[Peetu]

Onkohan muilla sama ilmiö, vai onko tämä vain omaa mielen laulua…

Pimeä aika saa minut helposti käpertymään kotiin. Sisäänpäin. Vähän niin kuin luonto ympärillä – puut riisuvat lehtensä ja maailma hidastuu. Mutta samaan aikaan huomaan toisen, täysin vastakkaisen voiman: oudon vahvan kaipuun.
Lämpöön. Kosketukseen. Toisen hymyyn, joka näkyy ensin silmissä ja sitten vasta huulilla.

Hassua miten pimeys voi samaan aikaan viedä voimat ja herättää halun hakeutua lähelle.
Ja miten pienetkin asiat – käsi toisen iholla, hengityksen lämpö kaulalla – tuntuvat näinä kuukausina jotenkin… voimakkaammilta. Iho tuntuu reagoivan herkemmin, aivan kuin pimeys jättäisi tilaa aisteille nousta pintaan.

Kevään kiima on kiihkeää mutta erilaista. Silloin sytyttää valo, kesämekot ja muut. Pimeys nostaa toisenlaisia tuntemuksia.

Pimeään aikaan huomaan, että pelkkä kynnys ottaa yhteyttä kasvaa. Ehkä se on tämä vuodenaika: ajatuskin liikkeelle lähdöstä tuntuu hetkittäin raskaalta. Jopa se, tuleeko sitä lunta vai jäätävää tihkua juuri sillä kellonlyömällä, kun tapaamiseen pitäisi olla matkalla.

Mutta sitten kun uskaltaa…
Kun pääsee siihen hetkeen, jossa toinen on lähellä ja huoneessa on vain hiljainen hengitys ja pari kättä, jotka jo tietävät suunnilleen missä viipyä… Se muistuttaa, miksi näitä kohtaamisia kaipaa. Ja miten arjen harmaa pinta voi murentua kuin jää hellänlämpimän kosketuksen alla. Kosketus tuntuu talvella intensiivisemmältä. Halaus lämmittää enemmän.
Ja hetki jonkun kanssa… se voi olla pieni valonlähde kaamoksen keskellä.

Miten teillä?
Vetäytyykö pimeän ajan tuntu teidänkin sisälle — vai herättääkö tämä vuodenaika päinvastoin halun hakeutua toisen luo, tuntea iho vasten ihoa, hengitykset sekaisin ja hetki ilman kiirettä? Muuttuuko halu tai tapa kohdata? Tuntuuko läheisyys erilaista syksyn ja talven hämärässä? Onko tapaamisten sopiminen helpompaa vai vaikeampaa tähän aikaan vuodesta?

Entä PT:t, liikkuuko turska vai onko se pakkasen kangistamana syvällä odottamassa kevään koittamista?

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia. Tämä vuodenaika koskettaa meitä jokaista vähän eri tavalla — mutta ehkä meissä on enemmän samaa kuin arvaammekaan.

[HarryPotter]

Vetäytyykö pimeän ajan tuntu teidänkin sisälle — vai herättääkö tämä vuodenaika päinvastoin halun hakeutua toisen luo, tuntea iho vasten ihoa, hengitykset sekaisin ja hetki ilman kiirettä? Muuttuuko halu tai tapa kohdata? Tuntuuko läheisyys erilaista syksyn ja talven hämärässä? Onko tapaamisten sopiminen helpompaa vai vaikeampaa tähän aikaan vuodesta?

Itsellä ei itse tapaamisiin ole vaikutusta - onko syksy vai kevät. Pimeähän häviää hyvin usein heti tapaamisen alussa hupakon kosketuksen ja pusujen kohdatessa, varsinkin jos kemiat natsaa 

Toki itse "kesäihmisenä" kaipaan valoa enemmän ja valoisaa aikaa. Suomen pimeä syksy pitkälle kevääseen räntäsateessa ei ainakaan itselle ole se ihanteellisen aika. Tietysti tähän voi vaikuttaa matkustamalla muualle tai toivoa, että lunta tulee riittävästi ja tuo siltä osin valoa talveen.

[Blain]

Kyllä pimeään aikaan seksuaalivietti on heikompana kuin muulloin.

Tietyillä toimenpiteillä olen saanut tehokkaasti torjuttua kaamosmasennusta ja fiilis on pääosin hyvä, mutta seksihommat ei kiinnosta puoltakaan niin paljoa kuin valoisaan aikaan.

Läheisyyttä en muista kaivanneeni koskaan, oli vuodenaika mikä hyvänsä.

Pitää vain hyväksyä tämä ja keskittyä muihin asioihin.

[Kielitieteilijä]

Peetu kirjoittaa runollisen kauniisti, piti lukea useampaan kertaan 🌹

Kyllä minä tunnistan tuon saman mitä kuvaat, itsessäni:
Keväällä, kesällä tuntuu että panettaa kuin kaniinia, ilman mitään järkeä tai rajaa.

