SeksiSaitti
Suhteet, seurustelu ja seuranhaku => Parisuhteet => Aiheen aloitti: Kepupullo - Joulukuu 18, 2023, 12:17:32
-
Kysyisin semmoista, että jos jo 30-vuotiaana ei oo mitään oikeaa seurustelukokemusta takana (paitsi muutama yhdenillan juttu, useamman eri henkilön kanssa treffejä ja hupakot), niin onko asiasta Ok valehdella? Siis joku esim. vuoden pituinen suhde voisi mennä ihan täydestä, ja jos siitä aletaan tarkemmin utelemaan, niin aina voi piiloutua sen taakse, että ei koe että näistä asioista/"exästään" pitäisi enempää avautua. Näin mulle itellekki on tehty, jos ihan uteliaisuuttaan oon kysyny exästä.
Kun luulen, että pari alkavaa hommaa on tyritty siinä, kun oon mennyt sanomaan, että ei oo ollut mitään vakavampaa, jos tuota asiaa on multa itellä kysytty. Jos ei erikseen kysytä, niin en nää että ihan kaikkea kannattaa mennä kertomaan.
Oikeastihan se syy on se, kun ei oo löytynyt sellaista tyyppiä, kenen kanssa haluaisin olla. Tai siinä on käynyt just niinpäin, että kenestä oon ite ollu kiinnostunu, niin vastapuoli ei oo ollu kiinnostunu vuorostaan minusta. Ja joskus käy juuri toisinpäin, että itse en ole ollut kiinnostunut vastapuolesta, vaikka vastapuoli on ollut kiinnostunut minusta.
Sit toinen asia on se, että esimerkiks viimeksi tinderissä pareista poistoon johti se, kun annoin vähän asiallista palautetta ohareista. Tyyppi siis 1,5h ennen treffejä ilmoitti,ettei hänelle käykkään yllättävien menojen vuoksi. Tuo oli jo toinen kerta, niin siks minusta oli ok antaa palautetta.
Ja jos nainen ei tiedä, että haluaako tulla treffeille vai ei, niin yleensä oon pyrkiny muotoilee asian siten, että siihen pystyy vastaamaan vaan kyllä tai ei. Joidenkin mielestä tuo voi olla painostamista, mutta jos joku sanoo, että "en tiedä", niin sit myöhemmin se voi kuitenki ilmoittaa, että löytyi jonkun toisen tai ei haluakkaan muutenvaan tavata.
Mitäs muut ajattelee näistä?
-
Itse olen 40-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut. Kaikki seksikokemukseni ovat maksullisesta seksistä. Itsellänikin on käynyt niin, että kiinnostusta on ollut mutta se on yksipuolista. Yleensä niin, että itse olen kiinnostunut mutta toinen ei. En ole hyvännäköinen/sporttinen/pitkä mies, joten Tinderiä en ole viitsinyt kokeilla. Minulla on käsitys että se on kovin ulkonäkökeskeinen, enkä sillä asialla pysty kilpailemaan.
Jos kuitenkin joskus niin kävisi, että jonkun tapaisin ja seurustelusuhde olisi mahdollinen, en valehtelisi aikaisemmasta historiastani. Toivoisin, että kelpaisin omana itsenäni ja aikaisempi seurustelemattomuus nähtäisiin positiivisena asiana siinä mielessä, että varmasti arvostaisin suhdetta ja seurustelukumppania todella paljon ja tekisin kaikkeni suhteen eteen. Jos sitten mahdollisuus menee sen takia sivu suun niin ei mahda mitään.
-
En kyllä lähtisi ainakaan valehtelemaan. Jos nimittäin tuolta pohjalta kehittyisi suhde, niin jäisit varmasti jossain vaiheessa valheesta kiinni. Niin moneen kertaan kuitenkin nuo historiat tulee juteltua läpi, että tarinassa pysyminen on lähes mahdotonta. Puhumattakaan siitä, että rakentaminen soiseen maastoon ei missään olosuhteissa ole paras tapa aloittaa.
-
Kannattaa valehdella. Muuten nainen tekee sen johtopäätöksen että kun et ole kelvannut kenelle muullekaan, niin miksi kelpaisit hänelle?
-
Valehdella ei kannata, mutta kaikkea ei menneisyydestä tarvitse kertoa. Jos vastapuoli kovin paljon kyselee suhteista, kumppanien määrää ym, suhtautuisin varauksella tällasiin kysymyksiin. Minusta ei tarvitse kertoa edes määrää, suhteiden, irtosuhteiden, eikä minkään määrää. Jos toinen kysyy vaikka onko sulla ollut yhden illan juttuja, minusta se on asiaton kysymys.
Valmistautuisin sen verran ennen seuraavaa yritelmää, että miettisin mitä kerron. Sanaa tapailu voi myös käyttää, on tapaillut joitain muttei ole kehittynyt vakavampaa, se miksi ei, ei tarvitse kertoa. Myös jonkun verran, muutamia, ym sanoja voi käyttää. Ne ei ole valehtelua.
Nykyään on hyvin tavallista 30v ei ole ollut vakavassa suhteessa. Se on tää aika, 2000 kohta 24. Omassa nuoruudessani hyvin kauan sitten tuossa iässä kaikilla oli jo perhe ja osa jo eronneita. Maailma on hyvin paljon muuttunut. En stressaisi siitä, että et ole ollut suhteissa.
Nykyään avioidutaan myöhemmin ja harvemmin, jos lapsia edes tehdään, niin myöhemmin. Ensin ollaan vapaita, sinkkuja, eletään, opiskellaan ehkä. Vakiintuminen on siirtynyt 5-10v myöhemmälle iälle.
Kaikilla meillä on tilanteita missä kiinnostus ei ole kohdannut, joku käy sadoilla treffeillä eikä natsaa, joku käy kerran ja on lopunikää yhdessä. Sattumaakin. Ei näihin edes ole vastausta vaikka, että miksi ei ole ollut vakavaa suhdetta, syitä on monia eikä mitään selkeää syytä välttämättä edes pysty erittelemään. Elämä vaan mennyt niin.
-
Itse olen 40-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut. Kaikki seksikokemukseni ovat maksullisesta seksistä. Itsellänikin on käynyt niin, että kiinnostusta on ollut mutta se on yksipuolista. Yleensä niin, että itse olen kiinnostunut mutta toinen ei. En ole hyvännäköinen/sporttinen/pitkä mies, joten Tinderiä en ole viitsinyt kokeilla. Minulla on käsitys että se on kovin ulkonäkökeskeinen, enkä sillä asialla pysty kilpailemaan.
Jos kuitenkin joskus niin kävisi, että jonkun tapaisin ja seurustelusuhde olisi mahdollinen, en valehtelisi aikaisemmasta historiastani. Toivoisin, että kelpaisin omana itsenäni ja aikaisempi seurustelemattomuus nähtäisiin positiivisena asiana siinä mielessä, että varmasti arvostaisin suhdetta ja seurustelukumppania todella paljon ja tekisin kaikkeni suhteen eteen. Jos sitten mahdollisuus menee sen takia sivu suun niin ei mahda mitään.
Tinder todellakin on ulkonäkökeskeinen paikka. Valitettavasti.... Mullakin alkaa homma luistaa sen jälkeen siellä, kun tajusin kokeilla parempia kuvia, ja hieman kopioin julkkisten, ym. tyyliä. Ulkonäkö ollu kyllä käytännössä aika sama 21-30v. Eli on niillä kuvilla todella iso merkitys siellä.
En kyllä lähtisi ainakaan valehtelemaan. Jos nimittäin tuolta pohjalta kehittyisi suhde, niin jäisit varmasti jossain vaiheessa valheesta kiinni. Niin moneen kertaan kuitenkin nuo historiat tulee juteltua läpi, että tarinassa pysyminen on lähes mahdotonta. Puhumattakaan siitä, että rakentaminen soiseen maastoon ei missään olosuhteissa ole paras tapa aloittaa.
Valehtelu ei välttämättä kannata, mutta tässä tapauksessa tarkoitus pyhittää keinot. Ja vaikka jäisinkin valheesta kiinni esim. vuoden seurustelun jälkeen, niin ainakaan seuraavalle ei tarvitsisi valehdella ja olisin oppinut suhteesta jotakin. Eli tietäisin, että miten olla parisuhteessa naisen kanssa. Tähänkin mulla ois ollu mahdollisuus ottaa tiettyjä "harjoituskappaleita" mutta tässäpä on just se ongelma, jos itse en oo ollu kiinnostunu. Tuntuu vaan jotenki vähän ajanhaaskaukselta semmoinen suhde, missä joutuu esittämään kiinnostunutta.
Valehdella ei kannata, mutta kaikkea ei menneisyydestä tarvitse kertoa. Jos vastapuoli kovin paljon kyselee suhteista, kumppanien määrää ym, suhtautuisin varauksella tällasiin kysymyksiin. Minusta ei tarvitse kertoa edes määrää, suhteiden, irtosuhteiden, eikä minkään määrää. Jos toinen kysyy vaikka onko sulla ollut yhden illan juttuja, minusta se on asiaton kysymys.
Valmistautuisin sen verran ennen seuraavaa yritelmää, että miettisin mitä kerron. Sanaa tapailu voi myös käyttää, on tapaillut joitain muttei ole kehittynyt vakavampaa, se miksi ei, ei tarvitse kertoa. Myös jonkun verran, muutamia, ym sanoja voi käyttää. Ne ei ole valehtelua.
Nykyään on hyvin tavallista 30v ei ole ollut vakavassa suhteessa. Se on tää aika, 2000 kohta 24. Omassa nuoruudessani hyvin kauan sitten tuossa iässä kaikilla oli jo perhe ja osa jo eronneita. Maailma on hyvin paljon muuttunut. En stressaisi siitä, että et ole ollut suhteissa.
Nykyään avioidutaan myöhemmin ja harvemmin, jos lapsia edes tehdään, niin myöhemmin. Ensin ollaan vapaita, sinkkuja, eletään, opiskellaan ehkä. Vakiintuminen on siirtynyt 5-10v myöhemmälle iälle.
Kaikilla meillä on tilanteita missä kiinnostus ei ole kohdannut, joku käy sadoilla treffeillä eikä natsaa, joku käy kerran ja on lopunikää yhdessä. Sattumaakin. Ei näihin edes ole vastausta vaikka, että miksi ei ole ollut vakavaa suhdetta, syitä on monia eikä mitään selkeää syytä välttämättä edes pysty erittelemään. Elämä vaan mennyt niin.
Ok. Minustakin tuommonen menneisyyden utelu ei oo asiallista, ja aina parempi jos alottaa jutut puhtaalta pöydältä.
Mutta nyt kun huorafoorumeilla ollaan, niin mun mielestä hupakoistakaan ei ole velvollista mennä kertomaan. Miten itse ajattelet?
Siis ainakin sinne asti, kun seksityöstä on vähän stigmaava ilmapiiri, ja seksiä ostavat automaattisesti lynkataan. Motiivit on aika samat tähän, ku monella muullakin, eli yksinkertaisesti turhautuminen noihin baarisäätöihin, nettideittailuun ("eipä meillä oikeen ollut kemiaa") ja ohareihin.
Ja en tiiä onko tuo yleisesti nyt ok mennä sanomaan aiheesta, jos 2 kertaa tullut ohari. Mutta mun mielestä ainakin nyt toisen kerran jälkeen pitäisi olla ok sanoa asiallisesti, että ihan hyvä että tämmösistä ilmotetaan jo hyvissä ajoin.
Tietysti tilanteesta riippuen jo ekanki oharin jälkeen voi musta antaa palautetta. Kuten vaikka sovitaan jotain, ja seuraavana päivänä ilmoittaakin ite olevansa krapulassa, eikä pysty näkemään. Ja sekin, että ei oikeasti ilmesty edes paikalle.
-
Mikään suhde ei kestä, jos sen rakentaa valheen päälle.
Ei yksikään ihmissuhde.
-
^Ei varmaan kestäkään. Tietenkin riippuu siitä, mikä on tavoite: 1, 5, 15 vai 50 vuotta.
Jörn Donnerin leskeäkin otti salasuhde päähän, joten hän kaatoi osan vainajan tuhkista kompostiin.
Valehtelua en kannata, mutta aina voi jättää osan asioista kertomatta.
-
Olen pian 56v ja käytännössä 1 toki pitkä mutta alkon kyllästämä suhde en laske nuoruuden
muutamia treffejä ollenkaan mukaan ne ei vienyt mihinkään. en valehtele jos kysytään mutta
en nyt heti mainostaisikaan.
-
Ohjeena sanoisin, että älä valehtele, riittää kun puhut muunneltua totuutta.
-
Ohjeena sanoisin, että älä valehtele, riittää kun puhut muunneltua totuutta.
Niin, muistinkin juuri et iteasias oli mulla nuorempana yks juttu ihan oikeastikin, minkä vois sanoa "tapailuksi". Siis jos jonku viikon-parin ajan tuli tapailtua, ja lopulta päätin itse jättää leikin kesken.
Tuossa kohtaa voi kai ihan rehellisestikkin sanoa "tapailleensa joitain, mutta ei niistä syvempää syntyny".
Baarista löydetty keissi siis, ja seuraavana päivänä alkoikin viestipommitus. Harkitsin asiaa, et viitinkö lähtee jatkaa, mutta tuli nyt sen pari kertaa sen jälkeen nähtyä, kunnes jätin ite homman kesken.
Itse olen 40-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut. Kaikki seksikokemukseni ovat maksullisesta seksistä.
Mulla ois yks kysymys. Siis sulla kuitenki on ollut joitain tilanteita, ja ois ollut mahdollisuus siviiliseksiin? Etkö kokeilun vuoksi ottanut yhtäkään ehdokkaista siviiliseksiin? Ootko miettiny, että miltä se tuntuis verrattuna maksuseksiin?
Omista kokemuksista voisin sanoa, että ei se sinällään ehkä kauheasti eroa, mut tämäkin riippuu PT:stä.
Joskus kun sattuu tosi mukavia ja asiallisia semmosia, niin melkeen unohtaa maksaneensa siitä. Tiiän, että kyllä hommaan kuuluu näytteleminen, asiakkaan toiveiden mukaan meneminen ja tämmöinen, mutta osa vaikuttaa ihan aidosti mukavilta, keitä oon tavannu. Tai sitten ovat vaan aika todella taitavia näyttelemään. Kun semmosen teennäisyyden ja esittämisen kyllä huomaa läpi.
Eikä tääkään asiallisuus ja mukavuus kato kansalaisuuteen, kun näitä on nähty ihan kotimaisissa, ku ulkkareissakin.
Nykyään on hyvin tavallista 30v ei ole ollut vakavassa suhteessa.
Tämäkin voi pitää paikkansa, mutta omassa tuttavapiirissä useammalla 30v jäbällä on jo ainakin nyt se yksi "vakavempi" seurustelukokemus takana.
Ja joskus nuorempana (21v) tulin hölmöyksissäni möläyttäneeks yhdelle baarista tavatulle, ja kämpille yöksi päätyneelle mimmille (22v) myöhemmin, että ei oo aiemmin tullu seurusteltuu. Siihenpä loppu sekin lysti.
Että toisilla se on niin, että mielellään jo ennen parikymppisiä pitäis olla jotain juttuja takana.
-
^ Ei ole ollut mahdollisuuksia siviiliseksiin. Kaikki ns. siviilikontaktit naisiin ovat aina olleet kaverillisia. Toki itsellä olisi ollut kiinnostusta useinkin, mutta toisella ei. En todellakaan osaa "iskeä" naisia eivätkä naiset sen puoleen ole pitäneet minua kiinnostavana seksuaalisesti. Neitsyyteni olen menettänyt pt:lle.
Ainakin omat kokemukseni maksuseksistä ovat todella positiivisia, aina on ollut lämpöä ja läheisyyttä myös mukana enkä ole ainakaan itse mitään teeskentelyä huomannut. Olen käyttänyt vain kotimaisia. Tietenkään mitään vertailua siviili- ja maksuseksin välillä en pysty tekemään.
-
Mikään suhde ei kestä, jos sen rakentaa valheen päälle.
Ei yksikään ihmissuhde.
Niin, ihan totta että valehtelu tuskin kannattaa, mutta en täysin ymmärrä sitä logiikkaa erolle tuossa tilanteessa, jos kyseessä on yksi valkoinen valhe.
Siis jos valehtelee vaikka jostain vuoden kestäneestä parisuhteesta, eikä oikesti ole oikeaa seurustelukokemusta, ja sitten uuden tyypin kohdalla vaikka vuoden-kahden yhdessäolon jälkeen valhe paljastuu, ja siitä tuleekin ero.
Siis jos puhutaan siitä, että siinä "oikeassa" suhteessa kaikki menee ihan just niinku pitääkin, kaikki toimii, ja molemmat on onnellisia keskenään sen vuoden-kahden ajan, kunnes valhe paljastuu.
Luulis siinä vaiheessa olevan melko pieni juttu, jos sanoi nyt vuoden olleen aiemmin yhdessä naisen x kanssa, jota ei oikeasti edes ollut.
^ Ei ole ollut mahdollisuuksia siviiliseksiin. Kaikki ns. siviilikontaktit naisiin ovat aina olleet kaverillisia. Toki itsellä olisi ollut kiinnostusta useinkin, mutta toisella ei. En todellakaan osaa "iskeä" naisia eivätkä naiset sen puoleen ole pitäneet minua kiinnostavana seksuaalisesti. Neitsyyteni olen menettänyt pt:lle.
Ainakin omat kokemukseni maksuseksistä ovat todella positiivisia, aina on ollut lämpöä ja läheisyyttä myös mukana enkä ole ainakaan itse mitään teeskentelyä huomannut. Olen käyttänyt vain kotimaisia. Tietenkään mitään vertailua siviili- ja maksuseksin välillä en pysty tekemään.
Hyvä kuulla, että sulla on kuitenkin nyt maksuseksistä tullut hyviä kokemuksia :)
Siis jos muut hommat ei oo onnistunu ollenkaan.
Oon kuullut, että nämäkin hommat ois pohjimmiltaan itsevarmuudesta kiinni.
-
Sanotaan nyt siviiliseksistä se, että jos et ole erittäin äveriäs, niin ainakin selkein ero on se, että vaikka esim tunnissakin kerkii kaikenlaista, kyllä siitä aika eri fiilis tulee kun vietät sen kivan mimmin kanssa esim 24h yhdessä, ja ei tarvi ladata sitä kaikkea siihen tuntiin, jonka jälkeen ilmapiiri on se "no oli kiva tavata tuu joskus uudelleen"
Siviilissä voi toteutua sellaisia tapauksia, että tapaa mimmin klubilla, ootte suudelleet klubilla jo alle sen puoltoista tuntia, molemmilla on käyny kädet housuissa vähän kokeilemassa et mikä meno.
Mimmi tulee mun luokse, tyttö vetää jotain soihdinmeno tanssia musan tahtiin puolialasti olkkarissa kun kuunnellaan musiikkia, tiedät että se muija haluaa sua ja sä haluat sitä, et kuitenkaan tee mitää selkeetä aloitetta vaan annat tilanteen elää. Jossain vaiheessa on aika mennä nukkumaan ja oot alasti sen muijan kanssa peiton alla lähekkäin, ja neitokin jo vähän sanoo että mä en sitte anna sulle tänään...mut jostain syystä kuitenkin se käsi eksyy sinne sun reidelle ja kikkelille, suudellaan, yksi asia johtaa toiseen, jossain kohtaa muija jo kuiskuttelee korvaan et voitko panna mua vähäse... jossain vaiheessa ku hommat on hoideltu ja käyt keittiöstä hakee vähän vettä huomaat että kello on 9.27 aamulla ja ootte muhinoinu sen 5 tuntii...ei muuta ku nukkumaan, aamulla uusi kierros.
Sit syödään vähän aamupalaa, neito dikkailee sun seurasta ja sä sen ja kummallakaan ei oo mitää tärkeetä menoa, no kattellaan sylikkäin vähän leffoja/sarjaa, käydää lounaalla.
Hei pitäiskö leipoo jotain, jos mä jään sun luokse? :kiss: Sarjamaratoonia ja seksiä vuoronperään ja samanaikaisesti. se tunne kun se leffa tai sarjan jakso pitää kelata 3 kertaa takasin päin kun jotenkin aina jossain vaiheessa alkaa panetus ja paneminen.
käydään vähän iltakävelyllä, ja suunnitellaan jo että huomenna ois kiva käydä salilla tms yhdessä, jos mimmi käy kotoo hakee vaa treenikamat ja vaihtaa vähä vaatteita ja vois tulla vielä sit treenien jälkee mun luo saunaan ja nukkuu yhes... kuullostaa suunnitelmalta, maanantai aamuna heität mimmin töihin tai tiputat matkalle... puolen päivään mennessä muija laittaa viestii että sil on tuhma olo ku miettii viikonloppua ja haluais tulla töiden jälkeen näkee sua uudestaan...
Niinno, hyviä kokemuksia kyllä on usein hupakoiden kanssa kun valitsee hyvin. Mut itsellä ainakaan en pystyisi perustelemaan yli tunnin tai max puolentoista tunnnin settejä nykyhinnoilla. Siinä kerkii suorittamaan yhden mukavan hetken jossa molemmat on läsnä... Ja siihen se jää.
-
^ Olisihan tuollainen kohtaaminen unelmien täyttymys ja ihan järkyttävä tuuri, mutta tuolla siviilipuolella on jo pelkästään ulkonäöllä niin suuri merkitys, että ei ole meikäläiselle mahdollista. On sitä tullut baareissa/klubeilla juostua, mutta eipä ole ollut lähelläkään kuvatun kaltainen tilanne.
Mielestäni siinä tilanteessa maksullinen seksi/läheisyys on parempi kuin että ei olisi mitään. Eihän se toki halpaa ole, enkä ole rikas mutta pystyn kuitenkin 1-2 kk välein tapaamisen ostamaan. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus ostaa pidempi 12-24 h tapaaminen, se vaatii toki sitten ensin useamman käynnin jonkun saman pt:n luona luottamuksen syntymiseksi.
Jokainen löytää seuraa tavallaan, pääasia ettei kenenkään tarvitsisi olla aina yksin.
