Suomen ulkopolitiikkaa johtaa Tasavallan Presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Turvallisuuspolitiikkaa (ulkoinen sekä sisäinen turvallisuus) taas johtaa valtioneuvosto. Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on perusteltua koota turvallisuuspolitiikan johtamiseen keskittyvä toimielin ja resursoida se riittävästi.
Nykyhallitusta se ei enää ehdi paljon auttamaan, mutta vaalien jälkeen perustettavalle Orpopojan hallitukselle, ja sitä kautta Suomen kansalaistenkin, turvallisuudelle sillä on suuri merkitys.
No niin, et tietenkään edes lukenut sitä Haapalan kolumnia. No, helpotetaan vähän ja lainataan Haapalan tekstiä tähän, jos sattuisi teidän demaritrollienkin silmään. Kannattaa välillä lukea muutakin kuin vasemman laidan öyhötystä.
MIHIN IHMEESEEN valtioneuvoston kanslia tarvitsee erillisen yksikön – ja sille suuripalkkaisen vetäjän?
Suomessa on jo ulkoministeriö, puolustusministeriö, ja kaiken lisäksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti, sisäministeriötä unohtamatta.
Ja miksi kiire?
Vaaleihin on vain pari kuukautta.
Jos tällainen yksikkö halutaan perustaa, siitä päätöksen ehtii tehdä seuraava hallitus hallituksensa ohjelmaneuvotteluissa.
HALUAVATKO DEMARIT siis ulko- ja turvallisuuspoliittisen päällystakin seuraavalle pääministerille, joka on todennäköisesti kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo?
Marinin hanketta perustellaan Nato-jäsenyydellä.
Outoa, koska monella suulla on todettu, ettei Nato-jäsenyys vaikuta Suomen poliittiseen päätöksentekojärjestelmään.
Tässä suhteessa hanke sotii jopa eduskunnan kantaa vastaan.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan syksyisessä Nato-lausunnossa nimenomaan todetaan, että ”Nato-jäsenyys ei siten välittömästi vaikuta suomalaisten valtioelinten toimivaltasuhteisiin ja päätöksentekomenettelyihin.”
VARMASTI turvallisuuspolitiikka työllistää myös pääministeriä, mutta uusi yksikkö todennäköisesti vain sotkisi päätöksentekojärjestelmää.
Kilpailevissa puolueissa epäillään aidosti, että Sdp yrittää jättää seuraavalle pääministerille kansliaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päällystakin, joka katsoisi demarivinkkelistä uuden pääministerin touhuja ja takaisi tiedonkulun.
Demarinimitys jättäisi taustalle sopivan kiitollisuudenvelan ja kaiken lisäksi Sdp voi turvautua eduskuntavaaleissa Aaltolan kansansuosioon.
Mutta nähtäväksi jää, miten avoimuuden nimiin vannonut hallitus tämän nimityksen lopulta hoitaakaan.