Pimeä itsessään, kirkas tähtitaivas mökillä missä valosaaste ei rajoita... Kun kylmä tuntuu oikeasti kylmältä, se vain on ihan upeaa sekin. Ja silloin läheisyyden kaipuu on erilaista, ei niin kiimaista.
En ole tätä ennen edes ajatellut mutta ilmeisesti valo ja lämpö tekee sen eron?

[Ilotikku]

Ei tämä pimeä ja märkä oikeastaan muuta tee kuin vituttaa. Mielen lisäksi pippeli vetäytyy ja suostuu hippasille vasta, kun päivä pitenee.

[Julia]

Mulla pimeä on vaikuttanut tänä vuonna vähän eri tavalla kuin aiemmin. Tykkään rentoutua hämäränhyssyssä ja ulkoilla viileämmässä säässä, mutta tänä syksynä valon väheneminen on aiheuttanut enemmän väsymystä ja vähän jopa hämmennystä. Miten voi kolmen jälkeen jo hämärtää! Koen kyllä, että kaamosmasennus ja -väsymys pysyy hyvin poissa, jos vaan muistaa sen klassisen kolmikon: säännöllinen ruokailu, uni, säännöllinen liikunta.

Seksihalut on tähän aikaan ehkä enemmän siellä lempeämmän lähelläolon ja hitaan rakastelun puolella. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, alkaa yleensä se sellainen vähän kinkympi ja rajumpi Julia löytämään taas pinnalle.

[Meaxx]

Syksy-talvi-ihminen herää eloon. Kaikin tavoin, seksuaalisesti myös.

Kesällä kun on sellaiset (ruma sana tähän) +25-30 astetta lämmintä niin koko maailma voi pitää tunkkinsa minun puolestani.

[Mangokisu]

Monellehan tulee talviväsymys, itsellä riittää virtaa joka vuodenajalle, ja mieluusti sitä muillekin jaan treffien merkeissä ❤️ Paras kehu on, jos jälkikäteen saa vielä kiitokset siitä, että loppupäivälle on hymy huulilla ja hyvä mieli. Kyllähän kosketus, läheisyys ja seksi tuovat hyvän olon hormoneja ja se on osa tämän työn ihania puolia, jos huomaa että toisellekin sai kivan fiiliksen 🥰

[Pataässä]

Syksy-talvi-ihminen herää eloon. Kaikin tavoin, seksuaalisesti myös.

Kesällä kun on sellaiset (ruma sana tähän) +25-30 astetta lämmintä niin koko maailma voi pitää tunkkinsa minun puolestani.

Muuten sama, mutta lisään tuohon vielä kevään eli syksy, talvi ja kevät saavat minut herkimmin liikkeelle ja kesällä jää sitten läheisyydenkaipuu vähemmälle. Valon määrällä en ole huomannut vaikutusta himoihin tai läheisyyden tarpeeseen.

[Kielitieteilijä]

Syksy-talvi-ihminen herää eloon. Kaikin tavoin, seksuaalisesti myös.

Kesällä kun on sellaiset (ruma sana tähän) +25-30 astetta lämmintä niin koko maailma voi pitää tunkkinsa minun puolestani.

Helle, hikisellä iholla maistuu suola. Olo on joka tavalla nihkeä muutenkin, ah niin kiihottavaa 👅
Näin me ollaan erilaisia ja sitäkin mikä pidän hienona juttuna.

[lantti]

Minä olen kesäihminen ja kesällä on vaikka mitä tekemistä paneskelun ohella.
Mutta talvella, kun on pimeää ja kylmää, niin mitä sitä muuta tekee kuin on sisällä vällyjen välissä lämpimässä ja paneskelee 

[JPC]

Syksyllä rakennetaan pesä jossa talvea kippurassa vietetään. Paras vuodenaika on kevät, jolloin luonto herää uuteen elämään. Kesäkin on hyvä, kunhan ei sada kovin paljoa räntää eikä muutakaan skaa. Lämpö ei luita riko.
Mutta kyllähän sitä läheisyyttä aina pikkisen kaipailee 

[Loco Lucy]

Jollain tapaa oon vähä väsyny kesään ja sen hypetykseen. Hämärässä, eli syksyllä niitä taikoja tehdään.

Pimeetä -> paljon kynttilöitä, hämärää ja himoa.
Kylmä-> paljon lämmintä kainaloa, peittoja ja villasukkia.

Herää aistit ihan uudelle tasolle. Lisäks käytän usein tuoksukynttilöitä, kuuntelen paljon klassista ja tein eilen uuden linovedoksen, mun taiteellisuus herää aina henkiin kaiken klassisen ja rockin keskellä. Ja sit ku mulla herää taiteellisuus, niin mun libido nousee kans törkeesti.