-
Sanotaan nyt siviiliseksistä se, että jos et ole erittäin äveriäs, niin ainakin selkein ero on se, että vaikka esim tunnissakin kerkii kaikenlaista, kyllä siitä aika eri fiilis tulee kun vietät sen kivan mimmin kanssa esim 24h yhdessä, ja ei tarvi ladata sitä kaikkea siihen tuntiin, jonka jälkeen ilmapiiri on se "no oli kiva tavata tuu joskus uudelleen"
Siviilissä voi toteutua sellaisia tapauksia, että tapaa mimmin klubilla, ootte suudelleet klubilla jo alle sen puoltoista tuntia, molemmilla on käyny kädet housuissa vähän kokeilemassa et mikä meno.
Mimmi tulee mun luokse, tyttö vetää jotain soihdinmeno tanssia musan tahtiin puolialasti olkkarissa kun kuunnellaan musiikkia, tiedät että se muija haluaa sua ja sä haluat sitä, et kuitenkaan tee mitää selkeetä aloitetta vaan annat tilanteen elää. Jossain vaiheessa on aika mennä nukkumaan ja oot alasti sen muijan kanssa peiton alla lähekkäin, ja neitokin jo vähän sanoo että mä en sitte anna sulle tänään...mut jostain syystä kuitenkin se käsi eksyy sinne sun reidelle ja kikkelille, suudellaan, yksi asia johtaa toiseen, jossain kohtaa muija jo kuiskuttelee korvaan et voitko panna mua vähäse... jossain vaiheessa ku hommat on hoideltu ja käyt keittiöstä hakee vähän vettä huomaat että kello on 9.27 aamulla ja ootte muhinoinu sen 5 tuntii...ei muuta ku nukkumaan, aamulla uusi kierros.
Sit syödään vähän aamupalaa, neito dikkailee sun seurasta ja sä sen ja kummallakaan ei oo mitää tärkeetä menoa, no kattellaan sylikkäin vähän leffoja/sarjaa, käydää lounaalla.
Hei pitäiskö leipoo jotain, jos mä jään sun luokse? :kiss: Sarjamaratoonia ja seksiä vuoronperään ja samanaikaisesti. se tunne kun se leffa tai sarjan jakso pitää kelata 3 kertaa takasin päin kun jotenkin aina jossain vaiheessa alkaa panetus ja paneminen.
käydään vähän iltakävelyllä, ja suunnitellaan jo että huomenna ois kiva käydä salilla tms yhdessä, jos mimmi käy kotoo hakee vaa treenikamat ja vaihtaa vähä vaatteita ja vois tulla vielä sit treenien jälkee mun luo saunaan ja nukkuu yhes... kuullostaa suunnitelmalta, maanantai aamuna heität mimmin töihin tai tiputat matkalle... puolen päivään mennessä muija laittaa viestii että sil on tuhma olo ku miettii viikonloppua ja haluais tulla töiden jälkeen näkee sua uudestaan...
Aikahypyllä eteenpäin sen 15 vuotta;
Sit ollaankin jo aviossa kaikkine "herkkuineen" (omakotitalo, lapsia, Volvo).
Be careful what you wish for.
Eikä toi visio vaadi mitään cv:tä seurustelusta.
-
Sanotaan nyt siviiliseksistä...
Tähän pitää kyllä sanoo, että on sitä itekki tullu klubeilla juostua, ja joskus on kyllä onnistunutkin.
Harvemmin vaan, vaikka on näitä tilanteita ollu monet kerrat, ja mullekki on tultu vuosien varrella juttelee aika monta kertaa.
Aloitteita on silti tullu harvemmin tehtyy mahdollisten tylyjen pakkien takia. Näinpä se on monella kaverillakin.
Mutta yli vuoden aikana on tilanne lähteny ainaki aloitteiden suhteen muuttumaan, ja on tullu enemmän tehtyä.
Jännä kyllä, että mitään oikeasti tylyjä pakkeja oo kertaakaan tullu, vaikka on kyllä nuorempana tullut nähtyä pari yllättävää pillastumistakin. :D
Isoin kompastuskivi varmasti just tuo itsevarmuuden puute, ja juuri se, kun ei oo mitään oikeaa aiempaa seurustelukokemusta. Sitä voi ajatella uuden naisen kohdalla tälleen, että nyt kerrankin onnistu, ja kaikki peliin, että ei tämäkään tsäänssi tyri. Mut sit kuitenki lopulta seki voi mennä perseelleen, ja taas aloita sama prosessi alusta jonku toisen uuden naisen kanssa.....
Mutta kuitenki tommosta sun kuvaamaa tilannetta ei oo käyny, ja lähes aina homma päättynyt siihen, et joko ite aamulla lähen kämpiltä, tai muija lähtee, ja sen jälkeen ei enää tavata.
Kuitenki jos nyt jostain syystä kyselee menneistä, nii näistä kaikista jutuista päätellen vaan viisaampaa sanoa, että on tullut tapailtua joitakin, mutta ei oo niistä sen ihmeempää syntyny?
-
Ainiin, Naut1skelijalle;
Miksi muuten itse oot käyny/käyt hupakoimassa?
Tiedän kavereita, keitä onnistaa baareissa ja klubeilla, eivätkä oo koskaan käyneet hupakoissa. Ja tiedän myös niitäkin, keitä ei onnista, ja eivät oo käyneet.
Ja pari sellaista, keitä ainakin nuorempana on tuntunut onnistavan lähes aina, ja silti käyvät/ovat käyneet hupakoissa.
-
Vetäkää kaikki omalla tyylillänne ja tunkekaa neuvot sekä neuvonantajat perseeseen.
-
Ainiin, Naut1skelijalle;
Miksi muuten itse oot käyny/käyt hupakoimassa?
Tiedän kavereita, keitä onnistaa baareissa ja klubeilla, eivätkä oo koskaan käyneet hupakoissa. Ja tiedän myös niitäkin, keitä ei onnista, ja eivät oo käyneet.
Ja pari sellaista, keitä ainakin nuorempana on tuntunut onnistavan lähes aina, ja silti käyvät/ovat käyneet hupakoissa.
Ei kovasti kiinnostusta yöelämään joka on muuttunut aika paljon, ja koska taloudellinen tilanne sen mahdollistaa että muutamalla hyvällä on helppo käydä sillon tällön tekemässä juttuja joita harvemmin ihan ekoilla tapaamisilla siviilissä ehdottaisin neitokaisille.
-
Sanotaan nyt siviiliseksistä...
Tähän pitää kyllä sanoo, että on sitä itekki tullu klubeilla juostua, ja joskus on kyllä onnistunutkin.
Harvemmin vaan, vaikka on näitä tilanteita ollu monet kerrat, ja mullekki on tultu vuosien varrella juttelee aika monta kertaa.
Aloitteita on silti tullu harvemmin tehtyy mahdollisten tylyjen pakkien takia. Näinpä se on monella kaverillakin.
Mutta yli vuoden aikana on tilanne lähteny ainaki aloitteiden suhteen muuttumaan, ja on tullu enemmän tehtyä.
Jännä kyllä, että mitään oikeasti tylyjä pakkeja oo kertaakaan tullu, vaikka on kyllä nuorempana tullut nähtyä pari yllättävää pillastumistakin. :D
Isoin kompastuskivi varmasti just tuo itsevarmuuden puute, ja juuri se, kun ei oo mitään oikeaa aiempaa seurustelukokemusta. Sitä voi ajatella uuden naisen kohdalla tälleen, että nyt kerrankin onnistu, ja kaikki peliin, että ei tämäkään tsäänssi tyri. Mut sit kuitenki lopulta seki voi mennä perseelleen, ja taas aloita sama prosessi alusta jonku toisen uuden naisen kanssa.....
Mutta kuitenki tommosta sun kuvaamaa tilannetta ei oo käyny, ja lähes aina homma päättynyt siihen, et joko ite aamulla lähen kämpiltä, tai muija lähtee, ja sen jälkeen ei enää tavata.
Kuitenki jos nyt jostain syystä kyselee menneistä, nii näistä kaikista jutuista päätellen vaan viisaampaa sanoa, että on tullut tapailtua joitakin, mutta ei oo niistä sen ihmeempää syntyny?
Elämä on jatkuvaa kohtaamista, aloitteen tekoa ja vastoinkäymistä. Siitä selviää huomattavasti paremmin kun osaa asennoitua siihen oikein.
Minäkin jännitin ihan älyttömästi alkuun esim naiselle juttelemaan menemistä.
Mut niinkuin kaikessa, vain harjoittelu tekee mestarin.
Sun pitää päästä ajatuksesta että se seuraava tapaaminen voisi olla se the girl.
Meet esim sinne baariin tai ihan minne tahansa vaikka kadulle tai ostariin ja meet juttelemaan vaan tuntemattomille ihmisille.
Voit aloittaa ihan suunnitelmallisesti pyrkien vaikka luomaan vaan small talkia ja jutella siis ihan eri ikäisille ja miehille naisille mistä vaan.
Sitte viet homman eteenpäin juttelemalla neidoille jotka sun mielestä kiinnostavia etkä yritä erikseen mennä sil asenteella et nyt mä pokaan ton.
Jo se että opit tekee aloitteen/keskustelun avauksen tuo itsevarmuutta ja siitö on hyvä lähtee eteenpäin.
Mitä tulee ulkonäköön, voi suurimpaan osaan asioista vaikuttaa todella huomattavasti.
Jos haluat niin voit laittaa yksäriä aiheesta lisää.
-
Valehdella ei kannata, mutta kaikkea ei menneisyydestä tarvitse kertoa. Jos vastapuoli kovin paljon kyselee suhteista, kumppanien määrää ym, suhtautuisin varauksella tällasiin kysymyksiin. Minusta ei tarvitse kertoa edes määrää, suhteiden, irtosuhteiden, eikä minkään määrää. Jos toinen kysyy vaikka onko sulla ollut yhden illan juttuja, minusta se on asiaton kysymys.
Valmistautuisin sen verran ennen seuraavaa yritelmää, että miettisin mitä kerron. Sanaa tapailu voi myös käyttää, on tapaillut joitain muttei ole kehittynyt vakavampaa, se miksi ei, ei tarvitse kertoa. Myös jonkun verran, muutamia, ym sanoja voi käyttää. Ne ei ole valehtelua.
Jos vastapuoli kyselee vaikkapa onko ollut yhden illan juttuja, niin nyt 30jotakin niin voit ihan hyvin esimerkiksi sanoa, että on sitä joskus oltu nuori. Ei sitä sen enempää tarvitse avata. Voi sanoa vaikka että en minä niitä yleensä muistele. Samaten jos taustalla on joku lyhyt tarina, niin se on vaan hyvä jos siitä on kauan, voit sanoa että viime vuosina ei ole tullut seurusteltua. Esimerkiksi corona on voinut vaikuttaa siviilielämään, tai olet vain tehnyt niin paljon töitä ja työpaikkasi ei välttämättä ole looginen paikka poimia partneria.
Tiedän monia jotka ovat tosiaan jo noin 50, ilman seurusteluakaan takana. Ihan hyviä, normaaleja miehiä. Joku on lyhyt, toinen pitkä, mutta ujo. Molemmat kilttejä.
-
Vetäkää kaikki omalla tyylillänne ja tunkekaa neuvot sekä neuvonantajat perseeseen.
Ihan oikeassa oot kyllä sen suhteen, mutta tuskin siitä haittaakaan on kuulostella muiden metodeja, jos tämä "oma tyyli" ei tunnu toimivan.
Välillä kun näköjään melko pienestäkin voi hommat jäädä kiinni.
Se on kyllä tullu opittua, et tietty jämäkkyys on hyvä pitää myös niiden oharien suhteen, koska muuten päätyy ite sinne pompoteltavan asemaan.
-
Sun pitää päästä ajatuksesta että se seuraava tapaaminen voisi olla se the girl.
.....
Mitä tulee ulkonäköön, voi suurimpaan osaan asioista vaikuttaa todella huomattavasti.
Juu, näihin pitää sanoo sen verran, että huomattavasti helpompaa se ois siinä mielessä, jos on jo ennestään joku pidempi/lyhempi pätkä seurustelua takana. Koska siinä on jo nähny "kaiken tarvittavan" eikä niin väliä, vaikkei siitä uudesta alkaiskaan mitään juttua. Hupakoissa käymällä ei saa kun sen kiiltokuvan, ja sama pätee yhdenillan juttuihin siviilipuolella.
Eli normaali arkielämä jääny kokonaan välistä, ei oo käyty syömässä, eikä elokuvissa, eikä oo niitä draamoja ja riitoja nähty, ja mitä niistä vois oppia. Eli onhan tuo aika erilaista, mitä semmonen missä molemmat on tapahtumahetkellä kännissä, ja hetken huumasta lähteevät toistensa matkaan, ja seuraavana päivänä onkin eri ääni kellossa. Taikka sitten se rahalla ostettu palvelu.
Ja ulkonäöstä sen verran, että todellakin kannattaa panostaa, ja niin on tullu tehtyäkin parin viimesen vuoden aikana. Siis semisti urheilua ja fyysinen työ on pysyny mukana kuvioissa 21v asti. Eli ulkonäkö ei oo niiltä osin juuri muuttunu.
Mutta parin viimesen vuoden aikana poikkeus onki siinä, et vaatetus ja tyyli vaihtunu parempaan, mitä iteasias ei oo ollu koskaan aiemmin. Ei esimerkiks maihareita ja maiharitakkia tuu enää juuri pidettyä, ja erilaiset merkkivaatteet tullu tilalle.
Mutta siis sen sanon, et tosiaanki kannattaa koittaa eri tyylejä.
-
Mulla on kokemusta tilanteesta, jossa olin miehen ensimmäinen seurustelukumppani eikä siinä ollut sen kummempaa. Oli ihanaa, että mies kertoi tilanteesta avoimesti, pohti vähän tilanteen syitä ääneen ja kertoi rehellisesti ettei ihan osaa sanoa, millaiseksi parisuhteen toivoo muodostuvan. Kun musta itsestäni on ihanaa, että suhteet muodostuu sellaisiksi kuin ne muodostuu eikä niissä ole mitään odotuksia alun alkaen siitä, mitä suhteen pitäisi sisältää.
Se, ettet ole seurustellut, kertoo siis mulle vaan siitä, ettet oo seurustellut. Se on yks sosiaalisen kanssakäymisen muoto, mutta ulkopuolelta on vaikea sanoa, mitä ihmisten seurustelusuhde on pitänyt sisällään ja mitä sellaista ei ole kokenut, mitä muka kaikki parisuhteissa kokee. Jos kuulen, ettei yli 30v oo seurustellut koskaan, ajattelen ensin et se on ollut oma valinta ja sitten mahdollisesti että kyse on ujoudesta, pahemmasta sosiaalisesta rajoittuneisuudesta tai joistain muista elämän tapahtumista.
-
Vetäkää kaikki omalla tyylillänne ja tunkekaa neuvot sekä neuvonantajat perseeseen.
Näinhän se menee - osa ei myöskään ole ollenkaan kiinnostunut seurustelemaan tai olemaan ollenkaan vakavasti.
Myöskin jokainen meistä aloittaa niin, ettei ole kokemusta seurustelusta eli sehän on ihan normaalia elämää.
Eikä siinä ole mitään semmoista mitä ei voisi kertoa, jos ei kelpaa semmoisena kuin itse on, niin silloin vastakappale on väärä.
Itse mitä olen pohtinut omalla kohdaltani enemmän viestinnän sopivuutta/innokkuutta ja sitten ajoitusta asioiden kertomiselle. Mutta kuten Lifti sanoi, jokainen näissäkin menee omalla tyylillään :drinking:
-
Vetäkää kaikki omalla tyylillänne ja tunkekaa neuvot sekä neuvonantajat perseeseen.
Hyvä neuvo!
-
Mulla on kokemusta tilanteesta, jossa olin miehen ensimmäinen seurustelukumppani eikä siinä ollut sen kummempaa. Oli ihanaa, että mies kertoi tilanteesta avoimesti, pohti vähän tilanteen syitä ääneen ja kertoi rehellisesti ettei ihan osaa sanoa, millaiseksi parisuhteen toivoo muodostuvan. Kun musta itsestäni on ihanaa, että suhteet muodostuu sellaisiksi kuin ne muodostuu eikä niissä ole mitään odotuksia alun alkaen siitä, mitä suhteen pitäisi sisältää.
Se, ettet ole seurustellut, kertoo siis mulle vaan siitä, ettet oo seurustellut. Se on yks sosiaalisen kanssakäymisen muoto, mutta ulkopuolelta on vaikea sanoa, mitä ihmisten seurustelusuhde on pitänyt sisällään ja mitä sellaista ei ole kokenut, mitä muka kaikki parisuhteissa kokee. Jos kuulen, ettei yli 30v oo seurustellut koskaan, ajattelen ensin et se on ollut oma valinta ja sitten mahdollisesti että kyse on ujoudesta, pahemmasta sosiaalisesta rajoittuneisuudesta tai joistain muista elämän tapahtumista.
No oliko se sun mies minkä ikäinen? Ja hyvät vaan sulle, jos suhtaudut asiaan noin. Ite oon saanu rehellisyydestä palkkioks pelkkää p*skaa.
Ajatuksen tasolla ihan kiva, jos jokainen vois olla oma ittensä, ja rehellinen, mutta ei se kyllä nyt vaan niin mene...
Ja niihä syitä.... No ainaki nuorempana melko ujo naisten kanssa, vaikka ihme kyllä 21v meni poikuus ihan siviilinaiselle, joka oli mun mielestä ihan hyvännäköinen. :)
Ja sit pari/muutama muukin yhdenillan juttu löytyi.
22v tuli ekaa kertaa käytyy vähä extemporena (ja myös kaverin yllytyksestä) hupakoissa, nii tiiä onko tällä jutulla sit miten paljon osuutta tähän.
Jotenki ei sitä sen jälkeen kenen tahansa matkaan viitsinyt lähteä esim. baareista, mutta kyllä nuorempanakin oli olemassa tietty seula.
Ja sit tosiaan, et jos baareissa ei oo hyvä heittää juttua, nii samaan aikaan netissäkään ei menestynyt, että ois päässy treffeille. Se tosin johtui siitä, jos esim. tinderissä käyttää tietämättään huonoja kuvia, nii sillon et tuu tietenkään pareja saamaan, eikä keskustelu pääse edes koskaan alkamaan.
Tää korjaantuu myöhemmin aika paljon, ku tajusi vaihtaa tyyliään, ja vajaa parin vuoden aikana tullu jo aika monta naista nähtyä. Mut samalla huomannu sen, et treffitilanteessa ois hyvä vetää tietynlaista jännämiehen roolia. Kaikki ei sitä hallitse, mut hyvä ois opetella enempi, ja sitä ei muuten opi ku treenaamalla, eli treffailulla.
Pari hämmentävää keissiäkin on ollut... Kuten viime keväänä/kesänä yks nainen ois ihan tosissaan tullut mua näkemään naapurikaupungista (n.130km välimatkaa). Ei kuitenkaa aikataulut ja tämmöset sit lopulta natsannu yhteen.
Ja toinen taas oli se, kun yks noin 1,5-vuotta sitten netistä kerran tavattu nainen moikkas, ja alko mulle baarissa selittää jotai juttua, vaikka oma nykyinen miehensä oli ihan parin metrin päässä. Ja se kuulemma ärsyyntyy vähän siitä, jos naisystävä menee muille miehille juttelee....
Jos multa kysytään, nii en nää kyllä mitään itua mennä millekään kerran tavatulle tindertutulle 1,5v takaa mennä juttelee yhtään mitään, ja varsinki jos oma kumppani ois ihan vierellä.
Kaikkia kun ei muutenkaa muista tarkalleen ulkoa, ja kaikille ei muutenkaa tuu ees välttämättä morjestettua.
-
Eli koko treffailu perustuu valehteluun, esittämiseen, roolin vetämiseen ja ulkoisen kuvan kiillottamiseen? Huonot on ajat meille tavallisille, kunnollisille miehille. Tässä on kyllä eräs maksullisen seksin parhaista puolista, voi olla täysin oma itsensä esittämättä mitään. Pääasia on luonne, käytöstavat ja miten kohtelee naista. Millään ulkoisilla seikoilla ei ole väliä.
-
Eli koko treffailu perustuu valehteluun, esittämiseen, roolin vetämiseen ja ulkoisen kuvan kiillottamiseen? Huonot on ajat meille tavallisille, kunnollisille miehille. Tässä on kyllä eräs maksullisen seksin parhaista puolista, voi olla täysin oma itsensä esittämättä mitään. Pääasia on luonne, käytöstavat ja miten kohtelee naista. Millään ulkoisilla seikoilla ei ole väliä.
No jos myyntipuheita ja tyylikästä pukeutumista/tyyliä voi sanoa valehteluks, nii kyllä se tuo on ainaki toiminu monen kaverin kohdalla.
Tai mitä ylipäätään tarkoitetaan valehtelulla näissä hommissa? Tuskin autokauppiaskaan heti ekana alkaa mainostaa tulevasta jakopääremontista, tai jostai muusta viasta.
Ja nyt lainaan tässä itteeni, mutta siis jos mulla ois aiempi seurustelusuhde takana, nii sitte ei välttämättä ois niin välikskään, vaikkei mikään uus juttu alkaiskaan kenenkään kanssa. Sulla on nyt kuitenki se yks suhde, ja tiiät mitä seurustelu on, ja tiiät onko se oma juttu vai ei.
Nyt kun sellaista kunnollista ei ole, niin se kyllä nostaa vähän painetta saada se ensimmäinenkään.
Ja aina tulee pyrittyä pelaa hommat loppuun asti jonku uuden ehdokkaan kanssa. Siis jos esim. ekoille treffeille lähtiessä "ei tiedä" haluaako lähtee vai ei, nii paras muotoilla asia niin, että vastaa nyt vaan kyllä tai ei.
Kun en itse ainakaan ymmärrä, että mitä siinä menettää, jos sanoo vaan ei. Siis koska se voi sanoa sen joka tapauksessa parin viikon päästä "en tiedä"-vastauksensa jälkeen. Tällä tavalla säästyy vaan molempien aikaa.
