[toloppanen]

Lazy Jimmy Barnes & Joe Bonamassa

https://www.youtube.com/watch?v=Kw_M3c6MSYA&list=RDKw_M3c6MSYA&start_radio=1

[BrockLanders]

En tiedä monettako kertaa seitinohuessa jaarittelen SeksiSaitilla elokuvista musiikkiketjuun, mutta taas mennään:

Sinänsä ihan hyvän Spartacuksen (oli enemmän Kirk Douglasin projekti höperöine romanssisivujuonineen) jälkeen suosikkiohjaajani Stanley Kubrick ei tehnyt muita kuin enemmän tai vähemmän mestariteoksia. Vaikka hänen elokuvansa ei kolahtaisi juuri omaan makuusi, niin harva elokuvataiteen päälle ymmärtävä kiistää niiden olevan eri genrejen merkkiteoksia. Kubrick teki alle 15 elokuvaa, mutta hän kävi läpi ja hallitsi melkein kaikki lajityypit, eikä todellakaan toistanut itseään.

Hän valitsi myös musiikin hyvin tarkkaan. Kellopeliappelsiini (1971) ei ole ihan paras Kubrickin leffoista, mutta minä vähän luulen, etten ole ainoa, jonka haaveeksi jääneitä seksifantasioita oli nuorena miehenä iskeä kaksi gimmaa nimenomaan levykaupassa ja painua kämpille nussimaan monta kierrosta klassisen stygen tahdissa:

https://www.youtube.com/watch?v=8TTFSU0Kqng
(Ludwig van Beethoven / sovitus Walter "Wendy" Carlos - 9. sinfonia, 4. osan marssi)

Edellistä heti seuranneen kolmen kimppakohtauksen videota en löytänyt, mutta:

https://www.youtube.com/watch?v=WOY4_lZau4I&list=RDWOY4_lZau4I&start_radio=1
(Gioachino Rossini / sovitus Walter "Wendy" Carlos - Wilhelm Tell -oopperan alkusoitto)

-

Jos joku ihmettelee em. "Wendy" lisänimeä, niin samainen muusikko vaihtoi myöhemmin sukupuoltaan ja muutti etunimensä. Sävelsi Kubrickille myös omaa matskua, esim. oli mukana tekemässä Hohdon (1980) tunnaria:

https://www.youtube.com/watch?v=pylfy_L6Bjs&list=RDpylfy_L6Bjs&start_radio=1
(Wendy Carlos - Shining)

[BrockLanders]

Koska Kubrickin leffojen musíikkivalinnoilla aloitettiin, niin laitetaan sieltä toinenkin saitin teemaan vielä sopivampi pätkä. Full Metal Jacketin (1987) legendaarinen "Me so horny" -kohtaus, missä vietnamilaishuoraa näyttelevä englantilaiskiinalaisranskalainen Papillon Soo sai kyrvät kovenemaan ympäri maailman. Katsoin muuten äsken inflaatiolaskurista, että kohtauksen tingitty 10 dollaria vuonna 1968 Tet -offensiivin aikaan olisi nykyrahassa n. 80 euroa:

https://www.youtube.com/watch?v=9EKqDCFcIck
(Nancy Sinatra - These Boots Are Made for Walking)

[Pekonen]

Laitetaan vielä lisää: Elokuva
Full metal jacket ja Trashmen: Surfing Bird.
https://youtu.be/KQEDojPZ7YI?si=OjucZEnhY8jNWtcb

[BrockLanders]

Laitetaan vielä lisää: Elokuva
Full metal jacket ja Trashmen: Surfing Bird.
https://youtu.be/KQEDojPZ7YI?si=OjucZEnhY8jNWtcb

Tuo on kyllä myös tosi hyvä (se innostunut ilme kun mariini saa ensimmäiset kaadot M16A1 rynkyllään) ja meinasin laittaa sen, mutta valitsin Nancy Sinatran / Papillon Soo -kohtauksen saitin teeman vuoksi.

Ei viitsi laittaa tähän ketjuun yhtään viestiä ilman musalinkkiä, joten ei kun samalla soimaan FMJ:n päätösbiisi:

https://www.youtube.com/watch?v=O4irXQhgMqg&list=RDO4irXQhgMqg&start_radio=1
(The Rolling Stones - Paint it Black)

[Loco Lucy]

Wautsi mitä settejä tänne laitettu! 🕯️

Tässä Philip Glassia, jota kuuntelin melkein koko päivän. Ive been horny also the whole day.

Eli Etudes No. 6, pianosävellys.

https://open.spotify.com/track/3dzgmH9o9P9Kw4n3P3bWOR?si=ZB9NeypZSx2cJI-xTfSiNA

Ja sitten Jean-Michel Blaissia, Nostos. Tarkoittaa tyypillisesti sankarin kotiinpaluuta, kreikkaa.

https://open.spotify.com/track/5cSOBumlpNKQ97PWGKS53M?si=KshlnHvISVyWbj6TPlOLSQ

Löysin jostain hyvän määritelmän progesta jotta kaikki genreen paneutumattomatkin tietäisivät mistä on kyse

Progressiivinen musiikki on taiteellisen kunnianhimon muoto, jossa perinteisen kolmen minuutin piisin sijaan pyritään tekemään teoksia, jotka kestävät vähintään kahdeksan, mieluiten viisitoista minuuttia, eikä lopun ole pakko kuulua.

Progea soittavat muusikot ovat mielestään liian lahjakkaita, nokkelia ja yleensä liian kärsimättömiä tavallisten soittimien tai yksinkertaisten rakenteiden käyttöön. Heidän instrumenttinsa sisältävät tavallisesti enemmän kieliä, nuotteja ja nappuloita kuin kukaan oikeasti tarvitsee.

Rakenne

Progekappale alkaa usein hiljaisella, arvoituksellisella introlla, jossa kuullaan urkujen huminaa, satunnaista huilun ujellusta ja sanoja, jotka kuulostavat merkityksellisiltä mutta eivät ole.
Hetkeä myöhemmin rumpali aloittaa rytmin, jota kukaan muu bändissä ei ymmärrä, ja basisti siirtyy soittamaan tahtilajissa, jota ei ole vielä virallisesti keksitty.

Kappaleen keskiosa koostuu yksittäisten jäsenten sooloista, jotka kestävät kukin yhtä kauan kuin keskiverto popbiisi kokonaisuudessaan. Yleisö ei aina tunnista, milloin yksi soolo päättyy ja toinen alkaa, eikä muusikotkaan välttämättä.

Sanoitukset

Progen lyriikat käsittelevät syvällisiä teemoja, eikä merkitystä ei ole tarkoitus ymmärtää, vain ihmetellä että mitä vittua tuossa lauletaan.

Lopetus

Kappale päättyy yleensä neljästi. Ensimmäinen loppu on väärä, toinen symbolinen, kolmas modulaatioon perustuva ja neljäs todellinen, vaikka siitäkään ei ole täyttä varmuutta. Lopulta kitaristi jää yksin lurittelemaan mollissa, kunnes ääni hiipuu fade-outiin, joka on taiteellinen valinta, ei tekninen puute.

Yhteenveto

Progressiivinen musiikki on kuin elämä itse: pitkä, monimutkainen, täynnä yllättäviä sooloja ja loppuu juuri silloin, kun olit alkanut ymmärtää, mistä oli kyse.

Tää oli tosi kaunis sepostus, ja kuvastaa hyvin munkin kokemuksia progesta. Varmaan terapeuttisin audiotaiteen muoto on progressiivinen rock, jazz, blues ja classinen. Ja kaikki siltä väliltä.