[FagottiKuningas]

Tässä tapauksessa ei voida oikeasti puhua varsinaisesti ihastumisesta, mutta tuolla otsikolla kaikki ehkä parhaiten ymmärtävät, mistä on kyse.
Olen kierrellyt maailmaa ja kohdannut paljon erilaisia ihmisiä. Näiden kohtaamieni ihmisten joukossa on pieni osa naisia, jotka ovat ylitse muiden. He ovat kertakaikkisen kauniita ja mukavia, ja heidän kanssaan vietetty aika on ollut unohtumatonta. Sellaisia hetkiä, jotka jäävät mieleen ja jota on kiva muistella.
Mutta tässä jokin aika sitten tapasin uuden ihmisen, joka on kaikessa mielessä - aivan niissä pienimmissäkin yksityiskohdissa - täydellinen omille unelmille. Tyyppi, jota en ikinä olisi voinut kuvitella löytäväni tai kohtaavani. Hänen kanssaan tuli vietettyä unohtumaton hetki jota edelleenkin muistelen kaihoisan lämpimästi. Tällaista näin molemminpuolista intohomoa en ole koskaan kokenut kenenkään kanssa, vaikka lähes yhtä hyviä kohtaamisia on ollut muutamia.
Nyt on sellainen tilanne, että mikään muu pt ei oikein innosta, haluaisin vain nähdä tätä yhtä ihmistä. En voi sanoa varsinaisesti olevani ihastunut tähän ihmiseen, mutta olen täydellisen ihastunut siihen tunteeseen ja siihen kemiaan joka välillämme vallitsi tapaamisella.

Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta, minkälaisia vastaavia tarinoita ihmisillä on, onko joku oikeasti ihastunut... rakastunut? Onko jopa voinut jollain käydä niin, että asiat ovat tästä kehittyneet vielä eteenpäin.
 

[ThomasDundee]

Tästä aiheesta on täällä välillä keskusteltu. Tässä on yksi minun taannoin aloittama ketju, joka herätti paljon keskustelua ja tosi hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja eri näkökulmista:

https://www.seksisaitti.net/index.php/topic,14537.0.html

[mattssonni]

Nyt on sellainen tilanne, että mikään muu pt ei oikein innosta, haluaisin vain nähdä tätä yhtä ihmistä.

Sinänsä inhimmillistä, mutta tässä on vaaran merkit ilmassa, nämä tarinat eivät useinkaan pääty hyvin.
Jos sanot hänelle tuon suoraan tai vaikka et sano, mutta se muuten näkyy sinusta, niin ammattimainen pt luultavasti päättää asiakassuhteen. Saattaa olla itselle parempi itse lopettaa asiakassuhde heti alkuunsa, kun vielä pystyt. Muuten menee vielä pää sekaisin ja todennäköisesti jossain vaiheessa tekee kipeää. Tästä lajista ei hankita ihastuksia eikä varsinkaan tyttöystäviä.

[saapasjalkakolli]

Kemiaa voi olla ja ihastumista voi olla. Mutta jos PT:n avatessa ovi menee polvet löysäksi, naama punaiseksi ja puhekyky katoaa, sitten on huonompi tilanne.

[ThomasDundee]

^ Mulla on välillä käynyt näin. Ihan hyvin on silti mennyt! 

[saapasjalkakolli]

^ Minua suojaa se, että vaikka minulle ei omaa naista olekaan, on minulla siviilissä läheiset välit sellaiseen naiseen johon olen aikanaan ollut rakastunut, jonka kanssa on asioita koettu ja jota edelleen rakastan, mutta ilman turhaa intohimoa.

[Shemale Namu]

Kyllä palveluntarjoajakin saattaa ihastua tai rakastua asiakkaaseen... Ihastumisiahan voi tapahtua muissakin asiakaspalvelutilanteissa

Minusta se on asia, josta voi myös puhua ihastukseen kohteen kanssa

[saapasjalkakolli]

^ Ihmisiä me vain ollaan, joten totta kai voi ihastua. Parisuhteen suhteen vain pitää olla erittäin pragmaattinen.

[Anniina]

mutta olen täydellisen ihastunut siihen tunteeseen ja siihen kemiaan joka välillämme vallitsi tapaamisella.

Hyvä (gfe:tä tarjoava) seksityöntekijä saa lähes kaikki tapaamiset tuntumaan siltä, että kyseessä on aitoja tunteita ja kemiaa. Silloin tällöin joku alkaa myös seurustelemaan asiakkaan kanssa, mutta toteutettujen tapaamisten lukumäärään suhteutettuna se on hyvin harvinaista.

[Morjens]

mutta olen täydellisen ihastunut siihen tunteeseen ja siihen kemiaan joka välillämme vallitsi tapaamisella.