Ainiin, ja hassua kyllä, et monen maksuseksiä tarjoavan naisen kaa tunnun tulevan paremmin juttuun, ku siviilinaisten kaa. Ikävä kyllä se on niille vaan duunia, ja nämähän on pidettävä erillään siviilinaisista.
Ja tuossa treffailussakin on seki, et jos joku homma kusee, tai vaikka lähtiski sänkyyn, ja kusee myöhemmin, nii sit siinä joutuu taas sen saman prosessin alottaa alusta, ja taas ne sanat jutut selittää uudelle ihmiselle...
-
Myöskin jokainen meistä aloittaa niin, ettei ole kokemusta seurustelusta eli sehän on ihan normaalia elämää.
Eikä siinä ole mitään semmoista mitä ei voisi kertoa, jos ei kelpaa semmoisena kuin itse on, niin silloin vastakappale on väärä.
Ihan totta puhut tuon suhteen, mutta onhan se aika eri asia alottaa seurustelu nollapohjilta vaikka 15-vuotiaana, kuin 30-40 vuotiaana.
Siihen aikaan mennessä pitäs jo useempi exä olla takana. Tai ainaki useammalla tyypillä, ketä itse tunnen on asia juuri näin.
-
No oliko se sun mies minkä ikäinen? Ja hyvät vaan sulle, jos suhtaudut asiaan noin. Ite oon saanu rehellisyydestä palkkioks pelkkää p*skaa.
Ajatuksen tasolla ihan kiva, jos jokainen vois olla oma ittensä, ja rehellinen, mutta ei se kyllä nyt vaan niin mene...
No hän nimenomaan oli tuohon aikaan jo yli 30, olisko ollut 33 kun tavattiin. Musta on ikävää, et rehellisyys on antanut tulokseksi vaan p*askaa, koska kovin pitkälle ei kanna nekään suhteet, jossa itseään ja omaa historiaansa tarvitsee piilottaa.
-
No oliko se sun mies minkä ikäinen? Ja hyvät vaan sulle, jos suhtaudut asiaan noin. Ite oon saanu rehellisyydestä palkkioks pelkkää p*skaa.
Ajatuksen tasolla ihan kiva, jos jokainen vois olla oma ittensä, ja rehellinen, mutta ei se kyllä nyt vaan niin mene...
No hän nimenomaan oli tuohon aikaan jo yli 30, olisko ollut 33 kun tavattiin. Musta on ikävää, et rehellisyys on antanut tulokseksi vaan p*askaa, koska kovin pitkälle ei kanna nekään suhteet, jossa itseään ja omaa historiaansa tarvitsee piilottaa.
Niin, en tiiä mikä sulla sitten herätti kuitenki mielenkiinnon siinä tapauksessa, vaikka kuulitkin tuommoisen paljastuksen. Ja nämä perustuu omiin kokemuksiin, mutta tähän mennessä rehellisyys ei oo kyllä kannattanu.
Teitkö sitten jo tuona aikana seksityötä?
Sen mitä oon sitä tekeviä tavannu, niin aika moni vaikuttaa vähemmän pinnalliselta, mitä siviilipuolella tavatuissa naisissa näkee. Vaikka kummassakin ryhmässä voi tietysti olla poikkeuksia.
Ja historian piilottaminen ei oo välttämättä hyvä juttu. Mut vähän outoa, jos tuon takia päättyy joku juttu, jos vaikka parin vuoden seurustelun jälkeen paljastuukin, ettei miehellä oo oikeasti ollu mitään aiempaa suhdetta.
-
Myöskin jokainen meistä aloittaa niin, ettei ole kokemusta seurustelusta eli sehän on ihan normaalia elämää.
Eikä siinä ole mitään semmoista mitä ei voisi kertoa, jos ei kelpaa semmoisena kuin itse on, niin silloin vastakappale on väärä.
Ihan totta puhut tuon suhteen, mutta onhan se aika eri asia alottaa seurustelu nollapohjilta vaikka 15-vuotiaana, kuin 30-40 vuotiaana.
Siihen aikaan mennessä pitäs jo useempi exä olla takana. Tai ainaki useammalla tyypillä, ketä itse tunnen on asia juuri näin.
No itse ainakin panostaisin enemmän omaan suhteeseen kuin miettisin exien määriä tai meriselityksiä niihin iästä riippumatta.
Suhde on kahden "kauppa" on niitä exiä tai ei, eli ei kannata tehdä asiasta liian vaikeaa.
Tsemppiä etsintään! :drinking: Toivotaan kuitenkin, ettei tule liikaa exiä matkamyllerryksessä.
-
Myöskin jokainen meistä aloittaa niin, ettei ole kokemusta seurustelusta eli sehän on ihan normaalia elämää.
Eikä siinä ole mitään semmoista mitä ei voisi kertoa, jos ei kelpaa semmoisena kuin itse on, niin silloin vastakappale on väärä.
Ihan totta puhut tuon suhteen, mutta onhan se aika eri asia alottaa seurustelu nollapohjilta vaikka 15-vuotiaana, kuin 30-40 vuotiaana.
Siihen aikaan mennessä pitäs jo useempi exä olla takana. Tai ainaki useammalla tyypillä, ketä itse tunnen on asia juuri näin.
No itse ainakin panostaisin enemmän omaan suhteeseen kuin miettisin exien määriä tai meriselityksiä niihin iästä riippumatta.
Suhde on kahden "kauppa" on niitä exiä tai ei, eli ei kannata tehdä asiasta liian vaikeaa.
Tsemppiä etsintään! :drinking: Toivotaan kuitenkin, ettei tule liikaa exiä matkamyllerryksessä.
Juu, kiitti :)
Mut tässä olennaisinta on se, että jos on enempi kokemusta, niin se tekee itsestä varmemman, ja tietää miten toimia uuden kohdalla, ja muutenki auttaa "normaaliksi". Siis pointti on se, että muille voi valehdella, mut itselleen ei.
Esim. nettideittailusta on paljonkin kokemusta, nii siinä tietää jo et miten menetellä. Jossain vaiheessa ei kiinnostanu enää pitää lukua/laskea, mutta varmasti ainaki yli 30 keissiä löytyy, jos kaikki lasketaan. Ja käytännössä kaikki on tinderin kautta tavattuja, jos ei muutamaa keissiä lasketa, mitä tuli joskus nuorempana nähtyä.
Jotkut halusivat jo ekan tapaamisen jälkeen jatkoa, mutta itse en kokenut kiinnostavaksi. Joidenkin kohdalla taas itse olisin ollu kiinnostunu, mut sillon taas vuorostaan toinen ei oo ollu kiinnostunu.
Ja se tuntuu olevan melko yleistä, että suurin osa deiteistä jää vain yhteen tapaamiseen.
Ja kyllä joitain hölmöntölmäyksiäkin löytyy, kun esim. on itse tullut liuettua vähän aiemmin paikalta, kun koin että ei tämä kuitenkaan oo kiinnostunut musta. Ja vähän vastaavalla tavalla on kyllä itellekki käyny.
Toinen taas se, et tuli itse kysyttyä toiselta ajankohtaa näkemiselle sen sijaan, että ite olisin ehdottanu jotai tiettyä päivää ja aikaa. Ei ainakaa ekana kannata alkaa heittämään palloa toiselle, ilman että edes ehdottaa jotain...
Mut nämäpä onki niitä aiemmin tapahtuneita juttuja...
-
Musta vähän tuntuu, että teet asioista liian monimutkaisia itsellesi ja ajattelet muiden ajattelevan samalla tavalla.
Mitä tarkoitat paremmalla tyylillä tai merkkivaatteilla?
Aika perusvarma miehelle on esim tummat farkut, siisti perus paita ja siistit kävely/vapaaajan kengät. Rokkaa siihe kylkeen kelloa tai korua jos tykkää.
-
Musta vähän tuntuu, että teet asioista liian monimutkaisia itsellesi ja ajattelet muiden ajattelevan samalla tavalla.
Tämä. Sama kaava toistuu usein täällä, yksinkertaisia asioita pähkäillään ja teoretisoidaan liikaa minkä seurauksena niistä nousee mörköjä ja kynnyksiä. Mun elämänkokemuksella rehellisyys ja lisäksi huumorintaju ja kohteliaisuus tai asiat jotka luontuvat hyvin itselle ovat hyväksi suhteen rakentamisessa. Rehellisyys ei tarkoita että kaikki synkät salaisuudet pitää heti latoa tiskille tai ikinä. Tekemällä oppii, määrä tuo tuloksia
Yksinkertainen kaava itsellä on ollut kumppanin haussa
1 Täältä löytyy seikkailuja
ja kun on päästy hieman eteenpäin
2 Täältä löytyy turvallisuutta
-
En usko, että nainen, joka on sinusta aidosti kiinnostunut, lopettaisi tapailun vain sen takia, ettet ole aiemmin seurustellut vakavasti. Todennäköisesti innostuksen lopahtamiseen on ollut muita(kin) ja olennaisempia syitä.
Rehellisesti, avoimesti ja rennolla asenteella.
Voit myös koittaa kääntää ton ainakin osin vahvuudeksi ja auttaa treffikumppaneita ymmärtämään sinua ja tilanteesi hyviä puolia heidän kannalta sortumatta kuitenkaan liikaa selittelyn puolelle.
+ sinulla ei ole suuria ennakkoasenteita siitä, millainen parisuhteen / arjen parisuhteessa pitäisi olla
+ jne. keksi itse.
Valehteleminen tulee erittäin todennäköisesti paljastumaan - ja vaikuttamaan paljastuessaan negatiivisesti luottamukseen. Jos ei sinun puheista, niin joku kaveri tai sukulainen, joka ei valheestasi tiedä tai sitä muista, tulee kuitenkin paljastaneeksi totuuden. Joku ei muista mielikuvitusexäsi nimeä, tai ihmiset valehtelevat ristiin siitä, millainen suhteenne oli, miten se alkoi, päättyi tms. Ei kannata.
-
Itsestä tuntuisi aika ahdistavalta, jos puolin tai toisin käytäisiin inventoimaan aikaisempia suhteita, mikä kesti minkin verran ja miksi mitäkin. Ei se tuntuisi reilulta eksiä kohtaan ja tulisi turhaa mietittävää ehkä lukkojakin. Imo mysteerimies on parempi ja kuittaisin tuon asian vaan (ja vain jos toinen sitä kysyy) pilke silmässä tyyliin ”onhan aina joku menneisyys, mutta herrasmies ei kerro ja onneksi säästin itseäni sinulle”.
-
Musta vähän tuntuu, että teet asioista liian monimutkaisia itsellesi ja ajattelet muiden ajattelevan samalla tavalla.
Tämä. Sama kaava toistuu usein täällä, yksinkertaisia asioita pähkäillään ja teoretisoidaan liikaa minkä seurauksena niistä nousee mörköjä ja kynnyksiä. Mun elämänkokemuksella rehellisyys ja lisäksi huumorintaju ja kohteliaisuus tai asiat jotka luontuvat hyvin itselle ovat hyväksi suhteen rakentamisessa. Rehellisyys ei tarkoita että kaikki synkät salaisuudet pitää heti latoa tiskille tai ikinä. Tekemällä oppii, määrä tuo tuloksia
Yksinkertainen kaava itsellä on ollut kumppanin haussa
1 Täältä löytyy seikkailuja
ja kun on päästy hieman eteenpäin
2 Täältä löytyy turvallisuutta
Voi olla, että asioista voi helposti tehdä liian vaikeita, ja alkaa miettimään liikaa...
Kuitenki omat "synnit" on ajoittainen hupakointi, ja satunnainen päihteidenkäyttö, yms.
Omasta puolesta en kyllä ite keksi kummastakaan mitään negatiivista, jos osaa pitää järjen mukana ja tietää vastuunsa. Jollekkin muulle tämä voi olla hyvinki kielteinen asia. Tietysti jos sopiva suhde sattuu, niin siinä vaiheessa ei välttämättä oo tarve enää käyttää hupakoiden palveluja. Ja jos tälläki hetkellä puhutaan melko satunnaisesta semmoisesta.
Mitä tarkoitat paremmalla tyylillä tai merkkivaatteilla?
Lähinnä sitä, että jättää ne Jack Danielsin hupparit, M65-maiharitakin ja maiharit vaatekaappiin, ja siirtyy vähän rennompiin ja "normaaleihin" vaatteisiin. Merkkivaatteet tietysti parempi, ku markettivaatteet.
Korut sun muut tilpehöörit ei oo tarpeellisia IMO. Lyhkäsestä tukasta pitäny aina enempi, ja se tulee olemaan myös jatkossaki.
-
Ai jai, ei ole naisen sielunmaisema kenellekkään karvaperseistä tuttu😁.
Mene sanomaan naiselle "mä olen 30v ja en ole seukannut kenenkään kanssa aiemmin"
Miten naiset kuulee tämän.."mä olen 30v ja en ole kelvannut kenellekään aiemmin"
Nainenhan ajattelee tottakai, että vittu ei toi sitten mullekkaan kelpaa, koska olen yhtä hottis kuin Kardashian.
-
Ai jai, ei ole naisen sielunmaisema kenellekkään karvaperseistä tuttu😁.
Mene sanomaan naiselle "mä olen 30v ja en ole seukannut kenenkään kanssa aiemmin"
Miten naiset kuulee tämän.."mä olen 30v ja en ole kelvannut kenellekään aiemmin"
Nainenhan ajattelee tottakai, että vittu ei toi sitten mullekkaan kelpaa, koska olen yhtä hottis kuin Kardashian.
Nyt kun kerran sanoit noin, nii kyllähän tuo kieltämättä hiukan oudolta kuulostaa....
Varsinki tuo viimeinen virke. Mistä nainen voi niin päätellä, että hän on yhtä hottis kun Kardashian? Ja vaikka oiski, nii eikös hän tee ihan itse sen päätöksen haluaako ottaa jonkun äijän vai ei? Ja olipa sillä nyt sitä seurustelukokemusta vai ei.
Itse asiassa viimeksikin sai hommat vietyä petiin asti, eikä missään vaiheessa multa kysytty aiempaa seurustelukokemusta.
Mut tietysti tässä voi vaikuttaa sekin, että tätä keissiä ei nyt oikeen Kardashaniin voinut verrata. :D
-
Niin, en tiiä mikä sulla sitten herätti kuitenki mielenkiinnon siinä tapauksessa, vaikka kuulitkin tuommoisen paljastuksen. Ja nämä perustuu omiin kokemuksiin, mutta tähän mennessä rehellisyys ei oo kyllä kannattanu.
Teitkö sitten jo tuona aikana seksityötä?
Sen mitä oon sitä tekeviä tavannu, niin aika moni vaikuttaa vähemmän pinnalliselta, mitä siviilipuolella tavatuissa naisissa näkee. Vaikka kummassakin ryhmässä voi tietysti olla poikkeuksia.
Ja historian piilottaminen ei oo välttämättä hyvä juttu. Mut vähän outoa, jos tuon takia päättyy joku juttu, jos vaikka parin vuoden seurustelun jälkeen paljastuukin, ettei miehellä oo oikeasti ollu mitään aiempaa suhdetta.
No ensinhän mulla heräsi mielenkiinto ihmiseen itseensä, koska oli samalla aaltopituudella, kiinnostunut samanlaisista asioista, hauska, huomaavainen, oma itsensä, mitä näitä nyt on. Sitten kun puhuttiin suhdehistorioista ja kokemuksista, tää asia tuli esiin, mutta ei se mua haitannut, koska mun kanssa kommunikoidessa homma toimi.
Tein mä kyllä jo silloin seksityötä, mutta tää sama asenne mulla mielestäni on ollut jo aiemmin.
-
Niin, en tiiä mikä sulla sitten herätti kuitenki mielenkiinnon siinä tapauksessa, vaikka kuulitkin tuommoisen paljastuksen. Ja nämä perustuu omiin kokemuksiin, mutta tähän mennessä rehellisyys ei oo kyllä kannattanu.
Teitkö sitten jo tuona aikana seksityötä?
Sen mitä oon sitä tekeviä tavannu, niin aika moni vaikuttaa vähemmän pinnalliselta, mitä siviilipuolella tavatuissa naisissa näkee. Vaikka kummassakin ryhmässä voi tietysti olla poikkeuksia.
Ja historian piilottaminen ei oo välttämättä hyvä juttu. Mut vähän outoa, jos tuon takia päättyy joku juttu, jos vaikka parin vuoden seurustelun jälkeen paljastuukin, ettei miehellä oo oikeasti ollu mitään aiempaa suhdetta.
No ensinhän mulla heräsi mielenkiinto ihmiseen itseensä, koska oli samalla aaltopituudella, kiinnostunut samanlaisista asioista, hauska, huomaavainen, oma itsensä, mitä näitä nyt on. Sitten kun puhuttiin suhdehistorioista ja kokemuksista, tää asia tuli esiin, mutta ei se mua haitannut, koska mun kanssa kommunikoidessa homma toimi.
Tein mä kyllä jo silloin seksityötä, mutta tää sama asenne mulla mielestäni on ollut jo aiemmin.
Ok. Noh, ihmiset on erilaisia.
Joskus nuorempana olin aika tarkka, ja niinku aiemmin taisin kertoakin, nii tuli joskus häippästyä treffipaikalta itse pois. Tämä oli siis alkutaipaleilta, ku tinder alko vasta kunnolla toimia kaikkien niiden vuosien jälkeen, ku jatkuvasti oli tullut ghostaamista ja tylyä käytöstä. Se kivasti leimaa naiset yhdeksi ryhmäksi, et kaikki naiset on yhtä tylyjä. Näin ainaki nuori ihminen helposti voi ajatella.
Siis mut vähä randomisti kutsuttiin syömään tinderin kautta heti ekoille treffeille (todellakin aika uhkarohkea veto naiselta, ja tää oli iteasiassa ainut laatuaan tähän mennessä, joka on heti ekoilla treffeillä ehdottanu tuollasta). Noh, se nainen oli ihan ok tapaus, eikä siinä mitään.
No sit ku paikan päälle menin, nii heti ekana näin, et tää onki mua päätä pidempi...
Aloin välissä vähän epäröimään, kun en oikein tiennyt, että miten naisen kaa ollaan ravintolassa, ja ku ei kaikki etiketit oikeen ollu tuttuja. Hupakoinnissa esim. nää on tulleet jo aika hyvin tutuksi.
Sit tokaks se puhu koko ajan, ja lähinnä itestään, ja sit se oli mua ittee korkeemmin koulutettu. Itse olin siis duunarin hommissa.
Sain kuitenki nopeemmin syötyy, ja aattelin, et ei se kuitenkaa voi olla kiinnostunu itteensä päätä lyhemmästä duunarina työskentelevästä äijästä.
Siispä tuli lähdettyä sit aiemmin lätkimään, ja toivotin hyvät illat. Nykyään ajateltuna ei ehkä paras veto, mut sillon aatteli, että se joka tapauksessa viimeistään yhdessä poislähtiessä totea, "Et oot muuten kiva, mutta....".
Ja sit toisekseen mulle itelle on käyny/tehty hieman vastaavanlaisella tavalla, niin tämän ja noiden ghostauskokemusten/tylyn käytöksen jälkeen ajattelin, että tämä nyt on sitten näköjään tätä nykypäivän käyttäytymistä, ja tämmöinen siis on aivan ok, ja miksi en itsekään voisi tehdä näin.
Jälkeenpäin ajatellen ois ollu viisaampaa katsoa sekin kortti loppuun, vaikka oikeasti olisi voinutkin juuri tuo mun skenario toteutua. Eli ovella viimeistään oisin kuullu heipat, ja tiet ois erkaantunu.
Toinen asia mikä vähän ärsyttää on se, että joku reilu 1v sitten pääs tinderin kautta bylsimään mun mielestä ihan ok-tapausta. No sit se ei ollu ite kuitenkaa kiinnostunu lopulta musta, ja nykyään se on jo itse löytänyt jonkun uuden kumppanin, kun itsellä ei vieläkään kokemusta kunnon seurustelusta....
-
Mun mielestä seurustelusuhdetta etsiessä ei tavoitteen kuulu olla pikainen panemaan pääsy. Jos treffien päämäärä ja tavoite on seksi, niin luulenpa useiden treffikumppaneiden vetäytyvän liian ahnaan tavoitteen vuoksi.
Seurustelu ajautuu kyllä ihan luontevasti myös seksiin aikanaan (jos on ajautuakseen).
-
Mun mielestä seurustelusuhdetta etsiessä ei tavoitteen kuulu olla pikainen panemaan pääsy. Jos treffien päämäärä ja tavoite on seksi, niin luulenpa useiden treffikumppaneiden vetäytyvän liian ahnaan tavoitteen vuoksi.
Seurustelu ajautuu kyllä ihan luontevasti myös seksiin aikanaan (jos on ajautuakseen).
Niin, mutta en tainnu kyllä missään vaiheessa sanoa näin?
Siis iteasiassa aika jännä, et treffailussa ei heti suoraan ajattele seksiä. Tosin yks keissi kyllä teki poikkeuksen. Hupakoissa käydessäkään ei ajattele sitä seksiä välttämättä minään nautintona, vaan enemmänkin semmoisena "taidon ylläpitämisenä", tms.
Periaattees vähä sama ku vaikka jossai ampumaradalla, tai treeneissä käynti.
Tosin yks kaveri heti ekana ajattelee, et pääsispä panemaan tuota ja tätä.
-
Aika hankala tilanne. Jos heti kerrot, että et ole koskaan seurustellut, niin erittäin todennäköisesti homma loppuu siihen. Jos taas valehtelet seurustelleesi joskus, niin todennäköisesti jäät kiinni valehtelusta ja taas homma loppuu siihen (valehtelu+seurustelemattomuus).
Ainut toimiva neuvo on aina kiistää huorissa käynti, sitä ei hyväksy 99.9 % naisista.
-
Aika hankala tilanne. Jos heti kerrot, että et ole koskaan seurustellut, niin erittäin todennäköisesti homma loppuu siihen. Jos taas valehtelet seurustelleesi joskus, niin todennäköisesti jäät kiinni valehtelusta ja taas homma loppuu siihen (valehtelu+seurustelemattomuus).
