SeksiSaitti

Areenasta katsellu Jarno Saarisesta tehtyä draamasarjaa.  Jarno ja minä. Hienosti saatu ajanhenki tuotua mukaan.
Vaikkei itselläni ole  mitään muistikuvia hänestä ja hänen surullisesta onnettomuudesta. Silti tykkään. Ja pohtinu, ett mihin ois vielä kyenny, jollei kohtalo ois puuttunu peliin.

Jarno ja minä on kyllä hieno kansainvälinen tuotanto YLE:ltä. Sitähän on kuvattu Imatran katuradan lisäksi Hämeenlinnan Ahvenistolla sekä Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ja kuten sanoit niin ajankuvauksena se on erinomainen moottoripyöriä ja ihan kuvan oikeanlaisia värisävyjä myöten. Ja näyttelijätyö on etenkin päähenkilöiden osalta aivan upeaa Turun murretta myöten. Jarno ja minä sarjassa kuvataan vuosia 1968-1973. Imatranajo oli ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan Suomen Grand Prix vuosina 1964-1982. Vuosina 1962-63 Suomen Grand Prix ajettiin Tampereen Pyynikillä, mutta se katurata oli liian vaarallinen ja kilpailu siirrettiin Imatralle.

Kuulun siihen ikäpolveen joka innokkaana seurasi Jarno Saarisen menestystä. Kotona jokaisen itseään kunnioittavan koulupojan huoneen seinällä oli Suosikin keskiaukeaman jättijuliste Jarno Saarisesta 250 kuutioisten maailmanmestarina. Meidän kesämökki oli (ja on yhä) Sulkavalla ja matkaa Imatralle on vajaa sata kilometriä. Kesän kohokohta oli aina, kun isä vei meidät Imatralle katsomaan Imatranajoja. Isä ei itse juuri tapahtumasta perustanut, mutta oli niin kiltti että vei meidät kossit sitä katsomaan koska tiesi sen olevan meille niin tärkeää. Muistan ikuisesti sen kilpailujen tunnelman. Äänet ja tuoksut. Wikipedian ja tv-sarjankin mukaan Imatranajoja oli paikan päällä seuraamassa 50 000 katsojaa. Se oli sen ajan Suomessa kyllä todella paljon.