, niin aika paljon menee läpi ilman että siihen edes kiinnittää huomiota. Niin... olen mennyt jo lopettaneelle pt:lle niin, että hänellä oli vain ämpärissä lämmintä vettä peseytymiseen (omakotitalon putki oli jäässä). Minusta suihkuongelma ei todellakaan ollut liukuhihnaa, kun toinen oli vettä valmiiksi keittänyt pesulla käyntiä varten. Päin vastoin.
Tässä on minun mielestä yksi kiinnostava juttu:
asiakas ei oikeasti näe sitä, tekeekö toinen liukuhihnaa vai ei – hän vain tulkitsee merkkejä.
Ja aivot täyttää loput. No mikäs se olikaan tärkein seksielin
Itse olen huomannut omalla kohdalla myös tämän:
* Jos olen valmiiksi vähän jännittynyt tai epävarma → tulkitsen herkemmin asioita negatiivisesti (“tää on varmaan liukuhihnaa”)
* Jos taas fiilis on rento ja hyvä → samat asiat ei häiritse yhtään
Eli osa “liukuhihnakokemuksesta” syntyy myös asiakkaan omassa päässä.
Toinen näkökulma mikä täällä tuli hyvin esiin on se, että liukuhihna ei automaattisesti = huono palvelu.
Monessa työssä tehokkuus ja rutiini tarkoittaa nimenomaan sitä, että homma toimii hyvin. Sama pätee tähänkin. Kokenut tekijä voi vetää monta asiakasta putkeen niin, että jokainen saa silti hyvän kokemuksen. Kyllä itsekin omassa työssä tarjoilen välillä sarjatuotantoa. Tasainen laatu (ja silti parempi kun valtaosa kollegoista voi tarjota). Kun voin myydä samaa settiä pienellä modauksella uudestaan, alkaa omakin kate olemaan kohdillaan.
Ehkä kiteytyksenä oma ajatus:
Liukuhihna = kokemus siitä, että olen vain yksi muiden joukossa ilman merkitystä
Ei-liukuhihna = kokemus siitä, että tämä hetki on juuri minua varten
Ja tuo ero syntyy lopulta aika pienistä asioista:
katsekontakti, pieni keskustelu, reagointi tilanteeseen, huomioiminen ja läsnäolo, kiireettömyyden tunne.
Lopuksi vielä yksi oma havainto:
Parhaat kokemukset ei ole olleet niitä, missä kaikki on “täydellistä”, vaan niitä missä on ollut aitoa fiilistä ja jonkinlaista kemiaa. Silloin ei oikeastaan edes mieti koko liukuhihna-asiaa.
Hyvä ketju muuten – tästä taas kerran huomaa hyvin, miten eri tavalla sama asia voidaan kokea 👍
ps. kuivaan kyllä itse suihkun jälkeen lattian jos vain on kunnon lasta paikalla
Lattialämmitys on usein päällä vain öisin.