Ainut toimiva neuvo on aina kiistää huorissa käynti, sitä ei hyväksy 99.9 % naisista.
Niin, mitäpä itse ehdottaisit ratkaisuksi, jos valehdella ei kannata, eikä kyllä tottakaan kannata puhua?
Tietty valehtelulla on sekin puoli, että jos valhe paljastuu vaikka 6kk päästä, niin sillon on jo myöhäistä lähteä lätkimään. Sillä silloin nimittäin on jo seurustellut.
Että seuraavalle ei ainakaan tarvitse enää edes valehdella.
Ja tohon huorissa käyntiin, että tietenkään näitä ei kannata sanoa, eikä periaatteessa mitään "velvollisuutta" ole kertoa.
Mutta miten tuo moraalisesti aatellen menee?
Ite aattelen, että jos joku aikuinen ihminen tarjoaa omasta halusta palveluitaan, niin miksi niitä ei voisi ostaa, jos vain maksukyky ok, ja täyttää muutenki ehdot? Joillakinhan voi olla olemassa tiettyjä ehtoja, että keillekkä edes myyvät seksiä tai muita palveluita.
-
Mun mielestä seurustelusuhdetta etsiessä ei tavoitteen kuulu olla pikainen panemaan pääsy. Jos treffien päämäärä ja tavoite on seksi, niin luulenpa useiden treffikumppaneiden vetäytyvän liian ahnaan tavoitteen vuoksi.
Seurustelu ajautuu kyllä ihan luontevasti myös seksiin aikanaan (jos on ajautuakseen).
Niin, mutta en tainnu kyllä missään vaiheessa sanoa näin?
Siis iteasiassa aika jännä, et treffailussa ei heti suoraan ajattele seksiä. Tosin yks keissi kyllä teki poikkeuksen. Hupakoissa käydessäkään ei ajattele sitä seksiä välttämättä minään nautintona, vaan enemmänkin semmoisena "taidon ylläpitämisenä", tms.
Periaattees vähä sama ku vaikka jossai ampumaradalla, tai treeneissä käynti.
Tosin yks kaveri heti ekana ajattelee, et pääsispä panemaan tuota ja tätä.
En oikeastaan ymmärrä mikä siinä oli väärää että nainen on korkeammin koulutettu, ja että hän on pidempi. Ei se kaikille naisille ole mikään ongelma - kumpikaan noista jutuista. Päinvastoin - tiedän monta toimivaa paria joissa nämä kuviot yhdistyvät. Korkeasti koulutettujen naisten markkinat/mahdollisuudet löytää kumppani eivät välttämättä ole ihan niin helpot kuin luulisi. Moni prinssi onkin sammakko - eikä se että joku on duunari tarkoita automaattisesti sitä että hän olisi keskustelussa altavastaavana.
Se että hän puhui paljon, varsinkin itsestään, ei oman kokemukseni mukaan ole todellakaan huono juttu. Katsotaan sitten kun muutama treffi on takana, jos tilanne ei siitä muutu. Päinvastoin, kun nainen puhuu, ja itse oikeasti kuuntelee, niin se helpottaa kaikkia mahdollisuuksia pitkän päälle.
Itse olen ujo. En ehkä sairaalloisen, mutta ainakin niin että en itse ehdottaisi paljon mitään parin ensimmäisen treffin aikana. Kyllä se sitten tuli se kysymys, tulisitko kahville. Ja näin ollen - tässä on ollut se hyöty että hitaalla taktiikalla on ehkä menettänyt pari kokemusta makuuhuoneessa, mutta toisaalta todettu pari kertaa että tuo nainen nyt vaan on turhan dramaattinen tai että hänen kiinnostuksien ja omien kiinnostuksien liittäminen on perin vaikeaa, joten parempi olla tekemättä mitään vakavampaa. Sikäli tämä toimi, että ei koskaan ole tullut eroa vihamielisissä merkeissä. Ja, olen itse tavallisen näköinen tyyppi, joskin jo silloin aivan liian lihava. Tämä oli odotettua pienempi haitta naissuhteiden suhteen.
Mutta, koska itsekin tunnen pariskunnan jolla nyt jo 20 v avioliittoa takana jotka aikoinaan tapasivat jossakin opiskelijabileissä ja päätyivät kännissä panemaan saman tien vaatekomeroon, niin en voi sanoa että oma strategiani olisi yhtään sen parempi kuin joku muu. Itse en alkoholia pahemmin koskaan juonut, ja se oli ehkä sellainen piirre joilla osalla naisista oli huomattavia vaikeuksia, toisille just se taas oli oikeasti erinomainen syy tutustua minuun.
Mutta x 2. Mitä tänään tarvitaan deittailun suhteen? Sitä en tiedä. Ei hajuakaan. Alan tuntemaan itseni jo kivikautiseksi.
-
En oikeastaan ymmärrä mikä siinä oli väärää että nainen on korkeammin koulutettu, ja että hän on pidempi. Ei se kaikille naisille ole mikään ongelma - kumpikaan noista jutuista. Päinvastoin - tiedän monta toimivaa paria joissa nämä kuviot yhdistyvät. Korkeasti koulutettujen naisten markkinat/mahdollisuudet löytää kumppani eivät välttämättä ole ihan niin helpot kuin luulisi. Moni prinssi onkin sammakko - eikä se että joku on duunari tarkoita automaattisesti sitä että hän olisi keskustelussa altavastaavana.
Niin, eihän asia välttämättä oo minulle ongelma, mutta hänelle itelleen se voi olla.
Eli sillon tapahtumahetkellä aattelin, et katotaan vaan, nii se kuitenki lähtee eri teille, ku paikan ovesta päästään pihalle, eikä enää koskaan tavata sen jälkeen.
Ja sit ku oli vielä perjantai-ilta, ja yleensä mulla oli tapana sillon olla joko kavereiden kaa, tai chillata kämpillä.
Ja yhdistetään vielä siihen, että mulla ei paljoa ollut noita treffikokekemuksia sillon, paitsi jotai vuosia vanhoja juttuja joidenkin eri saittien kautta.
Sehän se on, ku sillonki ja nykyään muut "perinteiset" paikat oli melko kuolleita, ja näissä pikasemmissa hommissa vaati aika hyvää ulkoasua, ja pelisilmää. Nuorempana en ollut nii hyvä siellä, mut nykyään aika selvästi parempi.
Ja vaikka pääseekin jotain näkemään, niin se ei vielä tarkoita tietenkään yhtään mitään.
Ja nykyinen taktiikka on myös jättää turha jaarittelu pois, ja aika heti tulee vinkattua näkemistä. Sillä joka tapauksessa voi vastaukseks saada alkuun jotai "Joo katellaan", ja siinä välissä joutuu kuitenki käymään ne välijaarittelut.
Ai miksi näin?
No jos siellä on kymmeniä muitaki äijiä, keiden kaa ne juttelee, nii ehkäpä just siks parempi edes vähän koittaa erottua joukosta, vs. aletaan vaikka säästä ja viikonpäivistä keskustelemaan. Sillä hommaa pitkittämällä ei saa edes mahdollisuutta siihen, ja keskustelu hiipuu.
Ja nainen harvoin tuntuu tekevän aloitteita miehen suuntaan. Ja jos tekee, niin se on yleensä vain jotain vihjailua (kuten ollaan nyt paikassa x), johon pitää tajuta tarttua.
Niin, ja nykyisellä kokemuksella oisin kyllä pelannut tämän keissin toisin, ja jäänyt vähän pidemmäksi aikaa seuraamaan tilannetta. Vaikka ei se "henkisellä" tasolla välttämättä ollut mun tyyppiä. Siis jos toinen on enemmän semmonen sosiaalisen perhosen oloinen, ja toinen viihtyy enempi itsekseen tai pienessä porukassa.
Pitää muuten kysästä, että mitenniin korkeesti koulutetuilla naisilla ois huonot parimarkkinat?
Ai niin sen takia, et moni äijä ei oo korkeesti koulutettu, ja vastaavantasoista kumppania ei oikeen löydy, niin sitten tyydytään duunariin?
Melkein luulisi, et tuossa vaiheessa varmaan viimeseen asti ettisivät sitä korkeesti koulutettua, taikka sitten ettivät ulkomaisen äijän.
-
Mun mielestä seurustelusuhdetta etsiessä ei tavoitteen kuulu olla pikainen panemaan pääsy. Jos treffien päämäärä ja tavoite on seksi, niin luulenpa useiden treffikumppaneiden vetäytyvän liian ahnaan tavoitteen vuoksi.
Seurustelu ajautuu kyllä ihan luontevasti myös seksiin aikanaan (jos on ajautuakseen).
Voisinpa hiukan täsmentää vielä tähän.. Eli oon monelta kuullut, että parhaita keissejä on nimenomaan ne, keiden kaa pääsee lähes suorilta panemaan. Just siks, koska jos homma ei ala heti alkumetreillä, nii tuskin alkaa myöhemminkään. Jää vaan semmoseks kaverisuhteeks.
Ja sit toisekseen, vaikka pääsiski panemaan, ja sen jälkeen toinen toteaakin, et eipä haluu jatkaakkaan, nii joutuu taas saman prosessin aloittamaan alusta uuden kanssa. Siis jos saa edes hommaa vietyä niille leveleille sieltä ihan ekalta treffinäkemiseltä lähtien.
Yleensä tuntuu, et se on joko toiset tai kolmannet treffit, millon homma menee sänkyyn asti. Ja noista ekoistakin treffeistä on siinä mielessä suht pitkä matka siihen, ku todella monet niistä voi päättyä vaan yhteen näkemiseen.
Ja kaikki eivät välttämättä lähde edes näkemään sitä ensimmäistäkään kertaa. Henk. koht. en ymmärrä noita homman "pitkittäjiä", ku aivan sama käydä suht heti näkee, jos molemmille käy, kun että pitkitetään hommaa pariin-kolmeen viikkoon, ja sit lopulta todetaankin, et "aa et ollutkaan mun tyyppiä".
Huomattavasti helpompi molemmille, jos tuo ois käyny paljon aiemmin.
Kuitenki vaikka tässä lähiaikoina tullu käytyykin tärskyillä, nii jotenki oli semmonen tunne, että siinä mielessä sama olla itekseen. Vaikka ei tuossa kyllä ulkonäössä tai tämmösessä ollu mitään vikaa, mut jotenki vaan tuntu semmoselta, et ei ehkä olla samalla aaltopituudella.
Ja välillä ku on semmosia vaiheita, et ei oikeen välttämättä oo aikaa juosta koko aikaa treffeillä.
Sitäkään logiikkaa en ihan täysin ymmärrä, että mikä itu viedä homma petiin asti, mut sitte kuitenkaa ei kiinnosta ottaa uudempaa kertaa. Tietysti jos ei taito riitä kunnolla, nii täysin ymmärrettävää, mut tässäpä huomaaki sen ristiriidan, et jos äijä käy oppia hakemassa hupakoilta, nii sit aletaanki valittamaan siitä :D
Melkeen uskallan väittää, et kukaan tuskin on luonnonlahjakkuus siinä ennenku on ollut edes sitä ensimmäistäkään kertaa. Ja mitenkäs muutenkaa tuohon voi oppii, ku tekemällä.
-
Onkohan sillä naisen seurusteluhistorialla mitään merkitystä tämän suhteen...
Mietin siis sitä, että jos naisella ollut kokemusta pitkistä suhteista, niin hän saattaa etsiä miestä jolla olisi samankaltainen historia. Sitten taas, jos naisella itselläkään ei ole kokemusta seurustelusta, niin ei kai hän voi silloin edellyttää että toisellakaan olisi.
Mutta mites sitten tuollaista seuraa hakisi...kuulostaa vähän huonolta jos etsii "seurustelussa kokematonta naista".
Mietin myös hetken sitä, että voisiko toimia jos asian toisi esille jotenkin jo seuranhakuilmossa...siis ajatellen sitä, että silloin tietäisi, että ne jotka haluaa olla yhteydessä, tietäisivät jo asiasta, ja voisi säästää aikaa ns. turhilta deiteiltä/viestittelyltä. Mutta sitten mietin, että on tuotakin aika vaikea ehkä tuoda esille profiilissaan.
Itse en kyllä ihan ekaksi vielä 30 vee henkilöistä tulisi mieleen kovin ihmetellä miksei pitkiä seurustelusuhteita ole taustalla. Toi ei vielä mun korvaan kuulosta oudolta. Mutta sitten taas, koska oma taustani koostuu juurikin pitkistä suhteista & avo-/avioliitoista, niin itse olen ollut kiinnostuneempi miehistä joilla samankaltainen seurusteluhistoria kuin itselläni. Mutta siinä merkitsee juuri se, että koen tuon yhdstäväksi asiaksi, ja osaksi sitä, että kun kummallakin on historiaa, niin kummatkin ymmärtää sen. Eikä siitä tarvitse vaieta. Eihän nyt existä jauheta, mutta olisi mun mielestä aika outoa, jos ei voisi puhua menneisyydestään kokonaisuutena. Ja jos niitä pitkiä suhteita on, niin parisuhde liittyy kuitenkin niin paljon & moniin asioihin. Jos mä koittaisin esittää mun menneisyyttä koittaen pyyhkiä ne miehet tarinasta, niin mun elämä kuulostaisi vain tosi...oudolta.
Samalla tavalla voisin kuvitella, että jos mulla ei olisi ollut pitkiä seurustelusuhteita, niin ideaalisempaa ehkä olisi jos toisellakaan ei olisi ollut.
Onks sulla Kepupullo tuon suhteen jotain preferenssiä? Voiko myös nainen olla sellainen jolla ei ole aikaisempaa seurustelukokemusta?
Ja sitten vielä, korkeasti koulutettuna aika pitkänä naisena, sanoisin että molemmat asiat ovat olleet enemmänkin miehille ehkä ongelmia, kuin että itse olisin kokenut sen ongelmaksi, että miehellä ei ole vastaavaa koulutustaustaa &/ hän on mua lyhyempi. Koulutuksen tasoa paljon mielenkiintoisempi asia on esim. millaisista duuneista henkilö on kiinnostunut, mikä nyt oikeastaan liittyy yleisemmin siihen mitä mielenkiinnon kohteet ovat. Mun ihan ekaa avokkia lukuunottamatta muut avo- & aviomiehet olleet joko matalammin koulutettua/jättäneet koulut kesken, ja siis ekan avoliiton aikana kummallakaan ollut mitään koulua käytynä kun molemmat vasta opiskeltiin. Yksi ollut mua lyhyempi, kaksi ihan hitusen pidempiä, niin että vähänkin korkoa niin menin ohi. Ja vain yksi ollut sen verran pidempi, etten oo tainnu päästä hänen ohi edes korkeilla platformeilla.
-
Mietin myös hetken sitä, että voisiko toimia jos asian toisi esille jotenkin jo seuranhakuilmossa...siis ajatellen sitä, että silloin tietäisi, että ne jotka haluaa olla yhteydessä, tietäisivät jo asiasta, ja voisi säästää aikaa ns. turhilta deiteiltä/viestittelyltä. Mutta sitten mietin, että on tuotakin aika vaikea ehkä tuoda esille profiilissaan.
Oon huomannut sen, että kaikkea ei kannata mainita netissä tai missään. Ja jos jotain ei kysytä, ei sitä välttämättä kannata kertoa. En ainakaa nää syytä, että miksi alkaisin erikseen mainitsemaan tuota. Tuolla tavalla voi vaan onnistua kusemaan todella monta potentiaalista yksilöä jo haravointivaiheessa.
Itse en kyllä ihan ekaksi vielä 30 vee henkilöistä tulisi mieleen kovin ihmetellä miksei pitkiä seurustelusuhteita ole taustalla. Toi ei vielä mun korvaan kuulosta oudolta.
Niin millä tavalla se ei ole outoa? Ja yksinkertaisesti ilmaistuna minkäs minä sille voin, että ei ole sattunut sopivaa, kenen kanssa haluaisin aidosti olla. Ja jos on sattunut, niin sit se juttu on vuorostaan tavalla tai toisella kussut. Ja esimerkiks nyt viime keväänä yks nainen olis ihan tosissaan halunnut päästä mua näkemään yli 100km päästä, jota kyllä vähän ihmettelin... Etenkin kun itsekin olin kiinnostunut, ja kyllä näytti että varmasti hällä riittää muutenki vientiä.
Oisin toki ite voinu lähtee, mutta suhtauduin kyllä vähän riskinä, koska arvelin et kuitenki tulee se klassinen "no eipä meillä oikeen ollut kemiaa". Ja tässä on kuitenki kyse vähän eri asiasta, ku esim. maks 20km päähän sovituista treffeistä.
Ja muutamia kertoja tähän mennessä on käyny näin, että nimenomaan musta on haluttu treffien/baareilun jälkeen jatkoa, mutta itse en oo ollut kiinnostunut.
Ja sitten on käynyt tietysti myös toisinkinpäin. Joskus taas homma meni hieman pidemmälle tapailun asteelle, mut päätin itse lyödä homman poikki.
Ja sinänsä en kyllä kadu, koska silloin tuskin deittailut ja tämmöset onnistuisi. Oon nimittäin aika paljon parempia keissejä päässy näkemään.
Ja tuo netti on mulle ja varmaan monelle muullekin eräänlainen työkalu.
Eli se avaa mahdollisuuden päästä tapaa ja juttelee naamatusten sellaisten naisten kanssa, keille ei välttämättä esim. baarissa _uskalla_ mennä sanomaan mitään. Hupakot voi joillekki toimia semmoisena avustanana/työkaluna, mut mulle ne ei oo sitä. Sillä juurikin siinä se raha sotkee välissä, ja se ei tarjoa varsinaista harjoitusta "tositilanteeseen". Siis koska sillon tietysti ollaan maksajan mieliksi, vaikkei muuten välttämättä oikeasti edes kiinnostakaan.
Vaikka sen kyllä myönnän, et paljon mielenkiintoisempia juttuja on tullu käytyy hupsujen kanssa läpi, vs. "norminaiset". :D
Niin, ja näiden treffikokemusten johdosta on tullu nähtyy, että minua itseänikin kiinnostavat tapaukset on ollu loppujen lopuksi melko helppoja jututettavia, ja tutustuttavia. Ja monet tuntuu olevan melko yksinkertaisia tapauksia, vaikka päällepäin näyttäisivät diivalta ja sanavalmiilta tyypiltä.
Siis esimerkiks elämä pyörii just joidenkin temppareiden ja somen, yms. ympärillä.
Onks sulla Kepupullo tuon suhteen jotain preferenssiä? Voiko myös nainen olla sellainen jolla ei ole aikaisempaa seurustelukokemusta?
Mulle itselle ei ole väliä, että onko nainen seurustellut aiemmin vai ei. Tietyllä tavalla aiempi seurustelu voi ehkä tehdä jotain alemmuuskompleksia, kun toinen "tietää" miten olla parisuhteessa, ja pystyy päsmäröimään siitä.
-
^ Tuota välimatkaa ja hakualuetta kannattaisi kyllä kasvattaa. Ei se 100 km ole kuin suunnilleen tunnin ajomatka yhteen suuntaan. En nyt tiedä asuuko ap kaupungissa vaiko maalla, mutta seuranhaun takia on joskus hyvä lähteä omaa kylää kauemmas. Aikuisena se voi olla välttämätöntäkin, koska seuranhakijoita alkaa olla vähemmän. Itselläni pisin välimatka ensitreffeille on ollut 350 km.
-
^
Tossa on pitänyt olla jo varmaa pillua tiedossa..350km😁
-
^
Tossa on pitänyt olla jo varmaa pillua tiedossa..350km😁
Itse kuljin tuon välimatkan miestä tapaamaan ja pillu on omassa värkissäni. Taustalla oli aito kiinnostus ihmiseen, ei alapäätakuu.
-
^
Tossa on pitänyt olla jo varmaa pillua tiedossa..350km😁
Itse kuljin tuon välimatkan miestä tapaamaan ja pillu on omassa värkissäni. Taustalla oli aito kiinnostus ihmiseen, ei alapäätakuu.
Olenkin laiska. Nytkin vokottelen naapurin eukkoa...
-
Oon huomannut sen, että kaikkea ei kannata mainita netissä tai missään. Ja jos jotain ei kysytä, ei sitä välttämättä kannata kertoa. En ainakaa nää syytä, että miksi alkaisin erikseen mainitsemaan tuota. Tuolla tavalla voi vaan onnistua kusemaan todella monta potentiaalista yksilöä jo haravointivaiheessa.
Joo, hankala tuota tosiaan on muotoilla treffi-ilmoon.
Mietin tuossa siis sitä et jos hakisin seuraa ja mulla olisi kokemus, että jokin asia olisi sellainen mikä ollut kynnyskysymys deittikumppaneille, niin mieluummin karsisin ne joille se ei käy jo mahdollisimman varhain pois. Mä en usko, että jos jollekin joku asia oikeesti on todella tärkeä, niin se siitä mihinkään muuttuisi. En siis ikinä kuvittelisi että "kun se tutustuu muhun niin kyllä sen mieli muuttuu".
Mutta sitten taas, kakkihan riippuu myös siitä millaista seuraa hakee. Mä kun en jaksa oikein itse kaunistella elämääni ja tekemisiäni, enkä myöskään salailla mitään, niin viehätyn noiden piirteiden osalta kanssani samanlaisista ihmisistä. Jos taas sulla on enemmänkin periaate ettei kerrota jos toinen ei kysy & kaikkea ei välttämättä silloinkaan, niin ehkä haluat samankaltaisen naisen. Silloinhan siinä ovet kohtaa hyvinkin.
Niin millä tavalla se ei ole outoa? Ja yksinkertaisesti ilmaistuna minkäs minä sille voin, että ei ole sattunut sopivaa, kenen kanssa haluaisin aidosti olla. Ja jos on sattunut, niin sit se juttu on vuorostaan tavalla tai toisella kussut. Ja esimerkiks nyt viime keväänä yks nainen olis ihan tosissaan halunnut päästä mua näkemään yli 100km päästä, jota kyllä vähän ihmettelin... Etenkin kun itsekin olin kiinnostunut, ja kyllä näytti että varmasti hällä riittää muutenki vientiä.
