Mahtava keskustelu ja sopii moneen muuhunkin kulmaan yhteiskunnassa. Voiko tuijottaa vain omaa napaan ja vaatia kaikkea itselle muista välittämättä. No se on eri keskustelu

Voiko palveluntarjoaja olla empaattinen?
Minun mielestä voi – ja parhaimmillaan onkin. Mutta ehkä on tarpeen tarkentaa, mitä empatialla tässä yhteydessä tarkoitan.
Empatia ei tarkoita sitä, että toinen ottaa kantaakseen minun murheeni tai ryhtyy terapeutiksi. Eikä se tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi sietää huonoa käytöstä, toisen solvaamista tai tunteellista painolastia ilman omaa suostumustaan.
Minulle empatia tarkoittaa ennen kaikkea lämpöä, ymmärrystä ja tilannetajua. Sitä, että voi kohdata ihmisen ihmisenä – silloinkin kun ollaan maksullisen palvelun äärellä. Usein pienikin hetki riittää: sopivalla hetkellä annettu halaus, pari oikeaa sanaa tai vain tunne siitä, että on hetken aikaa tullut nähdyksi. Ja kyllä, joskus huonon päivän hoivaaminen vie kolme minuuttia – ja sitten maailma näyttää jo vähän paremmalta.
Herrasmiehen käytökseen kuuluu, että ketään ei dissata – ei puolisoa, ei exää, eikä palveluntarjoajaa. Olen itse keskustellut niin edellisen kuin nykyisen vakkarin kanssa syvällisemmistäkin asioista, mutta aina selkeillä pelisäännöillä. Molempien kanssa on sovittu, että tietyistä aiheista voidaan puhua, mutta toista ei kuormiteta ilman lupaa.
En koskaan alkaisi avautua tuntemattomalle ensitapaamisella, enkä ilman että toiseen suuntaan on tullut viesti, että tämä on ok. Se on osa sitä lämpöä ja tilannetajua, jota myös asiakas voi (ja minusta pitäisi) tuoda mukanaan.
Lopulta: jokainen vastaa itse omista valinnoistaan ja elämäntilanteestaan. Ongelmat täytyy ratkaista itse. Mutta toista voi silti tsempata, kannustaa, kuunnella hetken tai tarjota ajatuksen – ja se voi olla juuri se hetki, jonka ihminen muistaa pitkään.
Empatia ei siis ole heikkoutta eikä rajan yli astumista. Se on inhimillisyyttä, ja se tekee kohtaamisesta usein merkityksellisemmän – molemmille.