[Idiootti]

Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.

Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.

Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. 

[AnniAuringonkukka]

Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.

Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.

Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. 

Kaikki unelmat, toiveet ja sielu kuolee IKEAn loisteputkien alla. Mut naurattaa edelleen se joku jenkkiäijä, joka pidätettiin koska hän liimaili feikkikulkusuuntanuolia IKEAn lattiaan.

[Meneva]

Eiköhän tuo työ anna aika hyvän (rokotusta vastaavan) suojan parisuhdetta vastaan.

Kyllä. Lieventää oireita ja lyhentää kestoa.

[Kyybel]

Ei ole tullut vielä tarpeeksi rikasta asiakasta sydäntäni viemään...muutama viehättävä kylläkin mutta eipä muuta

[Kiimatar]

Absurdi ajatus että asiakkaan kanssa voisi muodostua oikea tasapainoinen suhde, kumppanuus. Itse en siis tähän usko.

[Lifti]

Siis hetkinen....lyöt x määrän euroja pöytään ja huorasta tulee sun nainen? Luulen että tämän jälkeen maksat kaiken ja annat vähän viikkorahaa, eli huorasta tulee sun huora. Sillä erolla toki että joskus särkee päätä.

[velihopea]

Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.

Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.

Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. 

Kaikki unelmat, toiveet ja sielu kuolee IKEAn loisteputkien alla. Mut naurattaa edelleen se joku jenkkiäijä, joka pidätettiin koska hän liimaili feikkikulkusuuntanuolia IKEAn lattiaan.

Annilta hyvä toteamus. Kyl ne miehenkin unelmat siellä IKEAssa viimeistään kuolee. Ainakin, jos on maksumies. Ei siis maksullinen mies

Vielä joutuu sen sadan kilon pahvilaatikosta kuoritun levypinon kasaamaan eikä edes pillua saa palkaksi. Been there, done that, run away 

[AegonX]

Tapaamisilla näet toisesta muutenkin vain hyvin kapean puolen ja ammattilainen harvemmin avaa sanaista arkkuaan kovin kontroversiaaleista aiheista, että kävisi ilmi olisiko hän kuinka mätsi siviilissä.

Harvemmin, mutta kaikenlaisia poikkeuksia on. Olen ollut tilanteessa missä PT mm. kertoo minulle asiakkaasta johon on kahden tapaamisen jälkeen juuri parhaillaan akuutisti kovin ihastunut, haaveilee suhteesta sen kanssa jne. (Samainen PT muutenkin kertonut minulle elämästään niin perinpohjin että tiedän tuonkin tarinan olleen totta.)

[häkkisen isa]

Itselläni se raja meni muistaakseni suurin piirtein siinä kohtaa kun asiakas oli muutaman kuukauden aikana käyttänyt tapaamisiin yhteensä jo noin 20 000 euroa ja huomasin tekstailevani hänen kanssaan ilmaiseksi vapaa-ajallani lähes kellon ympäri. Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.

[jan#91]

Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.

Tässä asia hyvin kiteytettynä

[mattssonni]

Absurdi ajatus että asiakkaan kanssa voisi muodostua oikea tasapainoinen suhde, kumppanuus. Itse en siis tähän usko.

Ei kai se nyt sentään absurdia ole. Itse tosin harrastan siinä asennossa, että tästä lajista ei etsitä tyttöystäviä mutta siitä ei pääse mihinkään, että kyllä monikin pt on asiakkaan kanssa päätynyt suhteeseen, tälläkin saitilla kirjoittelee useampikin pt, jotka joko ovat tai ovat olleet parisuhteessa entisen asiakkaan kanssa . Ja ainakin täällä kirjoittelemiensa kokemusten perusteella kaikki ovat tainneet olla niihin suhteisiin ihan tyytyväisiä ja pitävän/pitäneen niitä ihan tasapainoisina.

Eikä se ole absurdia siksikään, mitä Viola tuossa aiemmin kirjoitti:

Naiset ovat emotionaalisia tuntevia ihmisiä jotka tekevät (yleensä) parisuhdetta koskevat päätökset toimivan kemian perusteella. Jos sitä löytyy, voi antaa itselleen mahdollisuuden rakastua.

