Ajoittaisena HC-harrastajana joudun tähän asennoitumaan niin, että vahinkoja sattuu, mutta välttämätön ja riittävä varautuminen niihin on pt:ltä löytyvä kattava ensiapupakkaus ja -koulutus.
Selittämällä, sopimalla tai kiistämällä ei varsinaisesti pysty turvaamaan omaa persettään kuvainnollisesti eikä kirjaimellisesti. Murtuneesta sormenkynnestä saa kusipääasiakas aina aikaiseksi raastupaselkkauksen, kun taas myötämielisinkään ei voi pelkällä allekirjoituksellaan kuitata menetettyä raajaa. Tämä ei ole BDSM-harrastuksen tai -ammatin erityispiirre vaan valitettavaa arkea kaikilla työmailla.
Lähinnä näkisin sopimuksien osalta tärkeäksi vakuutusyhtiösi kanssa allekirjoitettujen paperinippujen pienen präntin, eli saatko itseäsi tyydyttävän korvauksen peniksesi katketessa tarkemmin määrittelemättömästä syystä. Miljoonakorvaukset suoraan dominalta kun eivät ole realismia kuitenkaan.
Käytännössä aiemmin harrastaessani impact playta olin valmis hyväksymään jäljet laajemmalla kuin sovittu, koska tähtääminen nyt vain on vaikeaa. Veritulppariskin tiedostin, ja niin tiedostivat hakkaajatkin, mutta perusluottamukseen kuului, että vahingon sattuessa pt soittaisi 000:aan (juu, tästä on aikaa) ja toisenlaiset ammattilaiset hoitaisivat siitä eteenpäin.
Kerran jouduin tikattavaksi asti. Domina teki vuodon tyrehdyttävän ensisidoksen, talutti lähimpään ensiapuun ja jätti sinne kun näki, että hoitohenkilökuntaan oli saatu kontakti. Ei tuossa juuri muuta voi tehdä. Paitsi maksaa matkakorvausta ja lisähintaa hyvästä ja empaattisesta palvelusta, mutta koska sessio jäi kesken, sain lisähinnan verran alennusta... Ja harmittoman arven jännään paikkaan, tulevaksi conversation pieceksi.
Nykyisin arvostan jälkiä jättämätöntä HC:tä, jossa henki voi mennä vain sisäsiisteillä tavoilla. Jälleen riskien minimointi on tehtävä käytännön tasolla. Jos temppu menee pieleen, kaikki osapuolet tietävät, että ruumiin kätkeminen ei ratkaise mitään ja oikeusvaltio toimii kuten pitää, vaikkei se olisi kenenkään toimijan mieleen. Toisen puolesta ei voi anteeksi pyytää tai antaa.
Toki noita ääriskenaarioita ajatellen käytän "avattava kuoltuani" -kuoria ja muita vastaavia viestejä, tai sitten valehtelen käyttäväni. En kuitenkaan lähde sellaisen pt:n matkaan, joka voisi oikeasti tarvita tuollaista lisärohkaisua varovaisuuteen. Kyse on vain muodollisuuksista, ja oikea turvaaminen tapahtuu puhumalla etukäteen suunnitelmat pahki ja muodostamalla molemminpuolinen syvä ymmärrys siitä, kuinka hulluja tässä oikeasti ollaan.
En tunne Suomen oikeushistoriasta tapausta, joka olisi ratkaistu vammantuottajan hyväksi vaikka pohjalla olisi vammantuottosopimus. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että terveydenhuoltomme osaa toimia myös diskreetisti. Siispä vakavatkin onnettomuudet on paras yrittää hoitaa reippaasti käytännön toimet edellä ja sen jälkeen henkilökohtaisessa yhteisymmärryksessä ja hiljaisuudessa.
Tätä älköön kukaan pitäkö rohkaisuna HC-kokeiluihin. Muttei myöskään toppuutteluna. Elämässä tehdään hullumpiakin päivittäin. Ei se muutoin elämää olisi.