Oisin toki ite voinu lähtee, mutta suhtauduin kyllä vähän riskinä, koska arvelin et kuitenki tulee se klassinen "no eipä meillä oikeen ollut kemiaa". Ja tässä on kuitenki kyse vähän eri asiasta, ku esim. maks 20km päähän sovituista treffeistä.
Ei vaan kuulosta musta oudolta. Jos kuulostaisi oudolta, niin mulla varmaan olisi tullut useita kysymyksiä siihen liittyen mieleen. Mutta ei oikein tule, koska ei tuossa mitään ihmeellistä ole.
Pupu ehti tuota etäisyyttä jo pohtimaan...hmmm. Jos asuu jossain isommassa kaupungissa, niin ei varmaan ole tarvetta laajentaa aluetta. Toki jos asuu jossain missä 100km säteellä asuu luokkaa 10000 muuta ihmistä, niin silloin seuranhaku voi olla hieman nihkeää tiukalla aluerajauksella.
-
Olen vähän hajanaisesti lukenut tätä ketjua. En tiedä onko kyseessä sukupuoliero mutta ainakaan itselleni miehenä naisen aiemmilla seurustelusuhteilla taikka niiden puutteella ei ole mitään merkitystä. Teen itse omat johtopäätökseni kustakin henkilöstä ja ihastun tai en ihastu. Mulle on ihan samantekevää mitä muut miehet ajattelevat jostakin naisesta.
Miehen kannalta katsoen, jotta saisit seurustelukumppanin, minusta oleellista on yrittää vaikuttaa niihin asioihin itsessäsi joihin voit vaikuttaa. "Hyvä käytös" sanotaan usein ja tietysti on aina positiivista jos sellaisen omaa mutta itseään ei vaan voi muuttaa muunlaiseksi kuin on. Sen sijaan, kannattaa hankkia hyvä työpaikka. Etenkin pienituloisten naisten keskuudessa - joita on paljon - asialla on suuri merkitys koska käytettävissä olevat tulot antavat mahdollisuuksia tekemään sellaista joka aiemmin ei ollut mahdollista. Kohottavat elämäntasoa esim ulkomaan lomamatkojen muodossa. Hyvätuloisille naisille asia ei liene niinkään merkityksellinen koska hyvätuloinen kumppani ei muuta tilannetta muuksi.
-
Ja sitten vielä, korkeasti koulutettuna aika pitkänä naisena, sanoisin että molemmat asiat ovat olleet enemmänkin miehille ehkä ongelmia, kuin että itse olisin kokenut sen ongelmaksi, että miehellä ei ole vastaavaa koulutustaustaa &/ hän on mua lyhyempi. Koulutuksen tasoa paljon mielenkiintoisempi asia on esim. millaisista duuneista henkilö on kiinnostunut, mikä nyt oikeastaan liittyy yleisemmin siihen mitä mielenkiinnon kohteet ovat. Mun ihan ekaa avokkia lukuunottamatta muut avo- & aviomiehet olleet joko matalammin koulutettua/jättäneet koulut kesken, ja siis ekan avoliiton aikana kummallakaan ollut mitään koulua käytynä kun molemmat vasta opiskeltiin. Yksi ollut mua lyhyempi, kaksi ihan hitusen pidempiä, niin että vähänkin korkoa niin menin ohi. Ja vain yksi ollut sen verran pidempi, etten oo tainnu päästä hänen ohi edes korkeilla platformeilla.
Sorry Venla kun puutun tähän, mut kyllä noilla kahdella asialla, koulutustasolla ja pituudella on naisille noin keskimäärin aika iso merkitys. Ei kannata aina tehdä itsestään ja omasta arvomaailmastaan jotain yleistettävää esimerkkiä, koska se elämä keskimäärin ihmisillä ei mene ihan samoihin uriin.
Itse olen miesten keskimittaa lyhyempi, about 170 jotain, vähän mahaakin on, mutta olen n. 1,9 korkeakoulututkintoa suorittanut. Toinen tutkinto jäi vähän kesken kun koronan aikaan ei ollut mahdollista tiettyjä asioita suorittaa ja opinnot pääs vanhentumaan.
Naisia mulla on kyllä riittänyt ihan siviilissäkin, mutta niin minä kuin naisetkin ovat olleet valikoivia. Hiukankin pidemmiltä naisilta on tullut useimmiten pakit Tinderissä tms. sovelluksissa. On voinut olla muuten hyväkin keskustelu alla ja sielujen sympatiaa. Mutta kun ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa, loppupeleissä sitten kuitenkin fyysiset ominaisuudet usein ratkaisevat, pääseekö mies harrastamaan seksiä vaiko ei.
Toisaalta naisilla parinvalinnan lainalaisuudet tuntuvat vaihtelevan sen mukaan, mitä haetaan. Seksiä varten haetaan pitkiä ja komeita, maskuliinisia miehiä, ÄO on sivuseikka. Sen sijaan lapsia siittämään tunnutaan haettavan erilaisia miehiä, usein niitä joilla ÄO hieman keskitasoa korkeampi. Oon päässyt siittämään enemmän kuin kerran, muttei se vissiin pituuden ansiota oo ollu. Tulotaso usein myös korreloi koulutustason ja ÄOn kanssa ja se on se mikä naisiin puree ihan universaalisti. Harva nainen haluaa itseään vähemmän ansaitsevaa miestä, koska tällä on heikompi kyky huolehtia jälkeläisistään. Tämä nyt vaan on Homo Sapiens - lajimme sisäänrakennettu ominaisuus. Tuskin naisetkaan katselisivat D. Trumpin kaltaista narsistikusipäätä hetkeäkään, ellei tällä olisi rahaa kuin roskaa. Tyhmähän D. Trump ei ole, vain persoonaltaan häiriintynyt.
Heh, paremmin muuten nappaa onkeen usein pienempien paikkakuntien naiset, joilla omalla paikkakunnalla on vain ne samat Esson baarissa notkuvat äijät ja naiset haluais pois noista kuvioista. Niiden perässä kandee helposti ajaa 200 km 😁 Stadissa naisilla on joka baarissa uus Pena, joilla toinen toistaan hienompi Amex ja (velka)Bemari.
-
Sorry Venla kun puutun tähän, mut kyllä noilla kahdella asialla, koulutustasolla ja pituudella on naisille noin keskimäärin aika iso merkitys. Ei kannata aina tehdä itsestään ja omasta arvomaailmastaan jotain yleistettävää esimerkkiä, koska se elämä keskimäärin ihmisillä ei mene ihan samoihin uriin.
Joo ei ollut tarkoitus tuota minään universaalina totuutena esittää! Enemmänkin pointti oli vain, ettei se nyt ihan aina mene noin & että miehillekin voi olla noiden seikkojen suhteen kumpaankiin suuntaan väliä. :)
Tästä kun nyt jatkettiin, niin mulle tuli se mieleen, että olisiko nuo kriteerit kuitenkin merkittävimpiä ehkä niiden naisten keskuudessa jotka ei itse ole huippukorkeesti koulutettuja tai super pitkiä...
Ja siis mä en ole kumpaakaan ihan siellä ääripäässä, mutta miksi aloin kelaan tuota on, että jos on oikeesti tyyliin tohtorin tutkinto &/ useampi yliopistotutkinto, niin on oikeesti niin pieni joukko mistä löytää korkeammin koulutettu kumppani, että se voi olla turhan haastavaa. Ja myös hieman tuo mitä Joey_t kirjoitti, jos on jo itse hyvin toimeentuleva, niin ole senkään suhteen niin paljon väliä toisen tulotasolla. Tietysti tulot & koulutus nyt ei mene mitenkään ihan käsi kädessä.
Ja samaa mietin pituuden suhteen, jos olisi oikein tooosi pitkä, niin jos kelpaisi vain itseään pidemmät, niin siinä joutuisi todennäköisesti myös tekeen sitten ihan hirmusti kompromisseja muiden seikkojen suhteen...voiko pituus sit oikeesti loppupeleissä olla niin tärkeää. ???
Mietin siis sitä, että kuinka paljon nuo on yleisiä vaatimuksia osittain vain sen takia, kun niitä on perinteisesti enemmistön naisista ollut myös helppo asettaa kriteereiksi. Niiden asettaminen ei vielä aiheuta sitä, ettei olisi runsaasti mistä valita sitten loppujen lopuksi muiden seikkojen perusteella.
Joka baarissa uus Pena... :laught:
Muistanko mä väärin, oliko pk-seudulla enemmän sinkkunaisia kuin -miehiä?
-
Tästä kun nyt jatkettiin, niin mulle tuli se mieleen, että olisiko nuo kriteerit kuitenkin merkittävimpiä ehkä niiden naisten keskuudessa jotka ei itse ole huippukorkeesti koulutettuja tai super pitkiä...
Ja siis mä en ole kumpaakaan ihan siellä ääripäässä, mutta miksi aloin kelaan tuota on, että jos on oikeesti tyyliin tohtorin tutkinto &/ useampi yliopistotutkinto, niin on oikeesti niin pieni joukko mistä löytää korkeammin koulutettu kumppani, että se voi olla turhan haastavaa. Ja myös hieman tuo mitä Joey_t kirjoitti, jos on jo itse hyvin toimeentuleva, niin ole senkään suhteen niin paljon väliä toisen tulotasolla. Tietysti tulot & koulutus nyt ei mene mitenkään ihan käsi kädessä.
Ja samaa mietin pituuden suhteen, jos olisi oikein tooosi pitkä, niin jos kelpaisi vain itseään pidemmät, niin siinä joutuisi todennäköisesti myös tekeen sitten ihan hirmusti kompromisseja muiden seikkojen suhteen...voiko pituus sit oikeesti loppupeleissä olla niin tärkeää. ???
Mietin siis sitä, että kuinka paljon nuo on yleisiä vaatimuksia osittain vain sen takia, kun niitä on perinteisesti enemmistön naisista ollut myös helppo asettaa kriteereiksi. Niiden asettaminen ei vielä aiheuta sitä, ettei olisi runsaasti mistä valita sitten loppujen lopuksi muiden seikkojen perusteella.
Joka baarissa uus Pena... :laught:
Muistanko mä väärin, oliko pk-seudulla enemmän sinkkunaisia kuin -miehiä?
Varmasti jos on todella pitkä nainen ja tohtoriksi koulutettu, voi olla vaikeuksia löytää sopiva kumppani. Ja nyt tartun tuohon sanaan ”sopiva”. Edelleen kaikesta naisten emansipaatiosta huolimatta (tai juuri sen takia 😈) nainen haluaa yleensä itseään paremmin ansaitsevan kumppanin. Nykyään se ei aina ole mahdollista, 50 vuotta sitten oli toisin.
Ja se elukka naisessa pistää tämän haluamaan itseään pidempää kumppania, koska tämän kanssa on ”turvallisempaa” vaikka nyky-yhteiskunnassa turvallisuus syntyy ihan muista asioista kuin miehen pituudesta. Aika monet naisten treffikumppanilleen asettamista ehdoista kumpuavat syvältä alitajunnasta tai vähintäänkin jostain naisten kollektiivisesta mielipidesaavista, jota some osaltaan nykyään ruokkii.
Itse miehenä olen sitä mieltä, että nuo tulotaso- tai pituusjutut ovat sivuseikkoja, jos ajatusmaailma kohtaa ja punkassa on myös kivaa (jälkimmäinen on yllättävän tärkeää). Niin siviilissä kuin hutsuissakin olen pannut itseäni pidempiä naisia ja ovat nuo tuntuneet yleensä olevan tyytyväisiä (no huorat ainakin seteleihin). Mutta jos jo lähtökohdat siviilitreffeillä ovat sellaiset, että ”en tuon kanssa, kun se on 2 cm liian lyhyt tai tienaa 500€ liian vähän”, niin tulee rajoittaneeksi aika paljon potentiaalisia kumppaneita - niitä hyviäkin - ulos omista mahdollisuuksistaan.
Ja kyllä. Stadissa ne naiset tyrkkää itseään velkabemari-Penoille ihan jonossa. Ei väliä, vaikka muija ois vasta viides jonossa, kuha Pena on riittävän pitkä ja hampaat valkaistu. Ei haittaa vaikka Pena ois miltsin pystyssä eri rahoituslaitoksille ja ulosottokirjeitä pinossa pöydän alla. Kunhan NÄYTTÄÄ rikkaalta ja hyvinvoivalta 😈
-
^ Tuota välimatkaa ja hakualuetta kannattaisi kyllä kasvattaa. Ei se 100 km ole kuin suunnilleen tunnin ajomatka yhteen suuntaan. En nyt tiedä asuuko ap kaupungissa vaiko maalla, mutta seuranhaun takia on joskus hyvä lähteä omaa kylää kauemmas. Aikuisena se voi olla välttämätöntäkin, koska seuranhakijoita alkaa olla vähemmän. Itselläni pisin välimatka ensitreffeille on ollut 350 km.
Asun jonku 40-reilu 70 000 asukkaan kaupungissa, sanotaan näin. Alle 100 000 kuitenki. Vähä riippuu, et mitä kaikkii lasketaan noiden kuntaliitosten jälkeen. :D
Ja muuten oisin varmaan lähtenytkin, mutta kokemusta oli jo ennestään aika monista treffeistä, ja ajattelin mahdollisuutta sille perinteiselle. Eli "eipä meillä nyt oikeen synkannu".
Nuorempana kyllä on itekki tullu kertaalleen heitettyä joku about 350km matka etukäteen näkemättä, mut nykyään kyllä jo joku 130km matkakin on jo siinä ja siinä. Johtuen juuri noista aiemmista kokemuksista, ja kun tietää mikä on pelin henki. Nuorempana tuo tuli tehtyä vähän extemporena, mikä oli sinänsä tyhmää, vaikka kyllä niinsanotusti maaliin päästiin tämänkin naisen kanssa. Vaikkakin ei se nyt ollu aivan sitä mitä odotin, ja sinällään ois voinu jättää tekemättäki. Tuohon aikaan en ollu vielä edes käyny hupakoissa, joten sitäkään ei kyllä voi laittaa syyksi, et miksi jotenki alko paikanpäällä empimään, ja tuli tavallaan "no hoidetaan samalla nyt tääki pois"-asenteella vedettyä. Ja eipähän tarvinnu majapaikkaa alkaa vaihtamaan. Oli siis etukäteen luvannu, et voin olla siellä yötä.
Joo, hankala tuota tosiaan on muotoilla treffi-ilmoon.
Mietin tuossa siis sitä et jos hakisin seuraa ja mulla olisi kokemus, että jokin asia olisi sellainen mikä ollut kynnyskysymys deittikumppaneille, niin mieluummin karsisin ne joille se ei käy jo mahdollisimman varhain pois. Mä en usko, että jos jollekin joku asia oikeesti on todella tärkeä, niin se siitä mihinkään muuttuisi. En siis ikinä kuvittelisi että "kun se tutustuu muhun niin kyllä sen mieli muuttuu".
Usko pois, joskus kaikki voi olla todella pienestä kiinni, niin välillä voi olla vaan viisaampaa jättää mainitsematta. Etenkin tuolla tinderissä. Sillon voi huomaamattaan karsia todella paljon kaikkee muutaki pois. Ku siinä voi tulla just se laumaefekti, et ku jollekki ei joku kelpaakkaan, nii ei se käy seuraavallekkaan.
Ja esimerkiks yks kaverini kerran valehteli hieman pituuttaan, ja samalla myös sen, että "on ollut" aiempi suhde takana. Ja homma päätyi seurusteluun, mutta kaikki ois voinu päätyä toisin, jos ois pysyny täysin totuudessa.
Tietysti tästä ei nyt oo täyttä näyttöä, miten ois voinu käydä, mut ihan täysin mahdollinen yhtälö, että homma ois loppunu siihen, ennenkuin ois kerenny kunnolla ees alkaakkaan.
Ja esimerkiks kuten aiemmin täällä joku mainitsikin, et erittäin suuri osa vastustaa hupakointia, mikä varmasti pitää paikkansa. Mutta missä määrin sitä on viisasta alkaa mainostamaan? No ei missään. Kysyttäessä viisaampaa vaan kiistää kaikki, vaikka tavallaan epäreilua se onkin, mut minkäs teet jos nykyinen asetelma on tämä. Toivon mukaan tulevaisuudessa nämä tabut häviäisi monen asian, kuten myös tämänkin suhteen.
Ei vaan kuulosta musta oudolta. Jos kuulostaisi oudolta, niin mulla varmaan olisi tullut useita kysymyksiä siihen liittyen mieleen. Mutta ei oikein tule, koska ei tuossa mitään ihmeellistä ole.
Jaa? Musta tuo kuulostaa vähän oudolta, ku ekan kerran joskus 21-vuotiaana musta ihmeteltiin, etten oo seurustellu aiemmin. Tosin se nainen oli itekki jotai 22v.
Ja tavallaan kyllä katon tämän nykyisenki seurustelemattomuuden itsestä johtumattomaksi syyksi. Vaikkakin jos nyt saisin päättää, niin tietysti olisin tehnyt joitain asioita toisin, ja jättänyt joitain asioita kertomatta, tai kertonut ne vähän eri tavalla.
Tietty vaihtoehto 2 ois ollu jatkaa juttua aiemmin jonku semmosen kaa, kenen kaa tuli lyötyä homma poikki. Jos ois vähän pidemmälle jatkanut, hakenu vähän "oppia" ja sit lyöny vasta poikki, eikä tyyliin parin viikon jälkeen.
Olen vähän hajanaisesti lukenut tätä ketjua. En tiedä onko kyseessä sukupuoliero mutta ainakaan itselleni miehenä naisen aiemmilla seurustelusuhteilla taikka niiden puutteella ei ole mitään merkitystä. Teen itse omat johtopäätökseni kustakin henkilöstä ja ihastun tai en ihastu. Mulle on ihan samantekevää mitä muut miehet ajattelevat jostakin naisesta.
Miehen kannalta katsoen, jotta saisit seurustelukumppanin, minusta oleellista on yrittää vaikuttaa niihin asioihin itsessäsi joihin voit vaikuttaa. "Hyvä käytös" sanotaan usein ja tietysti on aina positiivista jos sellaisen omaa mutta itseään ei vaan voi muuttaa muunlaiseksi kuin on. Sen sijaan, kannattaa hankkia hyvä työpaikka. Etenkin pienituloisten naisten keskuudessa - joita on paljon - asialla on suuri merkitys koska käytettävissä olevat tulot antavat mahdollisuuksia tekemään sellaista joka aiemmin ei ollut mahdollista. Kohottavat elämäntasoa esim ulkomaan lomamatkojen muodossa. Hyvätuloisille naisille asia ei liene niinkään merkityksellinen koska hyvätuloinen kumppani ei muuta tilannetta muuksi.
Oon aika samoilla jäljillä sun kanssa, eli ei itellekkää oo merkitystä onko nainen seurustellut aiemmin vai ei, ja tilanne katsotaan aina tämän hetken mukaan.
Tuon työpaikan suhteen on vaan yks ongelma... Itse pidän käytännön työstä enemmän. Tietysti kyllä halutessaan voi käydä vaikka useamman vuoden koulua, ja lukea vaikka insinööriksi, mutta en tiedä viihtysinkö toimistotyössä.
Enemmän tykkään olla "kentällä" ja tehdä käytännön juttuja.
-
Tuskin naisetkaan katselisivat D. Trumpin kaltaista narsistikusipäätä hetkeäkään, ellei tällä olisi rahaa kuin roskaa. Tyhmähän D. Trump ei ole, vain persoonaltaan häiriintynyt.
No nyt ku otit Trumpin puheeksi, niin se nyt sentään pystyy vetämään täysin itsenään ja vielä 110%.
Että siinä mielessä se on kuitenki + merkkinen ominaisuus. Kun taas jos jollakin on potentiaalia johonkin, mutta ei pysty/uskalla vetää täysiä, niin sillon kyllä itse katson sen - merkkiseksi. Hukkaan heitettyä potentiaalia.
-
Edelleen kaikesta naisten emansipaatiosta huolimatta (tai juuri sen takia 😈) nainen haluaa yleensä itseään paremmin ansaitsevan kumppanin.
---
Ja se elukka naisessa pistää tämän haluamaan itseään pidempää kumppania --- Aika monet naisten treffikumppanilleen asettamista ehdoista kumpuavat syvältä alitajunnasta
---
Itse miehenä olen sitä mieltä, että nuo tulotaso- tai pituusjutut ovat sivuseikkoja ---
Ihanan sakeaa settiä taas 😂 Naiset on elukoita, jotka juoksee alitajuisten viettien perässä, mutta miehenä olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun... 😂😂
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Mä en tunne yhtään naista, jolle olisi ongelma, että tienaa enemmän kuin puoliso. Sen sijaan täältä foorumilta olen oppinut, että on miehiä, joille on ongelma, jos nainen on parempituloinen.
*
Sen sijaan yksi tärkeä seikka kumppanin valinnassa mielestäni täällä on unohtunut! Nimittäin huumori! 😁 PALJON tärkeämpää kuin koulutus, työpaikka, auto (eivoisvähempääkiinnostaa...), pituus, menneet suhteet tai niiden puute.
Jos ei ole yhteistä huumoria, ei ole kyllä yhteistä tulevaisuuttakaan (tai mun on sitä vaikea nähdä). Lisäksi itse arvostan tosi korkealle kykyä nauraa myös itselleen. Tärkeilevyys, jäykkyys ja ennakkoluuloisuus taas ovat isoja miinuksia 🤐
Tärkeintä suhteessa on kuitenkin lopulta mun mielestä tulla hyväksytyksi omana itsenään, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ja siksi aloittajalle suosittelisin kuitenkin avoimuutta ennemmin kuin asioiden peittelyä, jos tavoitteena on parisuhde, eikä parin illan säätö.
-
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
---
Tärkeintä suhteessa on kuitenkin lopulta mun mielestä tulla hyväksytyksi omana itsenään, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ja siksi aloittajalle suosittelisin kuitenkin avoimuutta ennemmin kuin asioiden peittelyä, jos tavoitteena on parisuhde, eikä parin illan säätö.
