Silloin kun aloittelin harrastusta, niin yleensä jälkeenpäin oli se syyllinen ja itseinhoinen olo ja mietti lähinnä oman lihan heikkoutta. Näin vanhempana ja paatuneempana, mutta ei yhtään viisaampana, yleensä mielessä pyörii enempi tapaamisen laatuseikat: oliko kuinka ihanaa vai enempi sitä ettei tainneet kemiat kohdata. Joskus kyllä on jälkeenpäin niin euforinen olo, ettei muista mihin auton jätti ja missä sitä edes on.
Yleensä tykkään käydä tapaamisen jälkeen syömässä, joten lopulta aina mietin että mitäs sitä söisi...