[AegonX]

Itselläni se raja meni muistaakseni suurin piirtein siinä kohtaa kun asiakas oli muutaman kuukauden aikana käyttänyt tapaamisiin yhteensä jo noin 20 000 euroa ja huomasin tekstailevani hänen kanssaan ilmaiseksi vapaa-ajallani lähes kellon ympäri. Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.

Kannattava toteamus, koska sen myötä parin ei tarvitse antaa niin paljon rahaa verottajalle.

(Ja nyt juuri tässä kohtaa tajusinkin, mikä olisi yksi ihan hyvä tapa määritelmällisesti erottaa sokerisuhde seksityöstä -- sokerisuhde on niin toistuvaa tapaamista, että osapuolet voivat ja haluavat pienentää verotaakkaa katsomalla olevansa jonkinlaisessa suhteessa.)

[saapasjalkakolli]

Vakkaria voi alkaa epäilemään tyttöystäväksi, kun hän ei vie kaikkia kamojaan pois lähtiessään kotoasi 😄

[JennySnow]

Mua kiinnostaa filosofinen keskustelu aiheesta: täsmälleen missä kohtaa asiakas ja palveluntarjoaja ovat lähentyneet sikäli paljon, että on osuvampaa katsoa kyseessä olevan parisuhde?

Oletetaan seuraavat lähtökohdat:
-mies on niin rikas että joka tapauksessa antaisi jonkin verran rahaa kenelle tahansa tyttöystävälleen/rakastajattarelleen joka ei ole miljonääri, ts. rahaliikennettä ei voi nähdä selvänä erottavana kriteerinä
-PT haluaa jatkaa seksityötä, miestä ei häiritse siinä mikään ja ylipäätänsä on totaalisen ei-mustasukkainen
-osapuolilla on tapana keskustella avoimesti aivan kaikesta elämäänsä liittyvästä ja kokevat sen antoisaksi sinänsä ja asiaksi jota haluavat jatkaa

Mun eka intuitio olis sanoa, että täsmälleen tuossa kohtaa, kun osapuolet toteavat "joo meille on molemmille tärkeää että jatkossakin säännöllisesti tapaamme ja harrastamme avointa keskustelua ihan kaikesta elämissämme ja pysymme kokonaisvaltaisesti kärryillä toistemme elämistä (koska välitämme toisistamme sen verran että haluamme toisiamme auttaa kaikissa mahdollisesti vastaantulevissa tilanteissa joissa se olisi auttavalle osapuolelle helppoa ja luontevaa)" voisi sanoa että kyseessä on parisuhde/seurustelusuhde, vaikkakin avoin sellainen. Ja termin "tyttöystävä" käyttö olisi siis osuvaa.

(Kysyn siksi, että kun olen päätynyt tapaamaan useita palveluntarjoajia joiden kanssa kommunikaatiossa on syventymisen aineksia, tuntuu täysin realistiselta skenaariolta että tuontyyppiseen tilanteeseen jossain vaiheessa jonkun kanssa päädyn, jos en keksi jotain syytä miksi välttäisin sellaista. Ja vaikka ei olekaan ylen tärkeää lajitella ihmissuhteita eri laatikoihin, on kuitenkin ihan mielenkiintoinen käytännönkin kysymys, missä vaiheessa olisi osuvaa alkaa kutsua PT:tä tyttöystäväksi.)

Tää on hassu kysymyksen asettelu kaikkineen, ja jäin pohtimaan, miten tälläiseen päätyy. Kaikella mielenkiinnolla siis!

Joka tapauksessa, isoimman ongelman mä näen tässä: Sä näet tässä hypoteettisessa tilanteessa korostuneesti tämän toisen, kokonaisen ihmisolennon palveluntarjoajana. Meillä on Liftin kanssa ollut ryppyjä forkkarakkaudessa, mutta täytyy sanoa, että vähän karusti hän kuitenkin kiteytti oleellisen. Mä näen tässä samaa.