Hyvä (gfe:tä tarjoava) seksityöntekijä saa lähes kaikki tapaamiset tuntumaan siltä, että kyseessä on aitoja tunteita ja kemiaa. Silloin tällöin joku alkaa myös seurustelemaan asiakkaan kanssa, mutta toteutettujen tapaamisten lukumäärään suhteutettuna se on hyvin harvinaista.

Mikäli tuosta sinun profiilikuvasta mitään ymmärrän ja jos siihen lisätään vielä hyvät gfe taidot niin tuskin kukaan lähtee ihastumatta kotiin. 

[Mr.NiceGuy]

Mun mielestä pitää erottaa nimenomaan terve ihastuminen ja pakkomielle. Nimenomaan hyvin osaava pt aiheuttaa sellaisia tuntemuksia mitkä tuntuu muuallakin kuin housuissa. Se että kokee pakkomielteen ja kertoo lähes rakastuneensa palveluntarjoajaan on tilanne, jossa kannattaa pysähtyä ja koittaa viilentää oma pää.

Hienointahan tässä on kun saa hetken hupia ja dopamiinia. Tutustuu uusiin ihmisiin ja ainakin omalla kohdallani teidän kanssa yhdessä olo on nostanut omaa itseluottamusta ja rohkeutta.

[Pertti Ström]

On kokemusta ja oli elämäni hirvein kokemus. Ekaksi tietenkin oli olevinaan kivaa

[SilverLight]

Kun olen tavannut aivan ihania naisia joiden kanssa jokainen tapaaminen on ollut mahtava, niin vaikea on olla ihastumatta. Mutta täytyy muistaa että he tekevät vain työtään eikä heistä koskaan tule asiakkaan tyttöystävää tai vaimoa.

[PervoJorma]

Voin sanoa ainakin omalta kohdaltani, että sellaiset pt:t, joiden luona olen käynyt useamman kerran niin olen jossain määrin ollut ihastunut näihin neitosiin. Silloin PT osaa luoda tunteen, että ihastuminen on molemminpuoleista. Tiedän kuitenkin rajat ja ymmärrän, että tämä on osa hänen ammattitaitoa ja se on vain työtä hänelle. Ikää on jo sen verran minulla, että en lähde sekoilemaan mutta mielummiin tälläisen PT:n luona käy, koska tapaamisissa on sellainen extra lisä.

[palvelunostaja]

Sellaiset tapaamiset on tosi kivoja, joissa on koko ajan vähän ihastuksissa kumppaniin. Näiden tapaamisten muistelu saa hymyn huulille jälkeenpäinkin, muttei tarvetta hakeutua heti takaisin toisen seuraan, mikä on juuri sopiva määrä ihastumista. On myös muita erittäin hyviä tapaamistyyppejä, mutta tämä on yksi niistä.

Mutta jos varsinaisesta asiasta, niin oli yksi puolen vuoden jakso, jolloin tapasin vain yhtä pt:tä. Ei sen tiheämmin kuin muutenkaan ostaisin palveluita, eikä ollut mitään ylimääräisiä viestittelyjä tapaamisten ulkopuolella. Mutta tapaamiset venyivät, juteltiin paljon molempien elämästä ja seksi oli parasta mitä mulla oli koskaan ollut (nimenomaan kahden ihmisen yhteispelinä; ei niin että kyseinen pt olisi ollut mikään poikkeuksellinen tekninen suorittaja). Mimmi oli itseni ikäinen ja näköinen ja samanlaisilla taustoilla—oli todella helppo alkaa ajatella mitäpä jos oltaisiin tavattu parikymmentä vuotta aiemmin siviilissä…

Huomasin että aloin mielessäni ylittää rajoja jotka olen itselleni asettanut ja miettiä liikaa asioita joita en pystyisi mitenkään perustelemaan itselleni. Lopetin tapaamiset hänen kanssaan kuin seinään. En tiedä olisiko ollut tyylikkäämpää laittaa joku selitys kyseiselle pt:lle, vai olisiko sellainen palvellut vain omaa itsekästä tarvettani tulla toisen ymmärtämäksi. Ajattelen joskus että nyt olisi jo turvallista tavata uudestaankin, varmaan olisikin, mutta en tiedä seuraisiko siitä kuitenkaan mitään hyvää.

Tämä oli vain yksi tapa toimia, jolla säästyi suuremmilta haavoilta. Joskus jollakin voi olla oikea hetki riskeerata mitä ikinä onkaan riskeerattavana, mutta pahapa niitä on toisen puolesta tietää. Maksullinen tapaaminen ei vaan yleensä ole sellainen hetki, vaikka siltä tuntuisikin. Ja on hyvä tosiaan tunnistaa, että on ihastunut tunteeseen eikä toiseen ihmiseen.