Puhut kyllä muuten ihan asiaa, mutta jos valtaosalle naisista tarjottaisiin matalapalkkasessa työssä oleva (vaikka nyt kiinteistönhoitaja, enkä nyt ala dissaamaan muuten tärkeää työtä tekeviä), vs. akateemisesti koulutettu, tai vaikka lääkäri muuten samoilla ominaisuuksilla, ku matalapalkkajäbä, nii aika todennäköisesti moni kallistuis korkeemmin koulutettuun.
Siis onhan tuo ihan selvä.
Ja lähtökohtaisesti avoimuus kannattaisi kyllä, ja kivempi se voi olla niin, mutta joskus juuri siitä parin illan säädöstäkin voi kyllä kehittyä jotain pidempää.
Ja se pelin henki tuntuu olevan juuri tämä nykyään.
Esimerkiks tiedän useampia henkilöitä, ketkä on käyneet hupakoissa ja seurustelee, mutta en kovinkaan montaa, ketkä ois siitä avoimesti kertoneet puolisolleen.
-
Ainiin, ja huumori on varmasti iso plussa, mutta näitä kaikenmaailman ajanhaaskaajia ja lupailijoita (siis ihmiset joilla ei oo oikeesti aikomustakaan lähteä mihinkään, tai tekevät muutenvaan ohareita) kohtaan huumorintaju loppuu kyllä aika äkkiä.
Ja sama varmasti monella muullakin.
-
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Onko mainitsemaasi ongelmaan muitakin käytännöllisiä ratkaisuita kuin kommunismi?
Jos tietyllä koulutustasolla saa alalla A suurempaa palkkaa kuin vastaavalla koulutustasolla alalla B ja naiset silti hakeutuvat alalle B eikä alalle A jonne menee miehiä niin yhetiskunnassamme on ongelma?
-
Onko oikein valehdella, kysyy ketjun aloittaja.
Nuorempana olisin sanonut, valehtele jos pystyt siihen ja otat vastuun seurauksista.
Nyt ikää tullut lisää ja näkee asiat eri vinkkelistä. On sinne puun toisellekin puolelle kurkistettu usein ja mietitty eri vaihtoehtoja. Ennen kaikkean sitä pystyykö itse ja se toinen osapuoli annetun ja saadun tiedon kanssa elämään hajoamatta.
Siksi sanoisin, että totuus on se minkä jokainen ansaitsee. Totuus on ennenkaikkea itseä varten. Silloin helpompi hengittää.
Sivusta seuranneena erään nuoren naisen deittailukokemuksia. Jos on naiset nykyisin vaativia, osaa ne miehetkin. Olisikohan niin, että jos kemiaa ei löydy, valehtelu, kiertely ja oharit lisääntyy.
Jos taas kemiat natsaa yhteen, silloin raha, ammatti, koulutus ym menettää merkityksen. Jäljelle jää vain se ihminen jonka kanssa haluaa olla.
Mikäli itse vielä pariudun, arvostan suuresti käden taitoja. Koulutuksen saa jos jaksaa lukea. Se ei vaadi edes älykkyyttä. Mutta kuka tahansa ei osaa korjata, rakentaa. Jos peukalo on jossain muualla kuin "keskellä kämmentä", minun huomion saa ihan varmasti.
-
Edelleen kaikesta naisten emansipaatiosta huolimatta (tai juuri sen takia 😈) nainen haluaa yleensä itseään paremmin ansaitsevan kumppanin.
---
Ja se elukka naisessa pistää tämän haluamaan itseään pidempää kumppania --- Aika monet naisten treffikumppanilleen asettamista ehdoista kumpuavat syvältä alitajunnasta
---
Itse miehenä olen sitä mieltä, että nuo tulotaso- tai pituusjutut ovat sivuseikkoja ---
Ihanan sakeaa settiä taas 😂 Naiset on elukoita, jotka juoksee alitajuisten viettien perässä, mutta miehenä olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun... 😂😂
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Mä en tunne yhtään naista, jolle olisi ongelma, että tienaa enemmän kuin puoliso. Sen sijaan täältä foorumilta olen oppinut, että on miehiä, joille on ongelma, jos nainen on parempituloinen.
Vähän ehkä provosoin välillä, mutta nyt kyllä Ilona vetelet mutkia suoriksi ja esität minun kirjoittaneen jotain mitä en ole kirjoittanut. Sisälukutaito olisi ihan hyödyllinen juttu vielä nykypäivänäkin sen sijaan että esittää vain omia ylitulkintojaan toisen kirjoituksesta.
En ole väittänyt miehiä sen rationaalisemmiksi parinvalinnassa kuin naisiakaan. Elukoita olemme pohjimmiltamme molempien sukupuolien edustajat. Mies katsoo tissejä, persettä ja naamaa noin karrikoiden. Jos ne on hyvät, saa olla lopunperin aika v*ttumainen akka ja vielä miehille kelpaa - ainakin vähäksi aikaa. Mutta on silmien ummistamista tosiasioilta väittää, että jompikumpi sukupuoli olisi vapaa ns. biologisten kutsumerkkien seuraamisesta. Ja nyt puhun niistä perinteisistä sukupuolista, jotka kykenevät keskenään tuottamaan jälkeläisiä ilman koeputkimenetelmiä.
Mitä tuohon tulotasojuttuun tulee, niin sitä ovat tuossa joey_t ja Kepupullo jo kommentoineetkin. Kenenkään elättämisestä tai elätetyksi tulemisesta en myöskään ole kirjoittanut sanaakaan. Se on ihan eri asia eikä oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Monissa patriarkaalisemmissa eurooppalaisissakin kulttuureissa toki vielä nykyäänkin ihan arkipäivää.
Jotkut naiset kylläkin ihan avoimesti tunnustavat haluavansa rikkaan tai vähintäänkin hyvätuloisen miehen. Mikäs siinä, jos on antaa jotain vastineeksi. Tosin meidän kulttuurissamme naiset harvemmin tätäkään asiaa kovin avoimesti tunnustavat, koska sillä saa äkkiä golddiggerin leiman otsaansa. Ja siihen liittyy myös tietty stigma.
-
Ihanan sakeaa settiä taas 😂 Naiset on elukoita, jotka juoksee alitajuisten viettien perässä, mutta miehenä olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun... 😂😂
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Mä en tunne yhtään naista, jolle olisi ongelma, että tienaa enemmän kuin puoliso. Sen sijaan täältä foorumilta olen oppinut, että on miehiä, joille on ongelma, jos nainen on parempituloinen.
*
Sen sijaan yksi tärkeä seikka kumppanin valinnassa mielestäni täällä on unohtunut! Nimittäin huumori! 😁 PALJON tärkeämpää kuin koulutus, työpaikka, auto (eivoisvähempääkiinnostaa...), pituus, menneet suhteet tai niiden puute.
Jos ei ole yhteistä huumoria, ei ole kyllä yhteistä tulevaisuuttakaan (tai mun on sitä vaikea nähdä). Lisäksi itse arvostan tosi korkealle kykyä nauraa myös itselleen. Tärkeilevyys, jäykkyys ja ennakkoluuloisuus taas ovat isoja miinuksia 🤐
Tärkeintä suhteessa on kuitenkin lopulta mun mielestä tulla hyväksytyksi omana itsenään, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ja siksi aloittajalle suosittelisin kuitenkin avoimuutta ennemmin kuin asioiden peittelyä, jos tavoitteena on parisuhde, eikä parin illan säätö.
Tämä. :headbang:
-
Mikäli itse vielä pariudun, arvostan suuresti käden taitoja. Koulutuksen saa jos jaksaa lukea. Se ei vaadi edes älykkyyttä. Mutta kuka tahansa ei osaa korjata, rakentaa. Jos peukalo on jossain muualla kuin "keskellä kämmentä", minun huomion saa ihan varmasti.
Jos tarkoitat sanoa, ettei kouluttautuminen vaadi älykkyyttä, niin olet hieman väärässä. Riippuu aika paljon alasta, kuinka paljon älykkyyttä 3-5 vuotta kestävien opintojen suorittaminen vaatii. Koulunkäynti ei myöskään ole nykypäivänä enää sitä, että luetaan kirjaa ja opetellaan sen sisältö ulkoa. Tarvitaan siis muutakin kuin lukutaitoa ja kärsivällisyyttä käydä oppitunneilla. Siskoni opiskelee sosionomiksi ammattikorkeassa ja suuri osa opiskelusta on ollut työharjoittelua vaikkapa vanhusten parissa.
-
Edelleen kaikesta naisten emansipaatiosta huolimatta (tai juuri sen takia 😈) nainen haluaa yleensä itseään paremmin ansaitsevan kumppanin.
---
Ja se elukka naisessa pistää tämän haluamaan itseään pidempää kumppania --- Aika monet naisten treffikumppanilleen asettamista ehdoista kumpuavat syvältä alitajunnasta
---
Itse miehenä olen sitä mieltä, että nuo tulotaso- tai pituusjutut ovat sivuseikkoja ---
Ihanan sakeaa settiä taas 😂 Naiset on elukoita, jotka juoksee alitajuisten viettien perässä, mutta miehenä olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun... 😂😂
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Mä en tunne yhtään naista, jolle olisi ongelma, että tienaa enemmän kuin puoliso. Sen sijaan täältä foorumilta olen oppinut, että on miehiä, joille on ongelma, jos nainen on parempituloinen.
Vähän ehkä provosoin välillä, mutta nyt kyllä Ilona vetelet mutkia suoriksi ja esität minun kirjoittaneen jotain mitä en ole kirjoittanut. Sisälukutaito olisi ihan hyödyllinen juttu vielä nykypäivänäkin sen sijaan että esittää vain omia ylitulkintojaan toisen kirjoituksesta.
En ole väittänyt miehiä sen rationaalisemmiksi parinvalinnassa kuin naisiakaan. Elukoita olemme pohjimmiltamme molempien sukupuolien edustajat. Mies katsoo tissejä, persettä ja naamaa noin karrikoiden. Jos ne on hyvät, saa olla lopunperin aika v*ttumainen akka ja vielä miehille kelpaa - ainakin vähäksi aikaa. Mutta on silmien ummistamista tosiasioilta väittää, että jompikumpi sukupuoli olisi vapaa ns. biologisten kutsumerkkien seuraamisesta. Ja nyt puhun niistä perinteisistä sukupuolista, jotka kykenevät keskenään tuottamaan jälkeläisiä ilman koeputkimenetelmiä.
Mitä tuohon tulotasojuttuun tulee, niin sitä ovat tuossa joey_t ja Kepupullo jo kommentoineetkin. Kenenkään elättämisestä tai elätetyksi tulemisesta en myöskään ole kirjoittanut sanaakaan. Se on ihan eri asia eikä oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Monissa patriarkaalisemmissa eurooppalaisissakin kulttuureissa toki vielä nykyäänkin ihan arkipäivää.
Jotkut naiset kylläkin ihan avoimesti tunnustavat haluavansa rikkaan tai vähintäänkin hyvätuloisen miehen. Mikäs siinä, jos on antaa jotain vastineeksi. Tosin meidän kulttuurissamme naiset harvemmin tätäkään asiaa kovin avoimesti tunnustavat, koska sillä saa äkkiä golddiggerin leiman otsaansa. Ja siihen liittyy myös tietty stigma.
No tuon "eläin naisessa" minäkin tulkitsin niin, että jokaisessa meissä on pohjalla jotain evoluution perua. Aika usein nämä yleistykset menevät kuitenkin pahasti metsään ja tässäkin ketjussa on kaatopaikallinen tällaisia. "Edelleen kaikesta naisten emansipaatiosta huolimatta (tai juuri sen takia 😈) nainen haluaa yleensä itseään paremmin ansaitsevan kumppanin" on yleistä amerikkalaisissa elokuvissa ja pikkuisen myös amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Siellä arvostetaan taloudellista menestystä eurooppalaisia enemmän. Sielläkin ilmiö (varallisuus parisuhteen tärkeimpänä kriteerinä) rajoittuu kuitenkin pieneen onnenonkijoiden joukkoon ja etenkin parisuhdemarkkinoilla jonkin aikaa purjehtineet valikoivat etupäässä muilla kriteereillä (joita Ilona listasi). Suomessakin näitä onnenonkijoita toki löytyy mutta taitaa olla pieni vähemmistö.
Tuloeroista joey_t ei kommentoinut asian ydintä ja takertui siihen millä keinoin palkkaeroja voisi poistaa. Tämä ei ollut ollenkaan väitteen ydin, vaan palkkaeroista johtuen miehen tulot ovat useammin liitoissa isommat. Tällä tilastolla ei voi todistaa, että naiset haluaisivat isotuloisemman puolison. Voisiko edes parisuhteesta keskustella ilman kommunismia? Palkkaerojen poistamisesta voitte keskustella siellä politiikkaketjussa.
Nämä viivat suoriksi vetävät yleistykset "naiset haluaa ..." pätevät paremmin (tyttöjen ja poikien) teini-ihastuksiin. Luokan söpöin tyttö ja itsevarmin komistus ovat melkoisia magneetteja 15-vuotiaiden keskuudessa. Aikuisillakin kriteerit lyhyisiin seikkailuihin saattavat olla aika pinnallisia mutta elämänkumppaniksi ei ehkä kelpaakaan se jonka kaikki haluaisivat yöksi sänkyynsä, ainakaan jos parisuhteista on jo jotain kokemuksia.
-
Tuloeroista joey_t ei kommentoinut asian ydintä ja takertui siihen millä keinoin palkkaeroja voisi poistaa. Tämä ei ollut ollenkaan väitteen ydin, vaan palkkaeroista johtuen miehen tulot ovat useammin liitoissa isommat.
En ymmärrä mitä selität taikka yrität selittää ja miten selityksesi liittyy mihinkään. Kommentoin lausetta:
"Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa."
joka on pelkkää populistista paskaa. Tuohan tarkoittaa käytännössä vaikkapa sitä että insinööri saa työstään parempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja omastaan vaikka koulutustaso on sama. Tuollaisen asian nimittäminen ongelmaksi on sukua ajattelutavalle jossa joka ainoa epäonnistuminen ja vastoinkäyminen omassa elämässä selitetään miehen syyksi. Sen sijaan että yrittäisi hieman enemmän itse sen sijaan että leimataan asia "ongelmaksi yhteiskunnassa".
-
Mun mielestä seurustelusuhdetta etsiessä ei tavoitteen kuulu olla pikainen panemaan pääsy. Jos treffien päämäärä ja tavoite on seksi, niin luulenpa useiden treffikumppaneiden vetäytyvän liian ahnaan tavoitteen vuoksi.
Seurustelu ajautuu kyllä ihan luontevasti myös seksiin aikanaan (jos on ajautuakseen).
Voisinpa hiukan täsmentää vielä tähän.. Eli oon monelta kuullut, että parhaita keissejä on nimenomaan ne, keiden kaa pääsee lähes suorilta panemaan. Just siks, koska jos homma ei ala heti alkumetreillä, nii tuskin alkaa myöhemminkään. Jää vaan semmoseks kaverisuhteeks.
Ja sit toisekseen, vaikka pääsiski panemaan, ja sen jälkeen toinen toteaakin, et eipä haluu jatkaakkaan, nii joutuu taas saman prosessin aloittamaan alusta uuden kanssa. Siis jos saa edes hommaa vietyä niille leveleille sieltä ihan ekalta treffinäkemiseltä lähtien.
Yleensä tuntuu, et se on joko toiset tai kolmannet treffit, millon homma menee sänkyyn asti. Ja noista ekoistakin treffeistä on siinä mielessä suht pitkä matka siihen, ku todella monet niistä voi päättyä vaan yhteen näkemiseen.
Ja kaikki eivät välttämättä lähde edes näkemään sitä ensimmäistäkään kertaa. Henk. koht. en ymmärrä noita homman "pitkittäjiä", ku aivan sama käydä suht heti näkee, jos molemmille käy, kun että pitkitetään hommaa pariin-kolmeen viikkoon, ja sit lopulta todetaankin, et "aa et ollutkaan mun tyyppiä".
Huomattavasti helpompi molemmille, jos tuo ois käyny paljon aiemmin.
Kuitenki vaikka tässä lähiaikoina tullu käytyykin tärskyillä, nii jotenki oli semmonen tunne, että siinä mielessä sama olla itekseen. Vaikka ei tuossa kyllä ulkonäössä tai tämmösessä ollu mitään vikaa, mut jotenki vaan tuntu semmoselta, et ei ehkä olla samalla aaltopituudella.
Minusta tuntuu että Johannyton saattaa olla jonkin tärkeän asian äärellä tässä näin.
En ollenkaan ymmärrä tuota ajatusta "että jos ei kolmannella kerralla irtoa". Nimittäin - ja anteeksi maailman miehet, jos mielestänne petän sukupuoleni tällä ajatuksella: Sekä meitä miehiä että naisia on erilaisia. Olen kyllä tavannut myös naisia jotka ovat heti valmiina sänkyyn, mutta olen myös tavannut monia naisia, suhteen etsijöitä, joilla on historiaa, osalla erittäin läheistäkin historiaa. Ja varsinkin jos juuri päättynyt suhde on ollut sellainen että siihen on naisen puolesta panostettu ja se päättyi yllättäen, ikävästi tai muuten raskaasti (esim väkivallan takia, joka on paljon yleisempää kuin uskoisi) niin heillä ei ole kiire sänkyyn. He eivät etsi seksiä nyt, he etsivät oikeaa, luotettavaa suhdetta. Ensi vaiheessa sitä turvallista olkapäätä, myöhemmin sitten muutakin.
Minulle tuo "jos ei kolmannella kerralla irtoa" tuo mieleen että jos vaikuttaa liian innokkaalta seksiin, niin se voi toimia karkottimena näitä varten jotka oikeasti etsivät suhdetta, eikä vain huvia ja lääkettä lyhytaikaiseen panetukseen. Hyvässä suhteessa on jotakin yhteisiä mielenkiinnon aiheita ja hyvin toimiva huumori.
Tosin, kivikauden jäänteenä mielipiteelläni on tuskin väliä.
-
Semmottinen huomio tähän väliin,et kuinka helevetissä sitä tällainen normaali ukkeli nykyään voisi edes seurustelu kokemuksia saada,anteeksi kaikkien toisella tavalla ajattelevien naisten puolesta, mutta tuntuu olevan tuo kumppanin löytäminen täysin mahdotonta,ei ole mitään väliä sillä,kuinka hyvin käyttäytyy,millainen on toisia kohtaan,empaattisuudella ei ole mitään merkitystä,miesten pitäisi kuulemma osata näyttää tunteensa,mie olen tunteellinen ja itsekäs en ole,kun aina ajattelen muita enemmän kuin itseäni,mutta ulkonäköön törmää aina kaikki, sisäisellä kauneudella ei ole mitään merkitystä. Vastaan tulijoita katson aina kohteliaasti silmiin,mutta on senverran masentavaa huomata, et tavalliseen mieheen ei kiinnitetä mitään huomiota, että olisi varmaankin parempi jatkossa laskea katse rintojen korkeudelle,ne tuskin kohdatessa katsoo ohitte. Yhteenveto tästä valituksesta, ikävä kyllä nykymaailmassa keskitytään valitettavan paljon pelkkiin ulkoisiin seikkoihin.
-
Mun näkemys ulkonäöllisiin seikkoihin on että vähemmän komea/kaunis riittää hyvin. Erittäin tärkeää on on olla siisti ja huoliteltu. Hiukset puhtaat ja vasta leikatut, kädet ja kynnet puhtaat, vaatteet puhtaat ja siistit sekä kuluvalta vuosikymmeneltä. Hyvä ryhti ja positiivinen asenne kruunaa vielä kokonaisuuden.
Tällä setillä ja avoimin mielin liikkeelle.
-
Semmottinen huomio tähän väliin,et kuinka helevetissä sitä tällainen normaali ukkeli nykyään voisi edes seurustelu kokemuksia saada,anteeksi kaikkien toisella tavalla ajattelevien naisten puolesta, mutta tuntuu olevan tuo kumppanin löytäminen täysin mahdotonta,ei ole mitään väliä sillä,kuinka hyvin käyttäytyy,millainen on toisia kohtaan,empaattisuudella ei ole mitään merkitystä,miesten pitäisi kuulemma osata näyttää tunteensa,mie olen tunteellinen ja itsekäs en ole,kun aina ajattelen muita enemmän kuin itseäni,mutta ulkonäköön törmää aina kaikki, sisäisellä kauneudella ei ole mitään merkitystä. Vastaan tulijoita katson aina kohteliaasti silmiin,mutta on senverran masentavaa huomata, et tavalliseen mieheen ei kiinnitetä mitään huomiota, että olisi varmaankin parempi jatkossa laskea katse rintojen korkeudelle,ne tuskin kohdatessa katsoo ohitte. Yhteenveto tästä valituksesta, ikävä kyllä nykymaailmassa keskitytään valitettavan paljon pelkkiin ulkoisiin seikkoihin.
Se on juurikin näin. Kiitos somen, mikä on aivopessyt naiset kuvittelemaan, että he kaikki ovat Kardashineja ja vain sulttaanit kelpaavat heille.
Tolla perseiden keikutuksella ja botoksin pistoilla luodaan niin vääristynyttä kuvaa somessa, että se muokkaa naisten todellisuuden tajua täysin ulkonäkö keskeiseksi.
-
Tuloeroista joey_t ei kommentoinut asian ydintä ja takertui siihen millä keinoin palkkaeroja voisi poistaa. Tämä ei ollut ollenkaan väitteen ydin, vaan palkkaeroista johtuen miehen tulot ovat useammin liitoissa isommat.
En ymmärrä mitä selität taikka yrität selittää ja miten selityksesi liittyy mihinkään. Kommentoin lausetta:
"Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa."
joka on pelkkää populistista paskaa. Tuohan tarkoittaa käytännössä vaikkapa sitä että insinööri saa työstään parempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja omastaan vaikka koulutustaso on sama. Tuollaisen asian nimittäminen ongelmaksi on sukua ajattelutavalle jossa joka ainoa epäonnistuminen ja vastoinkäyminen omassa elämässä selitetään miehen syyksi. Sen sijaan että yrittäisi hieman enemmän itse sen sijaan että leimataan asia "ongelmaksi yhteiskunnassa".
