^Mietin vaan, että kuinka hyvin palkattua on akateemisesti koulutetun kirjastonhoitajan, tai ala-asteen hissanmaikan työ? Ja kuinka mielenkiintoista on jauhaa nassikoille samoja juttua päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...mitään kehitystä tuollaisessa duunissa tekijälleen ei kyllä tapahdu. Mikä pysähtyneisyys toki on tuttua vihervassareille muutenkin.
Ensinnäkin ala-asteella ei ole aineopettajia vaan ainoastaan luokanopettajia. Itse opetin historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa lukiossa. Pidin opettamisesta ja tiesin olevani siinä hyvä. Opettajan työhän on hyvin itsenäistä ja siinä saa itse suunnitella opetustuntiensa sisällön melko vapaasti. Rehtori on sinun ainoa esimiehesi. Aineopettajien palkka lukiossa on mielestäni hyvä tehtyyn työhön nähden. Itse tienasin noin 5000 euroa kuukaudessa ja työtunteja oli vähän yli 20. Jos haluat tienata enemmän, niin teet enemmän työtä ja otat lisää kursseja hoitaaksesi. Historia on myös minun harrastukseni, ja tein paljon sukututkimuksia tilaustyönä. Sukututkimusten tekeminen on minusta mielenkiintoista ja siinä itsekin oppii elämästä ja ihmisistä aina jotakin uutta. Tein viime syksynäkin pari sukututkimusta. Tienasin sukututkimuksilla välillä enemmän kuin opettajan työstä.
Aikoinani opiskellessani minulla oli pääaineena yleinen historia ja paljoin sivuaineita. Opettajana sitä laajaa tietomäärää ja sivistystä oli mukava sitten käyttää hyödyksi. Esim. suoritin paljon elokuvatutkimuksen kursseja ja varsinkin elämänkatsomustiedossa ja filosofiassa oli mukava opettaa elokuvien pohjalta heräävien keskustelujen kautta. Itse olen aina tullut nuorten ihmisten kanssa hyvin toimeen. En kiusannut niitä oppilaita, jotka eivät historiasta olleet mitenkään erityisemmin kiinnostuneita, ja yritin valmentaa parhaalla taidollani niitä oppilaita jotka halusivat kirjoittaa ainerealissa historian, yhteiskuntaopin, filosofian tai elämänkatsomustiedon. Jotenkin niistä oppilaista kasvoi siinä lukion aikana vähän kuin omia lapsia, joita halusi auttaa elämässä eteenpäin. Kyllähän ne lakkiaiset olivat jäähyväisineen aina vähän haikeitakin juhlia, mutta onneksi varsinkin kesäisin tulee torilla, Rotuaarilla tai baarin terassilla niitä vanhoja oppilaita juttelemaan ja kertomaan kuulumisia. Aina heitä on mukava nähdä
.
P.S. Opettajan työssä ehkä raskainta oli naiskollegojen nussiminen. Opettajanhuonehan on hyvin naisvaltainen ympäristö, ja toweri Rehtorin (joka oli muuten vanha opiskelu- ja ryyppykaverini) kanssa aina naureskeltiin, että naisopettajien elämän kuvio oli yleensä hyvin samanlainen. Kun on vietetty railakasta seksuaalisesti aktiivista ja kokeilevaa opiskelijaelämää, niin yliopistosta valmistuttua on viran saatua otettu mieheksi joku diplomi-insinööri tai koodaaja. Ja kun mies on rakentanut talon ja kesämökin sekä maksanut lomaosakkeen ja lapsetkin ovat jo kouluiässä, niin tämä naisopettaja haluaa avioeron. Syynä on aina se, että aviomiehen kanssa "on kasvettu erilleen". Nainen haluaa mieheltä enemmän. Elämä tuntuu tyhjältä ja nainen haluaa henkistä yhteyttä ja syvällisiä keskusteluja toisen ihmisen kanssa. Tilanne oli kuin luotu Granadolle, joka on pohjimmiltaan kuin se Röyhkän biisin "Ihmisen paras ystävä" päähenkilö. Granado oli aina valmis auliisti keskustelemaan eksistentialismin uusista suuntauksista sekä tarjosi mielellään makuuhuoneessa uusia seksuaalisia virikkeitä
.
Kauko Röyhkä - Ihmisen paras ystävä
https://www.youtube.com/watch?v=DEqORLDTl8Y