Eli asia, mitä sun kannattaisi mun mielestä tarkastella tosi paljon, on ehkä jokin sun yleinen pt-kuva. Onko siinä ehkä jotain misogynististä kaiken ritarillisuuden ja erotiikan alla? Aika monilla pt:n kanssa siviilisuhteen solmimisesta haaveilevilla voi olla juurikin itseasiassa näennäisen positiivisia mielikuvia siitä, että kumppani on pt. Ja juuri ne mielikuvat on yleensä kaunis sokerikuorrutus naisvihalle, joka ei ole aina avointa junatunnelissa hakkaamista ja sylkemistä, vaan esim. naisen näkemistä automaattisesti vähempiarvoisena, eli siten pelastettavana, hoivattavana, suojeltavana, jne.

Ultimaattisesti yhdistyy (näin Freudilaisittain) samassa naisessa mahdoton: Huora (literally) ja Madonna. Ja tämän täydellisen tasapainon löytäminen ja hallitseminen voi taas kieliä siitä, että ehkä se oma tasapaino on niin hukassa, että se pitää titrata hallitsemalla, kontrolloimalla itsen ulkopuolella olevaa, kesyttämätöntä maailmaa. Villiä ja vapaata, silti kaunista ja niin helposti särkyvää.

Tämähän oli filosofiaketju?

Vakihupakkoa voi kutsua tyttöystäväksi siinä vaiheessa kun olette asiasta yhteisymmärryksessä keskustelleet ja sopineet.

—

Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.

Kyllä, jos haluaa leikkiä jotain roolileikkiä, tai pt:lla on sellainen palvelu tarjolla, jossa tiettyjen raamien sisällä hän on ”tyttöystäväsi”, niin silloin palveluntarjoajaa voi kutsua tyttöystäväksi. Mutta et ehkä kysynyt tätä, vaan milloin palveluntarjoajasta tuleekin tyttöystävä, eli tämä toinen status poistuu?

Ja ehdoton kyllä myös tuohon alempaan. Työrooli on tosi tärkeä työkalu tässä hommassa. En itse esitä ketään muuta tai selitä varsinaisia tarinoita, joillekin sellainen toimii. Mutta en myöskään ole siviiliminässäni. Ihmiset on myöskin erilaisia. Itse olen hyvin yksityinen, mutta mielelläni keskustelen ummet ja lammet eri asioista. Se on silti eri asia, kuin olla emotionaalisessa yhteydessä. Tämä homma kuluttaisi aika nopeasti puhki, jos sitä puolta ei rajaisi. Monia kollegoita olen vuosien aikana rajojen kanssa auttanut ja tukenutkin, ja on ollut upeaa nähdä miten osa on esim. palannut lopulta alalle, kun ovat löytäneet itselle sopivan tavan tehdä. Omat rajat.

Kyllä esim. kollegoihinkin tutustuminen siviiliminän, eikä kollegaminän kautta tapahtuu noita samoja ihmissuhteen luontikaavoja pitkin, kuin vaikka parisuhteen. Ja nyt en puhu parisuhdetikapuista, vaan nimenomaan että millaisia attribuutteja tulee olla kommunikoinnissa, sen laadussa, yms. läsnä, jotta suhteesta tulee ns. intiimi.

Jos olet maailman paras pano ja PT näkee sinut potentiaalisena yhdessä rahattominakin maailman ääriin lähtemisessä, mahdollisuuksia voi olla.

Tämä on musta aika osuva! Toki riippuen henkilöiden arvomaailmasta. Kun toisaalta taas niin moni asia voi olla samaan aikaan olemassa…


Suosittelen lukemaan kirjaa Avoimet suhteet (Mirja Hämäläinen), jos vielä et ole ehtinyt.

On hyvä ymmärtää, että suhde on aina eettisesti avoin vain sieltä, mistä se on avattu = Asia josta ei ole sovittu/ Ei ole käsitelty, se ei ole avoin. Joten, vaikka olisi miten polyamorinen, ei välttämättä siedä seksityötä. Ja vaikka olisi todella monogaminen, voi hyväksyä silti nimenomaan seksityön ilman ongelmaa.

Seksityö voi olla sitä tekemättömän osapuolen fetissi, jota ei ole avattu, ja siten voi loukata seksityötä tekevää paljonkin, jos toinen käyttää toisen seksityötä omana kiihokkeenaan.