Selitän silläkin uhalla, että lankean trolliansaan. Ilonan teksti oli erittäin selkeä ja ymmärrettävä:
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Keskeinen pointti oli, että tuloerot eivät selitä naisten 'haluja'. Sinä poimit sanan tuloerot ja lähdit vääntämään ovatko ne populismia ja 'kenen vika'. Tästä ei ollut kysymys. Esimerkki:
A: bensa maksaa paljon ja kansalaisten taakkaa pitää helpottaa. Alennamme polttoaineveroa.
B: veroalennus jää todennäköisesti bensakauppiaille koska eivät laske hintaa veron määrällä.
C: kyllä bensakauppialla vapaassa maassa on oikeus hinnoitella myymänsä tuote itse!
Kyllä, C:n väite on totta mutta on joko totaalista lukutaidottomuutta tai yrittää johtaa keskustelun sivuraiteille siitä alentaako veronkevennys bensan hintaa vai ei.
Sinun pointtisi palkkaeroista poikkeaa esimerkistäni vielä siinä, että esimerkissä C:n väittämä on puhtaasti fakta. Sinä leimasit palkkaerojen mainitsemista populismiksi. Ne ovat kuitenkin tilastollinen tosiasia ja valiidi peruste Ilonan pointille.
Trolli ei vastaa loogiseen pätevään argumenttiin vaan poimii jonkin sivuseikan ja esittää siitä provokatiivisen ja tunteita herättävät väittämän. Ajaa keskustelun sivuraiteille ja sabotoi loogisten argumenttien esittäjiä ja koko keskustelua. Sabotoiminen on valitettavasti helppoa. Arvostan kuitenkin lasten tekemää hienoa hiekkalinnaa enemmän kuin sen rikki potkivaa räyhänhenkeä.
-
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Puhutko nyt suhteutetusta vai suhteuttamattomasta palkkaerosta?
Miten voidaan naisvaltainen ala ja miesvaltainen ala niputtaa samaksi vaikka ammattiryhmät ovat erit ja eri ammattien välillä on suurta eroa palkassa muutenkin?
-
Sinun pointtisi palkkaeroista poikkeaa esimerkistäni vielä siinä, että esimerkissä C:n väittämä on puhtaasti fakta. Sinä leimasit palkkaerojen mainitsemista populismiksi. Ne ovat kuitenkin tilastollinen tosiasia ja valiidi peruste Ilonan pointille.
Vaan kun en ole mitään tuollaista edes väittänyt. Se ilmiö jossa samantasoisella koulutuksella ja työkokemuksella insinööri saa enemmän palkkaa kuin sairaanhoitaja ei mielestäni ole mikään "ongelma yhteiskunnassa" toisin kuin tässä on väitetty ja kritiikkini kohdistuu tuohon väitteeseen ja itse väite on populismia. Jos sulla on edelleenkin vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua tekstiä niin lisään jatkossa tavuviivat?
Kommunismihan ratkaisisi "palkkatasa-arvoon liittyvät ongelmat". Viesteistäsi ilmenevä "älykkyys" antaa ymmärtää että kannatat jotakin sellaista.
-
Sanoisin sulle Kepupullo että vältä yliyrittämistä. Seuraavan kerran kun tapaat naisen niin älä ajattele ensimmäisenä tuleeko tästä jotain ja onko tässä tuleva vaimoni.
Suhtaudu asiaan enemmän hälläväliä asenteella ja ajattele että on mukava tavata uusia ihmisiä ja kuunnella erilaisia elämäntarinoita. Liian totinen yrittäminen huokuu helposti epätoivoa ja se jos mikä pitää naiset kaukana.
Jos joku kysyy seurusteluistasi niin kuittaat asian sanomalla että onhan sitä tähän ikään kaikenlaista tapahtunut. Siinä et edes valehtele,muunnat vain vähän totuutta.
Toki rehellisyys on hyvän parisuhteen perusta mutta jos ensimmäisillä tapaamisilla johonkin ristikuulusteluun joudut niin eipä se muutenkaan hyvää lupaa.
-
Selitän silläkin uhalla, että lankean trolliansaan. Ilonan teksti oli erittäin selkeä ja ymmärrettävä:
Se, että heteroparisuhteessa nainen yhä usein tienaa vähemmän kuin mies, ei tarkoita, että nainen haluaa itseään parempituloisen kumppanin. Kyse on ongelmasta yhteiskunnassamme, jossa naisvaltaisten alojen palkkaus on huonompi, kuin saman (tai matalamman...) koulutustason miesvaltaisten alojen, ja jossa täysin vastaavasta työstäkin nainen yhä tilastollisesti saa miestä huonompaa palkkaa.
Tämä ongelma on aika yleisesti tunnistettu, eli ihan todella et voi tulla selittämään, että oikeasti naiset vain haluavat olla elätettyjä 😏
Trolli ei vastaa loogiseen pätevään argumenttiin vaan poimii jonkin sivuseikan ja esittää siitä provokatiivisen ja tunteita herättävät väittämän. Ajaa keskustelun sivuraiteille ja sabotoi loogisten argumenttien esittäjiä ja koko keskustelua. Sabotoiminen on valitettavasti helppoa. Arvostan kuitenkin lasten tekemää hienoa hiekkalinnaa enemmän kuin sen rikki potkivaa räyhänhenkeä.
Hahhah, Zorbas 😁
Itse esitin aika lailla loogisia argumentteja toki hieman provokatiivisella tavalla. Niihin IlonaTequila vastasi juurikin esittämällä kirjoittamastani vielä provokatiivisempia ja tunteita herättävämpiä väittämiä. Ihan niin kuin sinun määritelmässäsi trollista. Eli kuka se trolli taas olikaan?
Joo, kirjoitusten sabotoiminen tällä saitilla on helppoa, kun kaikenlaiset valkoritarit asettuvat kritiikittömästi naiskirjoittajien puolelle, oli asia ja sanoma mikä vaan. Ihan kuin pillusta olisi odotettavissa alennusta tai jotain muuta etua seksipalveluista tulossa.
Onhan tämä keskustelun taso tällä saitilla välillä niin matalaa, että parempaa ajanvietettä olis runoilla potentiaalisille kumppaneille treffipalveluissa. Saattaa saada jopa sitä pillua lähestulkoon nollalla eurolla ;D
-
Naisten ja miesten välillä ei ole Suomessa käytännössä palkkaeroa, jos tilastoinnissa huomioidaan käytetty työaika. Kun se huomioidaan, ”naisen euro” on tutkitusti jopa aavistuksen ”miehen euroa” suurempi. Miehet tienaavat Suomessa naisia enemmän, mutta myös tekevät töitä enemmän.
Sitten aiheeseen: useiden tutkimusten mukaan naiset arvostavat miehiä enemmän sitä, että kumppani on sosioekonomiselta asemaltaan vähintään omalla tasolla tai ylemmällä tasolla.
Näiden tutkimusten tulokset saavat tukea myös tilastoista Suomessa.
Tilastoissa se näkyy niin, että korkeasti koulutetut miehet lisääntyvät nyky-yhteiskunnassa todennäköisemmin ja enemmän, kuin matalammin koulutetut. Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet vuorostaan ovat todennäköisemmin lapsettomia ja sinkkuja.
Naisilla trendi taas on päinvastainen. Korkeasti koulutetut naiset saavat myöhemmin ja vähemmän lapsia, kuin matalammalla sosioekonomisessa hierarkiassa olevat naiset sekä ovat useammin sinkkuja.
-
Pikaisesti luin pari sivua keskusteluja lävitse...
Tulohommiin en nyt sen kummemmin lähde vääntämään, mutta kyllä esim meillä rouva tekee hieman karrikoiden puolet vähemmän työtunteja kuin minä.
Hän arvostaa vapaa-aikaansa enemmän kuin rahaa ja diggaa järjestelystään. Hoitaa toki meidän yhteiset kulut.
Mutta jos hetken, ihan ohimennen, miettii vaikka naisvaltaisten alojen (hoitajat, myyjät yms) liittoja, jotka ne palkat ovat kymmeniä vuosia neuvotelleet, niin ovathan ne täysiä vitsejä. Ainakin, jos verrokkina käytetään ns miesalojen (rahtarit, teollisuus, yms) liittoja.
En muuten ole liiton miehiä lainkaan, sivuhuomautuksena.
Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut naisissa heidän ammattinsa tai tulotasonsa. Itseasiassa ei ole kiinnostanut miehissäkään.
Meni useita vuosia ennenkuin frendien kanssa edes tuli puhetta ammateista. Se keskustelu oli helvetin nopea, koska kyseessä on epäkiinnostava aihe.
Hetken jos miettii omaa naishistoriaa...
Ulkonäöllähän on kaikki merkitys alkuvaiheessa. Niin se vain valitettavasti on. Ilman luukkia et pääse helposti tutustumaan.
Ja onhan sillä merkitystä aina. Jos en kokisi rouvaa enää kauniina ja haluttavana, syntyisi ongelmia.
Olen syntynyt sen verran siunatuista geeneistä, että sain synnyinlahjaksi hyvän ulkonäön.
Lisäksi tuli myös supliikkitaidot, kroppa, itseluottamus ja huumori, joten sinkku/opiskeluajat olivat suksee naisten suhteen.
Tämä ihan sen takia, että ulkonäöllä ON merkitystä. Ihan hitosti. Siinä alussa millään muulla ei ole väliä.
On vaikeaa tuntea intohimoa toista kohtaan, jos fysiikka kaikkinensa ei miellytä.
Ilman omaa ulkonäköäni tuskin olisin päässyt seikkailemaan naisten kanssa niin paljoa kuin loppupeleissä pääsin.
Eli let's cut the bullshit ulkonäön suhteen; sillä on kaikki merkitys.
Kuten jo mainittiin Ilonan toimesta, huumorin pitää kohdata. Et sä voi elää ihmisen kanssa tyytyväisenä, jos samat jutut ei naurata. Fact number 2.
Itse kun olen musamiehiä henkeen ja vereen, mainitsisin myös yhteneväisen musamaun.
Jos vihaat toisen musamakua, vaikeaa tulee olemaan. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa.
Jos musamaku on sama, tai jopa jaettu intohimo, pääsee ekstrana nauttimaan esim keikoista yhdessä.
Sama pätee vaikkapa elokuviin. Jaettu intohimo, yhteistä tekemistä.
Kävely, jooga, sali, uinti, ralli, benjihyppy, lukeminen etc.
Mikä tahansa se yhteinen juttu onkaan.
Mun yksi frendi aikoinaan saumassa kertoi, kuinka hänellä oli epämiellyttävää olla silloisessa suhteessaan, koska hän feikkasi olevansa jotain muuta kuin onkaan.
Ihan vain, koska hän oletti, että nainen haluaa tän frendin olevan tietynlainen. Jotain muuta mitä hän oikeasti olikaan. Frendi ei jostain syystä uskaltanut näyttää oikeaa itseään. Surullista.
Lienee selvää, että suhde ei kestänyt.
Itse en osaa feikata lainkaan, joten kuvatunlainen roolin vetäminen ei minulta onnistuisi koskaan.
En suosittele sitä muillekkaan.
Ja yksi tärkeimmistä jutuista; toiselle pitää antaa omaa tilaa. Kukaan ei omista ketään.
Olkoot vaikka sit se keikalle/mökille meno omien frendien kanssa yms.
Jatkuva yhdessäolo tukahduttaa jokaisen. Yhteisistä intressesistä huolimatta.
Ylläolevat runoilut/havainnot luonnollisesti omasta suhteesta, joka lähenee 20 vuoden rajapyykkiä ja on edelleen onnellinen.
Mutta; mikä toimii toisella, ei toimikkaan kolmannella. Eipä näihin asioihin taida olla mitään universaalia ratkaisua.
-
Sekä meitä miehiä että naisia on erilaisia. Olen kyllä tavannut myös naisia jotka ovat heti valmiina sänkyyn, mutta olen myös tavannut monia naisia, suhteen etsijöitä, joilla on historiaa, osalla erittäin läheistäkin historiaa. Ja varsinkin jos juuri päättynyt suhde on ollut sellainen että siihen on naisen puolesta panostettu ja se päättyi yllättäen, ikävästi tai muuten raskaasti (esim väkivallan takia, joka on paljon yleisempää kuin uskoisi) niin heillä ei ole kiire sänkyyn. He eivät etsi seksiä nyt, he etsivät oikeaa, luotettavaa suhdetta. Ensi vaiheessa sitä turvallista olkapäätä, myöhemmin sitten muutakin.
Minulle tuo "jos ei kolmannella kerralla irtoa" tuo mieleen että jos vaikuttaa liian innokkaalta seksiin, niin se voi toimia karkottimena näitä varten jotka oikeasti etsivät suhdetta, eikä vain huvia ja lääkettä lyhytaikaiseen panetukseen. Hyvässä suhteessa on jotakin yhteisiä mielenkiinnon aiheita ja hyvin toimiva huumori.
Tosin, kivikauden jäänteenä mielipiteelläni on tuskin väliä.
Tuo väkivalta on siinä mielessä vähän kumma juttu, jos nykyään on jo olemassa nuo kaikenmaailman metoot ja tämmöset. Ainahan voi asian viedä eteenpäin, jos siltä tuntuu. Vähän valitettavaa siinä on se, että ihan oikeasti syyttömiäkin voidaan helposti mustamaalata tuota kautta.
Ja sit huumorii ei juurikaan oo, ja se voi olla vähän mustahko, ja melko outokin. Ja jos muutenki on melko introvertti tyyppi. Ja ei. Sun mielipiteelläskin on ihan yhtä paljon väliä, kuin muillakin. Vaikkakin päätelmät/päätökset jää aina jokaisen itse tehtäväksi.
Onko oikein valehdella, kysyy ketjun aloittaja.
Nuorempana olisin sanonut, valehtele jos pystyt siihen ja otat vastuun seurauksista. --
Tuo on aika hyvä neuvo iteasiassa. Ja peukalo on tosiaan muualla, ku keskellä kämmentä. ;) Ainaki jos joihinki täysin teoria-ihmisiin vertaa.
Sanoisin sulle Kepupullo että vältä yliyrittämistä. Seuraavan kerran kun tapaat naisen niin älä ajattele ensimmäisenä tuleeko tästä jotain ja onko tässä tuleva vaimoni.
Suhtaudu asiaan enemmän hälläväliä asenteella ja ajattele että on mukava tavata uusia ihmisiä ja kuunnella erilaisia elämäntarinoita. Liian totinen yrittäminen huokuu helposti epätoivoa ja se jos mikä pitää naiset kaukana.
Jos joku kysyy seurusteluistasi niin kuittaat asian sanomalla että onhan sitä tähän ikään kaikenlaista tapahtunut. Siinä et edes valehtele,muunnat vain vähän totuutta.
Toki rehellisyys on hyvän parisuhteen perusta mutta jos ensimmäisillä tapaamisilla johonkin ristikuulusteluun joudut niin eipä se muutenkaan hyvää lupaa.
Juu, tuo hälläväliä-tyyli kyllä toimii paremmin. Ja suurinpiirtein jotain tuollaista taisin viimekskin sanoa, mut loppupeleissä aika harva nainen kysyy menneitä seurustelusuhteita ainakaan netissä, tai ekoilla treffeillä. Ei välttämättä vielä toisillakaan. Eri asia sit mitä erehtyy ite möläyttämään. Ja jos multa kysytään, niin tommonen kuulustelu on aika perseestä. Ja toden tosiaan, kyllä sitä jotain yliyrittämistäkin on voinu olla, ja väillä taas menny ihan virran vietävänä. Kuitenki deittailussa on se ero, ku homma on jotenki "ennalta sovittu", ja siinä on jo etukäteen kummallakin jotain ennakko-odotuksia. Vaikka itse pyrin siihen, että en liikaa odota mitään. Hieman eri asia, kuin vaikka kaupan kassalla, baarissa, salilla tai muutenvaan random-tilanteessa, jossa juttu voi lähteekkin yllättävän hyvin. Ja on nähty aika monennäköistä naista aina papiksi opiskelevasta päihde- tai mielenterveyskuntoutujaan. Mikä kaikki nyt sitten lasketaan jälkimmäiseen, kun esim. masennusta ei välttämättä päällepäin näe, ja sekin on tainnut yleistyä. Jos siis lasketaan muitakin kuin netistä tavattuja. Omalla tavallaan kaikilla kyllä on ollut oma tarinansa ja mielenkiintoista kerrottavaa. :)
Mun näkemys ulkonäöllisiin seikkoihin on että vähemmän komea/kaunis riittää hyvin.
? Kuvittelis että tässäkin vois panna parastaan, mutta totta se on, et liian kiiltokuvamainenkin voi karkottaa joitain yksilöitä pois. Siis koska voivat kokea, et "tuo on liian hyvä mulle, enkä kuitenkaa kelpaa sille".
Se on juurikin näin. Kiitos somen, mikä on aivopessyt naiset kuvittelemaan, että he kaikki ovat Kardashineja ja vain sulttaanit kelpaavat heille.
Tolla perseiden keikutuksella ja botoksin pistoilla luodaan niin vääristynyttä kuvaa somessa, että se muokkaa naisten todellisuuden tajua täysin ulkonäkö keskeiseksi.
Vähän surullista, mutta tääkin taitaa olla ihan tutkittu juttu. Mutta niiden "pinnallistenkin" naisten joukossa on myös ihan niitä normaaleja tyyppejä, vaikka ulkonäkö vois antaa ymmärtää muuta. Siis oikeesti ihan mukavan oloisiakin. Yhden tempparitytönkin oon nähny, ku oli baarikiertueella täälläpäin, ja siitä jotenki paisto läpi semmonen aito ja lämmin olemus, vaikka töissähän se oli, joka tietysti voi myös vaikuttaa sen hetkiseen tilanteeseen.
-
Ainiin, ja tuokin voi osaltaan hiukan vaikeuttaa asiaa, kun loppujen lopuksi hyvin harva asia ittee oikeasti kiinnostaa, ja muutenki tykkää enempi olla kotosalla, ku jatkuvasti juosta jossain tosi kaukana reissussa. Silläpä ei varmaan kovin helpolla oo samanhenkisiä tyyppejä olemassa. Enkä oikeen tiiä onko järkee vaan "tavan vuoksi" alkaa ottamaan mitään uutta harrasteluakaan, kun ei töiden ja tämmösten ohella ihan kaikkeen jää muutenkaan aikaa.
Joku sali, eri aiheista lukeminen, podcastit, lähiymäpäristössä pyöriminen/reissailu ja tämmöset riittää. Uusin kokeilu oli, ku radalla tuli eri käsiaseita testattuu joku aika sitte, ja ekakertalaiselle ihmeen hyvin kyllä luonnistu :O Melko tyyristä vaan pidemmän päälle, ainaki vuokravehkeillä.
-
Pikaisesti luin pari sivua keskusteluja lävitse...
Tulohommiin en nyt sen kummemmin lähde vääntämään, mutta kyllä esim meillä rouva tekee hieman karrikoiden puolet vähemmän työtunteja kuin minä.
Hän arvostaa vapaa-aikaansa enemmän kuin rahaa ja diggaa järjestelystään. Hoitaa toki meidän yhteiset kulut.
Mutta jos hetken, ihan ohimennen, miettii vaikka naisvaltaisten alojen (hoitajat, myyjät yms) liittoja, jotka ne palkat ovat kymmeniä vuosia neuvotelleet, niin ovathan ne täysiä vitsejä. Ainakin, jos verrokkina käytetään ns miesalojen (rahtarit, teollisuus, yms) liittoja.
En muuten ole liiton miehiä lainkaan, sivuhuomautuksena.
Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut naisissa heidän ammattinsa tai tulotasonsa. Itseasiassa ei ole kiinnostanut miehissäkään.
Meni useita vuosia ennenkuin frendien kanssa edes tuli puhetta ammateista. Se keskustelu oli helvetin nopea, koska kyseessä on epäkiinnostava aihe.
Hetken jos miettii omaa naishistoriaa...
Ulkonäöllähän on kaikki merkitys alkuvaiheessa. Niin se vain valitettavasti on. Ilman luukkia et pääse helposti tutustumaan.
Ja onhan sillä merkitystä aina. Jos en kokisi rouvaa enää kauniina ja haluttavana, syntyisi ongelmia.
Olen syntynyt sen verran siunatuista geeneistä, että sain synnyinlahjaksi hyvän ulkonäön.
Lisäksi tuli myös supliikkitaidot, kroppa, itseluottamus ja huumori, joten sinkku/opiskeluajat olivat suksee naisten suhteen.
Tämä ihan sen takia, että ulkonäöllä ON merkitystä. Ihan hitosti. Siinä alussa millään muulla ei ole väliä.
On vaikeaa tuntea intohimoa toista kohtaan, jos fysiikka kaikkinensa ei miellytä.
Ilman omaa ulkonäköäni tuskin olisin päässyt seikkailemaan naisten kanssa niin paljoa kuin loppupeleissä pääsin.
Eli let's cut the bullshit ulkonäön suhteen; sillä on kaikki merkitys.
Kuten jo mainittiin Ilonan toimesta, huumorin pitää kohdata. Et sä voi elää ihmisen kanssa tyytyväisenä, jos samat jutut ei naurata. Fact number 2.
Itse kun olen musamiehiä henkeen ja vereen, mainitsisin myös yhteneväisen musamaun.
Jos vihaat toisen musamakua, vaikeaa tulee olemaan. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa.
Jos musamaku on sama, tai jopa jaettu intohimo, pääsee ekstrana nauttimaan esim keikoista yhdessä.
Sama pätee vaikkapa elokuviin. Jaettu intohimo, yhteistä tekemistä.
Kävely, jooga, sali, uinti, ralli, benjihyppy, lukeminen etc.
Mikä tahansa se yhteinen juttu onkaan.
Mun yksi frendi aikoinaan saumassa kertoi, kuinka hänellä oli epämiellyttävää olla silloisessa suhteessaan, koska hän feikkasi olevansa jotain muuta kuin onkaan.
