Mulle itselleni ei sovi minuuttiaikataulu, koska en voi sietää kellon kanssa kilpaa panemista. Siitä johtuen mun puoli tuntinen on hyvin usein lähempänä kolmea varttia, kuin puolikasta. Ja tunti saattaa olla joskus jopa lähempänä puoltatoista, kuin tuntia. Tapauskohtaista. Kun rentouttava taustamusiikki loppuu 30/60min kohdalla, jutustellaan kuulumiset loppuun (jos on kesken), asiakas käy mahdollisesti pesulla ja sitten pukeutuu.
Mäkään en tykkää kellon kanssa kilpailemisesta, minkä takia teenkin mieluiten pitkiä tapaamisia jolloin ei tule kiireen tunnetta vaikka olisikin tietoinen kellonajasta. Luovuin jo pitkän aikaa sitten vartin ajoista kokonaan koska se minuuttipeli ei kertakaikkiaan tunnu musta hyvältä palvelulta. Nyt olen jo jonkin aikaa harkinnut puolen tunnin ajoista luopumista kokonaan, samasta syystä, mutta en ole vielä tehnyt ratkaisuja.
Joskus asiakkaat stressaavat kellosta ja vilkuilevat sitä. Jos huomaan, niin kiellän kyllä katsomasta kelloa. Ajan kulun seuraaminen on mun tehtävä, asiakkaan tehtävä on rentoutua ja nauttia eikä se onnistu kelloa katsomalla.
Paljon samoja ajatuksia täällä – kiitos Anna, että sanoitit tämän niin hyvin.
Itse olen luonteeltani hieman jännittäjä, joten suosin mielelläni pitkiä tapaamisaikoja ja tuttuja vakiokontakteja. Lyhyemmät ajat saavat helposti aikaan kiireen tunteen, jolloin rento ja rauhallinen tunnelma jää helposti puuttumaan. Esimerkiksi ajankulusta muistuttaminen vartin välein kahden tunnin tapaamisessa olisi itselleni aika latistava kokemus – silloin ei oikein pääse rauhoittumaan tai keskittymään hetkeen.
Tilanteet, joissa huoneessa on näkyvillä useita kelloja, saavat helposti olon tuntumaan kiireiseltä. On toki hyvä, jos peseytymisen yhteydessä voi vilkaista aikaa tarvittaessa, mutta muuten olisi ihanteellista, ettei kelloon tarvitsisi koko ajan kiinnittää huomiota.
Yhdellä aiemmista vakiotuttavuuksista oli tapana kysyä toisinaan tapaamisen alussa, onko kiire – ehditäänkö esimerkiksi juoda kahvit ja jutella hetki ennen varsinaista aloitusta tai lopuksi. Se oli pieni, mutta erittäin mukava ele. Sen ansiosta kiireen tunne ja jännitys usein hävisivät jo alkuvaiheessa.
Oma ihannetapaaminen on sellainen, jossa kellon merkitys ikään kuin katoaa (yleensä sisäinen kello toimii hyvin mutta jotkut naiset saavat sen sekoamaan) – vaikka aika tietenkin hallitaan hienovaraisesti taustalla. Tilanne saa edetä omassa tahdissaan, rauhassa, ilman hopun tunnetta.