[JämeräpartainenInsinööri]

Ihastuminen, vaikka olisi omalla tahollaan molemminpuolisessa omassa rakastavassa parisuhteessa, kummankin osalta, on mielestäni ihan ok -- jos ja vain jos pystyy pitämään ihastumisen kurissa, tietoisesti valitsee, että priorisoi omaa suhdetta, eikä anna ihastumisen johtaa muuhun kuin siihen, että on kiva tavata ihastumisen kohdetta, silloin kun tapaa.

[Peetu]

Tätä ketjua lukiessa huomaa, miten monelle tuttu tämä ilmiö on. Ja ehkä ensimmäinen tärkeä asia on sanoa ääneen se, mikä joskus unohtuu: kun tällaiseen toimintaan lähtee, olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä on oikeasti hakemassa.

Useimmille tuskin tavoitteena on löytää tapaamista vuosituhannen rakkaustarinaa tai parisuhdetta. Haetaan hetkeä, kohtaamista, kokemuksia, tunnetta, kosketusta, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista. Toki aina kun ihmiset kohtaavat, kaikki on teoriassa mahdollista. Mutta se ei ole lähtöoletus, eikä ehkä edes se, mikä tekee kohtaamisesta merkityksellisen.

Anniinan toteamus osuu mielestäni ytimeen:
“Hyvä (gfe:tä tarjoava) seksityöntekijä saa lähes kaikki tapaamiset tuntumaan siltä, että kyseessä on aitoja tunteita ja kemiaa.”
Tämä ei vähennä kokemuksen arvoa. Päinvastoin. Se kertoo ammattitaidosta, läsnäolosta ja kyvystä kohdata toinen ihminen tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siinä hetkessä.

On myös hyvä muistaa, että tapaamisessa molemmat osapuolet tuovat usein esiin parhaat puolensa. Arjen kulmat, ristiriidat, väsymys ja kompromissit jäävät luonnollisesti taka-alalle. Kohtaaminen on tiivistetty, huolella rakennettu hetki – eikä se tee siitä vähemmän todellista, mutta se tekee siitä rajatun.

Itselleni on tuttua se, että tapaamisen jälkeen tuntee jonkinlaista pientä ihastusta. En oikein keksi parempaa sanaa. Minulle se kertoo ennen kaikkea siitä, että tapaaminen oli onnistunut: kemiat kohtasivat ja keho teki sitä, mitä se on evoluution saatossa oppinut tekemään. Serotoniini rauhoittaa, oksitosiini sitoo, endorfiinit nostavat mielialaa. Kun tämän tiedostaa, niistä jälkihöyryistä voi jopa nauttia ilman, että antaa niiden viedä liian pitkälle.

Samalla tavalla ihastumisia syntyy myös muualla elämässä:  töissä, harrastuksissa, sattumanvaraisissa kohtaamisissa. Usein ne haihtuvat, kun näkee ihmisen muissakin rooleissa. Ja viimeistään arki tekee tehtävänsä.

Ehkä yksi kiinnostava näkökulma onkin tämä: ihastuminen ei ole ongelma, vaan se mitä sille tekee. Terve ihastuminen voi jäädä osaksi hyvää muistoa, hymyä huulille ja kevyttä oloa. Eilinen tapaaminen ja erityisesti lopun spontaani halaus toi fiilistä joka on tuonut iloa myös tämän päivän jouluvalmisteluihin  Pakkomielle syntyy vasta silloin, kun rajat hämärtyvät ja todellisuus alkaa rakentua mielikuvien varaan.

Ja jos joskus kaksi ihmistä näissäkin puitteissa löytää toisensa tavalla, joka kantaa pidemmälle;  se ei ole minulta pois. Päinvastoin. Silloin voi vilpittömästi olla onnellinen heidän puolestaan.

Lopulta ehkä tärkeintä on itsetuntemus:
– tunnistaa, mihin on valmis
– tiedostaa, mitä hakee
– ja uskaltaa myös perääntyä ajoissa, jos huomaa menevänsä suuntaan, joka ei tee itselle hyvää.

Hyvä kohtaaminen saa tuntua. Mutta sen ei tarvitse viedä kaikkea mukanaan.

[JämeräpartainenInsinööri]

^!

Tuo ... oli erittäin hyvä kirjoitus.

[ThomasDundee]

^ Kyllä! Erittäin hyvin sanoitettua asiaa Peetulta jälleen!

[FortySexN2]

Joo, Peetu tyhjensi pajatson ajatuksista mitä kaikkea mullakin aiheesta liikkuu. Kuten Peetukin viittasi, myös Anniinan kommentti on huippu, mitä painotan usein vastauksena käsitykseen että kokeneet ammattilaiset ovat kylmiä liukuhihnakoneita