Paras vuodenaika, tekee mieli vaan kinkyillä.

[Kielitieteilijä]

Tuosta Lucyn kuvauksesta klassisen musiiikin osalta:
Telkussa pyörii mainos jossa akkuäyttöisellä lumilingolla pyyhkästään...
Siinä menee takana pätkä Vivaldin viulukonserton Talvi-osiosta
Aivan jäätävää!
https://youtube.com/shorts/6d1D5T1x30c?si=DKQOlsVWR0K-R7-H

[Loco Lucy]

Mä en omista telkkaria, mutta mulla tulee lapsuudessa mieleen joku yskänlääke/pastilli mainos myös mieleen. Sit se iänikuinen kuumotteleva nauru jonkun jazzin säestämänä 😄

[Peetu]

Kun avasin tämän ketjun, mietin lähinnä omaa kokemusta: sitä ristiriitaa, jossa pimeys vetää koloihin mutta samaan aikaan herättää kaipuun lämpöön ja kosketukseen. Ja nyt kun olen lukenut vastauksia, huomaan miten mielenkiintoisesti pimeä vuodenaika repii meitä eri suuntiin.

Toisille pimeys ei vaikuta haluihin lainkaan – tapaamiset soljuvat vuodenajasta riippumatta, ja kun kaksi ihmistä kohtaa, pimeys ikkunan takana unohtuu ensimmäisessä kosketuksessa. Joillekin taas pimeä on kuin peitto halujen päällä: seksuaalisuus uinuu, ja energia menee ihan muualle. Jotkut ovat suoraan sanoneet, ettei valoisa aikaakaan kaipaa enemmän läheisyyttä, vaikka fiilis muuten nousee eri tavalla.

Sitten on ne, joille talvi ja pimeys eivät ole hidaste vaan polttoaine. Jotkut puhkeavat kukkaan juuri silloin, kun muilla kulkee tavallista raskaampi varjo mukana. Pimeys virittää aistit terävämmiksi; hämärään syntyy pesä, jossa läheisyys, lämpö ja himo tuntuvat pehmeämmiltä ja syvemmiltä. On kynttilöitä, musiikkia, villasukat jotka putoavat lattialle ennen kuin peitto heiluu.

Ja ehkä kaikkein kiehtovinta on huomata, miten eri syistä läheisyys herää.
Toisilla kevät tuo suoraviivaisen kiiman. Toisilla talvi nostaa esiin hitaamman, syvemmän, pehmeämmän halun. Sellaista, missä ei mennä kiireellä vaan viivytään iholla hieman pidempään. Ja joillakin taas helle saa ihon nihkeäksi mutta mielen villiksi tavalla, jonka vain kesän suolainen hiki voi sytyttää.

Ehkä pimeys ei olekaan vain yhtä asiaa.
Ehkä se tuo esiin sen, mikä meissä on jo valmiiksi – vahvistaa, syventää, hiljentää tai kiihdyttää.

Minulle henkilökohtaisesti tämä keskustelu on tehnyt näkyväksi sen, mitä yritin sanoittaa alussa: pimeä avaa jonkin erilaisen kanavan. Se tekee kosketuksesta intensiivisemman. Halaus tuntuu syvemmältä. Huulilta kuuluva pieni huokaus kantaa pidemmälle. Ja vaikka kynnys lähteä liikkeelle on joskus korkea, ne hetket kun uskaltaa… niissä on jotain erityisen lämmintä. Niitä hetkiä odottaessa... 


Mutta yhtä lailla on lohdullista nähdä, että toisten kokemus pimeydestä voi olla täysin vastakkainen — ja silti sama vuodenaika yhdistää meidät keskustelemaan siitä, miten me ihmisenä muutumme valon mukana seksin ja halujen osalta.

[velihopea]

Lähes runollista pohdiskelua aloittajalta. Itselläni on aika paljon pragmaattisempi ja kyynisempi suhtautuminen talveen ja pimeyteen. Lämmityslaskut kallistuu kun energiaa kuluu (pois huorabudjetistakin), pihahommat on vaikeita pimeessä, mikään ei kiinnosta eikä mihinkään jää aikaa valoisan ajan lyhyyden takia.

Pimeys ja kiire tehdä asiat lyhyen päivän aikana stressaa ja vituttaa. Em. syistä ei edes huorissakäynti nappaa. Viinanjuonti tuo tilapäistä lohtua, muttei ole mikään ratkaisu. Kevättä ja  odotellessa 

[Meaxx]

^ Tuli tuosta mieleen että mulla kallistuu lämmityslaskut ennemmin kesällä. Kun ulkona on se +30 ja koko talo on viilennettävä +17 niin se ei ole ilmaista. Talvella laitat vähän lämpöä päälle ja kas, on sopiva. Tai tulen takkaan.