Voi olla, että pariskunnan toinen osapuoli kaipaa vapauden tehdä mitä tahansa työmatkoillaan - ja niistä yhdessä sovitusti ei puhuta. Toinen voi loukkaantua siitä, että menit toisen kumppanin kanssa katsomaan Sykettä, koska hän ajatteli sen olevan Teidän juttunne.

Hyvässä suhteessa suurten linjojen suostumusta myös päivitetään aika-ajoin, oli suhdemuoto mikä tahansa. Tällöin molemmat voivat tehdä informoituja valintoja omista arvomaailmastaan käsin.

Joten joo, kuka vaan voi hypätä suhteeseen, jossa raha ”jotenkin liikkuu”, silloin kun ”jotain”, ja voi olla ”vähän niinkuin” tyttöystävä, tai jotain sinne päin, voi olla ok harrastaa seksiä asiakkaiden kanssa, kunnes se ei kiihotakaan itseä, kumppanilla on ”liian kivaa töissä”, tai yksinkertaisesti: Löydät mustasukkaisuuden uuden kerroksen.

Inhimilliset tunteet, omat tarpeet, arvomaailma, jne. ei katoa sillä, että lukee kirjoja tai fantasioi. Niiden ei tarvitse eikä kuulu kadota. Reiluinta on, kun tekee työtä itsensä kanssa, tietää edellä mainittuja asioita, ja tutustuu ihmisiin ihminen edellä. Ihmisen seksityö ja sen tuomat lieveilmiöt ei myöskään muutu saduksi sillä, että fantasioi sen.


En sano, etteikö onnellisia suhteita olisi, tai että parisuhde asiakkaan kanssa olisi tuhoontuomittu. Mutta sitä mä vaan toivon, että ihmiset tekisi ylipäänsä aika helvetin paljon enemmän töitä itsensä kanssa. Koska se suhde voi lopulta pohjata niinkin karuun asiaan, kuin toisen kautta oman fantasian elämiseen. Joka pahimmillaan on vielä muodostunut noista aiemmin mainitsemistani misogynistisistä tekijöistä.

Ja tätä suosittelen myös pt:n miettimään! Koko kuviota. Mitä sä tiedät siitä henkilöstä? Ennen kaikkea: Mitä sä tiedät itsestäsi? Mä menin aikoinaan tukkarille testeihin, ja samalla sitten juttelin hoitajan kanssa mun asiakasihastuksesta. Olin aivan paniikissa, häpesin ja pelkäsin (silloin nää tuntui olevan enemmän tabu kuin tänä päivänä). Hyvä, tärkeä, ja paljon opettava keskustelu. Ennen kaikkea opetti luottamaan itseensä. Se mitä Isa kuvaa omasta tilanteestaan, ei toimi jokaiselle. Ja toisaalta taas, on varmasti paljon itseään tuntevia pt:a, jotka nimenomaan huomaa löytäneensä jonkun merkityksellisen ihmisen elämäänsä.

Mutta mun vinkki on vähän tuohon Isan kertomukseen nojaava: Yhteistuumin kannattaa miettiä, _mitä_ tämä nyt sitten on, tai olisi. Kahta ei kannata sekoittaa. Tähän työhön liittyy niin paljon erilaisia dynamiikkoja, että niiden linkittyminen parisuhteeseen, tälleen lyhyesti sanottuna, ei ole hyvä idea. Tässä kohtaa voi vaikka palata siihen Liftin kommenttiin, ja availla sitä itselleen rauhakseen.

[saapasjalkakolli]

Absurdi ajatus että asiakkaan kanssa voisi muodostua oikea tasapainoinen suhde, kumppanuus. Itse en siis tähän usko.

Me ollaan kaikki vain ihmisiä. Roolit ovat pelkkää leikkiä. Jos joku on ehdottomasti sitä mieltä, että pt ja asiakas ei voi laittaa koskaan hynttyitä yhteen, silloin kannattaa tarkistaa omia arvojaan. Harvinaista se varmaan on monistakin syistä, mutta ei ainakaan biologisista syistä, sillä noin keskimäärin tuiki tavalliset keskivertonaiset myy seksiä tuikitavallisille keskivertomiehille. Molemmat tulevat tavallisista perheistä, tavallisen peruskoulun pohjalta ja miehiä on kaikenlaisista ammateista.