Ihan vain, koska hän oletti, että nainen haluaa tän frendin olevan tietynlainen. Jotain muuta mitä hän oikeasti olikaan. Frendi ei jostain syystä uskaltanut näyttää oikeaa itseään. Surullista.
Lienee selvää, että suhde ei kestänyt.
Itse en osaa feikata lainkaan, joten kuvatunlainen roolin vetäminen ei minulta onnistuisi koskaan.
En suosittele sitä muillekkaan.
Ja yksi tärkeimmistä jutuista; toiselle pitää antaa omaa tilaa. Kukaan ei omista ketään.
Olkoot vaikka sit se keikalle/mökille meno omien frendien kanssa yms.
Jatkuva yhdessäolo tukahduttaa jokaisen. Yhteisistä intressesistä huolimatta.
Ylläolevat runoilut/havainnot luonnollisesti omasta suhteesta, joka lähenee 20 vuoden rajapyykkiä ja on edelleen onnellinen.
Mutta; mikä toimii toisella, ei toimikkaan kolmannella. Eipä näihin asioihin taida olla mitään universaalia ratkaisua.
Nyt vasta luin ajatuksen kanssa ton sun viestin, ja ku puhuit ettet oo rooleja vetäny, nii flirttaillu oot melko varmana. Ja en meinaa tällä, et siinä mitään väärää ois.
Itse en erityisen hyvä oo flirttaamaan, ja nettideitit voi helposti mennä vähän "työhaastattelu meiningiksi".
Jossain muualla tilanne elää muutenki, nii siinä voi olla toinen juttu, ku kumpikaan ei tunne toista mitenkään ennestään, ja ei oo mitään ennakko-odotuksia toisesta.
Ja nuo deitit voi helpolla mennä myös yliyrittämiseksi siksi, koska sillon on kyseessä pieni "näytön paikka". Ainaki jos yhtään enemmän kiinnostava yksilö osuu kohdalle.
Ja jos multa kysytään niin joku sama musiikkimaku on sinänsä aika toissijainen juttu, varsinki ku mulla menee vähän kaikki laidasta laitaan fiiliksen mukaan.
Jonku saman huumorintajun vielä jotenki ymmärtää.
-
Flirtti on aina ollut osa mua. Tulee luontevasti ja en edes oikeestaan tiedä, miten tietoisesti flirttaillaan.
Mut oikea seura niin kyllä.
Mut kuulemma sitä teen, edelleen. Tosin ilman mitään taka-ajatuksia.
Joten ei. Flirtti ei ole roolin vetämistä minulle.
Itse olen vannoutunut raskaan musan ystävä ja musa on suurin rakkauteni edelleen, joten en mä voisi elää naisen kanssa, joka diggaa esim räppiä.
En mä halua räpistä diggaavan naisen kanssa olla edes samassa huoneessa😂.
Pointtina oli samat intressit. Ei ne pakollisiaole, mutta helpottaa eloa kummasti.
Ja kuten jo kirjoitin, kirjoitan vain omista näkökulmista. Jokaisella on omansa.
"Jonkun saman huumorin ehkä ymmärtää".😂
Vaikuttaa, että kokemuspohjaa ei nyt liiemmin suhteista ole, joten jätän kommentoinnin nyt tähän
-
Onko oikein valehdella, kysyy ketjun aloittaja.
Nuorempana olisin sanonut, valehtele jos pystyt siihen ja otat vastuun seurauksista.
Nyt ikää tullut lisää ja näkee asiat eri vinkkelistä. On sinne puun toisellekin puolelle kurkistettu usein ja mietitty eri vaihtoehtoja. Ennen kaikkean sitä pystyykö itse ja se toinen osapuoli annetun ja saadun tiedon kanssa elämään hajoamatta.
Siksi sanoisin, että totuus on se minkä jokainen ansaitsee. Totuus on ennenkaikkea itseä varten. Silloin helpompi hengittää.
Tämän se kysymys nimenomaan oli.
Ja siihen hieman koitinkin tuossa kommentoida, että tuo riippuu pitkälti omista arvoistaan. Mitä arvostaa itsessään ja muissa. Millaisen kumppanin itse halaa.
Kuinka korkealla se rehellisys omassa arvoasteikossa on, ja millä tasolla sitä edellyttää kumppanilta.
Jos sillä ei ole itselleen suurta merkitystä, niin silloinhan kumppaninkaan valehtelu/asioiden jättämättä kertominen ole itselleen oletettavasti mitenkään huono juttu & eikä kumppani peräänkuuluta rehellisyyttä arvona ylitse kaiken muun, niin silloin olettaisin ettei se rehellisyys ihan kaikesssa sille pariskunnalle yhdessä ole niin merkittävä asia.
Jos itse valehtelee/jättää asioita kertomatta, niin silloin se pitää kai sallia myös toiselle.
-
Flirtti on aina ollut osa mua. Tulee luontevasti ja en edes oikeestaan tiedä, miten tietoisesti flirttaillaan.
Mut oikea seura niin kyllä.
Mut kuulemma sitä teen, edelleen. Tosin ilman mitään taka-ajatuksia.
Joten ei. Flirtti ei ole roolin vetämistä minulle.
Itse olen vannoutunut raskaan musan ystävä ja musa on suurin rakkauteni edelleen, joten en mä voisi elää naisen kanssa, joka diggaa esim räppiä.
En mä halua räpistä diggaavan naisen kanssa olla edes samassa huoneessa😂.
Pointtina oli samat intressit. Ei ne pakollisiaole, mutta helpottaa eloa kummasti.
Ja kuten jo kirjoitin, kirjoitan vain omista näkökulmista. Jokaisella on omansa.
"Jonkun saman huumorin ehkä ymmärtää".😂
Vaikuttaa, että kokemuspohjaa ei nyt liiemmin suhteista ole, joten jätän kommentoinnin nyt tähän
Ok. Ja tosiaan kokemusta "oikeasta" seurustelusta ei ole, mut minkäs minä sille voin, että jatkosta ainakin tähä mennessä kiinnostuneita ovat yleensä ollu vain ne, keistä en itse ole niinkään kiinnostunut.
Siis periaatteessa pystyishän sitä itse sen itse seurustelukokemuksen takia jatkamaan, mutta tiedän että se houkutus on aika suuri jatkaa "entiseen malliin". Eli kävisin kuitenkin varmaan muita tapailemassa, jne. Ja mitä nyt täällä muitakin juttuja lueteltu.
Tuskin on kovin hyvä pohja ainakaan millekään hyvälle suhteelle.
Ja kyllä sen itse jotenkin koen vähä vaivaannuttavana, jos alan pidemmän päälle hengailemaan jonkun kanssa, josta en oo aidosti kiinnostunut.
Se aito kiinnostus on ainaki mun kohdalla aika tärkeä.
Ja eri henkilön viestiin, mut tämäkin voi olla tosiaan ihan hyvä neuvo;
"Jos joku kysyy seurusteluistasi niin kuittaat asian sanomalla että onhan sitä tähän ikään kaikenlaista tapahtunut. Siinä et edes valehtele,muunnat vain vähän totuutta."
Tietysti tästä vaan vois syntyä kunnon tenttaaminen, mutta en oikeen usko, et kukaan viitsisi.
Esim. "Eli? Niin mitä tuo nyt oikeen tarkotti? Siis onko sulla nyt niitä exiä vai ei?"
Mut joka tapauksessa on se niinkin, jos tätä kaikkee ei ois mulla tapahtunu, nii ois mahdollisesti aika monta eri naista jääny kyllä näkemättä/kokematta.
-
Onko oikein valehdella, kysyy ketjun aloittaja.
Nuorempana olisin sanonut, valehtele jos pystyt siihen ja otat vastuun seurauksista.
Nyt ikää tullut lisää ja näkee asiat eri vinkkelistä. On sinne puun toisellekin puolelle kurkistettu usein ja mietitty eri vaihtoehtoja. Ennen kaikkean sitä pystyykö itse ja se toinen osapuoli annetun ja saadun tiedon kanssa elämään hajoamatta.
Siksi sanoisin, että totuus on se minkä jokainen ansaitsee. Totuus on ennenkaikkea itseä varten. Silloin helpompi hengittää.
Tämän se kysymys nimenomaan oli.
Ja siihen hieman koitinkin tuossa kommentoida, että tuo riippuu pitkälti omista arvoistaan. Mitä arvostaa itsessään ja muissa. Millaisen kumppanin itse halaa.
Kuinka korkealla se rehellisys omassa arvoasteikossa on, ja millä tasolla sitä edellyttää kumppanilta.
Jos sillä ei ole itselleen suurta merkitystä, niin silloinhan kumppaninkaan valehtelu/asioiden jättämättä kertominen ole itselleen oletettavasti mitenkään huono juttu & eikä kumppani peräänkuuluta rehellisyyttä arvona ylitse kaiken muun, niin silloin olettaisin ettei se rehellisyys ihan kaikesssa sille pariskunnalle yhdessä ole niin merkittävä asia.
Jos itse valehtelee/jättää asioita kertomatta, niin silloin se pitää kai sallia myös toiselle.
Venlalla tulikin hyviä pointteja. Tämäkin voi myös varmasti riippua aiheesta, mistä valehtelee. Itse kyllä hieman ihmettelisin, jos mulle nainen alkaisi valehtelemaan jostain menneestä suhteesta, jollaista hällä ei olisi oikeasti koskaan ollutkaan. Tämäkin on kyllä jo näytetty toteen, että joillekin se voi olla niin tärkeä asia, että jos miehellä ei ole aiempaaa seurustelukokemusta, niin se voi olla täysin turn off, vaikka olisi muuten kaikilla osa-alueilla "täydellinen yksilö". En tietenkään kaikkia miehiä tunne, mutta jos vastaavantyyppinen nainen sattuisi tulemaan, niin en ainakaan nyt tällä hetkellä kovinkaan montaa miestä tiedä, keille tuo asia olisi turn off. Ja oma oletus on, että ei kovinkaan montaa sellaista miestä mahda olla.:D
Valehtelussa on tietysti myös sekin puoli, että toinen voi ajatella, että mitähän muuta toinen on voinut jättää kertomatta. Että siinä mielessä tavallaan ihan ymmärrettävää, jos pienikään valkoinen valhe ei natsaa. Ja sitten vielä sekin, että muille voi valehdella, mutta itselleen ei. Eli nyt vaikka se itse kokemuksen puute voi tietämättään/alitajuisesti aiheuttaa sitä epävarmuutta itsestään.
-
Tuossa tulin pohtineeksi asioita, ja mietin että sinällään on sama olla sinkku, kun on paljon omaa aikaa, ja muutenkin on omaa rauhaa ja tilaa arvostava tyyppi, joka muutenkin viettää paljon aikaa itekseen. Siis kuin käyttäisi omaa aikaansa sellaiseen ihmiseen, josta ei ole oikeasti kiinnostunut.
Mutta toisaalta kai jossain on olemassa joku takaraja, milloin seurustelua ei ole mahdollista aloittaa enää? Siis juuri sitä ensimmäistä suhdetta.
Että siinä mielessä kai se olisi "pakko" hommata joku juttu vähäksi aikaa?
-
Mutta toisaalta kai jossain on olemassa joku takaraja, milloin seurustelua ei ole mahdollista aloittaa enää? Siis juuri sitä ensimmäistä suhdetta.
Että siinä mielessä kai se olisi "pakko" hommata joku juttu vähäksi aikaa?
Pakko ei ole kuin köyhän kuolema. Tuskin sitä nyt kannattaa "jotakuta hommata" vaan sen takia, että ympäröivä maailma odottaa sulta sitä. Mieluummin elä vapaana ja elämäsi kuten itse haluat. Jos noita muiden odotuksia lähtee täyttelemään, niin sille ei tule loppua: kohta asut esikaupunkialueella rivarissa perheen sekä farmarivolvon kanssa ja vihaat joka hetkeä.
-
Mutta toisaalta kai jossain on olemassa joku takaraja, milloin seurustelua ei ole mahdollista aloittaa enää? Siis juuri sitä ensimmäistä suhdetta.
Että siinä mielessä kai se olisi "pakko" hommata joku juttu vähäksi aikaa?
Pakko ei ole kuin köyhän kuolema. Tuskin sitä nyt kannattaa "jotakuta hommata" vaan sen takia, että ympäröivä maailma odottaa sulta sitä. Mieluummin elä vapaana ja elämäsi kuten itse haluat. Jos noita muiden odotuksia lähtee täyttelemään, niin sille ei tule loppua: kohta asut esikaupunkialueella rivarissa perheen sekä farmarivolvon kanssa ja vihaat joka hetkeä.
No farmarivolvo kyllä löytyy jo. :D
Ja kaupunkialueen kämpästäki alle 20% maksettavaa enää.
Ja joo, esimerkiks viimeks tänäänki kävin lenkkeilee yhden kanssa, mut jotenki huomasin, et vähän vaikee keksii järkevää sanottavaa (lue:flirttiä) ainakaan minkään yliopisto-naisten kanssa. Ihan täysin vieras maailma mulle, ja muutenkaa kehtaa kaikkien kanssa kokeilla kaikkea.
Omalla tavallaan "tylsää" joku lenkkeily, mutta kyllä se nyt parempaa on varmasti ku kahvikupin tuijottelu.
Omalla tavallaan baaritki parempi vaihtoehto, kun kumpikaan osapuoli ei etukäteen odota mitään. Mutta eipä ainakaa jatkuvasti kiinnosta, ja ei myöskään aina jaksa sitä hektistä menoa ja humalaisten mölinää.
Mut kuitenki sinällään jotkut ihmiset suosittelee, et ottais ittensä treenaamisen takia jonku semmosen muikkelin, josta ei oo oikeesti kiinnostunu, ja sit jonkun ajan päästä lähtee vähin äänin. Varmaan tuo pointti on tuossa se, että oppii niitä vuorovaikutustaitoja ja yhdessä olemista, joka tuntuu monelle olevan se tärkein asia.
Mut mun korvaan kuulostaa vaan turhan pitkältä prosessilta, kun esim. sen 6kk aikana ois kerenny niin paljon kaikkee muutaki tekee.
Mut mulla on seukkaamisen suhteen sekin juttu, että munhan on käytännössä pakko tehdä avioehto, jos koskaan tuun mihinkään naimisiin menemään. Lähipiirissäkin kun on ollu noita "2v naimisissa, ero ja puolet omaisuudesta tilille"-tyyppejä.
Ellei sit alun alkaen ois kerenny kaikkee hankkimaan yhdessä, tai sitten toisellakin on vähintään saman verran omaisuutta.
Mut noista kahdesta eka vaihtoehto on jo tässä vaiheessa liian myöhäistä.
-
Mutta toisaalta kai jossain on olemassa joku takaraja, milloin seurustelua ei ole mahdollista aloittaa enää? Siis juuri sitä ensimmäistä suhdetta.
Mut kuitenki sinällään jotkut ihmiset suosittelee, et ottais ittensä treenaamisen takia jonku semmosen muikkelin, josta ei oo oikeesti kiinnostunu, ja sit jonkun ajan päästä lähtee vähin äänin. Varmaan tuo pointti on tuossa se, että oppii niitä vuorovaikutustaitoja ja yhdessä olemista, joka tuntuu monelle olevan se tärkein asia.
Mut mun korvaan kuulostaa vaan turhan pitkältä prosessilta, kun esim. sen 6kk aikana ois kerenny niin paljon kaikkee muutaki tekee.
Moikka rakas Kepsutti...
Olen nyt lukenut tämän sinun ketjusi pariin kertaan läpi ja tullut siihen lopputulokseen, että jos olet oikeasti siis ihan oikeasti miettinyt, että "ottaisit" itsellesi omaa harjoittelua varten tyttö/poikaystävän, jonka sitten vaan jättäisit vähin äänin, kun olet tarpeeksi saanut
treeniä oman vuorovaikutustaidon kehittämiseen niin...
Kyllä sinun takaraja on tullut nyt vastaan seurustelujen suhteen.
En ole parisuhdeterapeutti mutta kyllä täällä on mielestäni sinua nyt niin paljon autettu, kannustettu ja kaikkea mahdollista ja lähes jokaiseen keksit jonkun muttakun ja entäsjos vastauksen...
Että oletko nyt oikeasti miettynyt ettet vain yksinkertaisesti halua sitoutua keneenkään? Se on nimittäin ihan ok sekin vaihtoehto.
Ja onhan tuollainen itsensä pakko naittaminen nyt ainakin ihan perseestä, siinä et tule muuta tekemään, kuin satutat vähintään kahta ihmistä ja se siinä...onpa siistii vai miten ajattelet itse?
Sitten se vielä, että jos ne jotka suosittelee sulle tollaisia harjoittelu seurustelusuhteita on sun kavereita tai edes naapureita, niin muuta nyt vähän helvetin nopeasti pois sieltä missä asut ja vaihda työpaikkaa johonkin sellaiseen missä oppii ihmissuhteita...vaikka taksikuskiksi tai asiakaspalveluun Prismaan. Myös päiväkodissa työskentely tai nuorten valmentajana olo kehittää vuorovaikutus taitoja yllättävän paljon...ja hei, siellä tapaa myös paljon aikuisia sinkkuja😉
Että näin lyhyesti suosittelen, että lopetat nyt tuon tyhjänpäiväisen pähkäilyn ja jahkailun, elät vaan sitä elämääsi, harrasta mitä harrastat, ole omaitsesi ja mikä tärkeintä ole rehellinen.
Jonain päivänä sitten saattaa elämääsi ilmestyä joku kenen kanssa vanhana voi tuijottaa käkikelloa ja tunnin välein uutisia telkkarista...tai sitten ei.
Voimia ja haleja♥️
-
Näillä viiden sivun neuvoilla pitäisi varmaan jo löytää keinoja edetä tässä ongelmassa. Mutta ehkä tavoite tällä pähkäilyllä ja jahkailulla on vain voimaannuttavan kieriskelyn pitkittäminen itsesäälissä huorafoorumin huomion valokeilassa.
-
Moikka rakas Kepsutti...
Olen nyt lukenut tämän sinun ketjusi pariin kertaan läpi ja tullut siihen lopputulokseen, että jos olet oikeasti siis ihan oikeasti miettinyt, että "ottaisit" itsellesi omaa harjoittelua varten tyttö/poikaystävän, jonka sitten vaan jättäisit vähin äänin, kun olet tarpeeksi saanut
treeniä oman vuorovaikutustaidon kehittämiseen niin...
Kyllä sinun takaraja on tullut nyt vastaan seurustelujen suhteen.
En ole parisuhdeterapeutti mutta kyllä täällä on mielestäni sinua nyt niin paljon autettu, kannustettu ja kaikkea mahdollista ja lähes jokaiseen keksit jonkun muttakun ja entäsjos vastauksen...
Että oletko nyt oikeasti miettynyt ettet vain yksinkertaisesti halua sitoutua keneenkään? Se on nimittäin ihan ok sekin vaihtoehto.
Ja onhan tuollainen itsensä pakko naittaminen nyt ainakin ihan perseestä, siinä et tule muuta tekemään, kuin satutat vähintään kahta ihmistä ja se siinä...onpa siistii vai miten ajattelet itse?
Sitten se vielä, että jos ne jotka suosittelee sulle tollaisia harjoittelu seurustelusuhteita on sun kavereita tai edes naapureita, niin muuta nyt vähän helvetin nopeasti pois sieltä missä asut ja vaihda työpaikkaa johonkin sellaiseen missä oppii ihmissuhteita...vaikka taksikuskiksi tai asiakaspalveluun Prismaan. Myös päiväkodissa työskentely tai nuorten valmentajana olo kehittää vuorovaikutus taitoja yllättävän paljon...ja hei, siellä tapaa myös paljon aikuisia sinkkuja😉
Että näin lyhyesti suosittelen, että lopetat nyt tuon tyhjänpäiväisen pähkäilyn ja jahkailun, elät vaan sitä elämääsi, harrasta mitä harrastat, ole omaitsesi ja mikä tärkeintä ole rehellinen.
Jonain päivänä sitten saattaa elämääsi ilmestyä joku kenen kanssa vanhana voi tuijottaa käkikelloa ja tunnin välein uutisia telkkarista...tai sitten ei.
Voimia ja haleja♥️
No siis tottakai oon valmis sitoutuu sellaisen kanssa, jonka kanssa haluan aidosti olla. Pakkonaittaminen ei oo hyvä juttu. Ja eihän se kivaa oo kyllä kellekkään tuommonen feikkisuhde, ja sen äkillinen päättäminen, mut vielä suurempi ihme voi olla, jos ei _yhtään ketään_ oo ollu tiettyyn ikään x mennessä.
Ja ei, nuo keltä oon kuullu noita juttuja, eivät oo mun kavereita, vaan muita netin ihmisiä. Mut nuo pikkuflirtit ja roolit oon kuullu mun parhaalta kaverilta kyllä, ja mua kohtaan se on aina ollu reilu, mutta siitä en tiedä millainen on naisia kohtaan. Ja osaan kyllä itse päättää, kenen kanssa haluan olla, ja oon yhden kaverisuhteen päättänytkin sen takia, kun koin lähes aina olevani pelkän auttajan roolissa, tai sitten joku käytössä oleva resurssi.
Oishan se ihan kiva, jos välillä kysyis vähän enemmän muuallekki, ku lähinnä pelkäksi muuttoavuksi, tai sitten jotain tavaraa pyytää lainaan, tai muita palveluksia.
Näillä viiden sivun neuvoilla pitäisi varmaan jo löytää keinoja edetä tässä ongelmassa. Mutta ehkä tavoite tällä pähkäilyllä ja jahkailulla on vain voimaannuttavan kieriskelyn pitkittäminen itsesäälissä huorafoorumin huomion valokeilassa.
Nyt tuli aika paha. :D
Mut miten tämän nyt sanoisi... Huorafoorumiltaki on tullu kaiken kaikkaan parempia neuvoja, ku yhdestäkään muusta paikasta. :D
Sen tiiän, että saatan olla aika omanlainen tapaus, mutta kiitokset teille, ketkä tarjositte omia (ja hyviäkin!) näkemyksiä. (Y)
-
Ja onhan tuollainen itsensä pakko naittaminen nyt ainakin ihan perseestä, siinä et tule muuta tekemään, kuin satutat vähintään kahta ihmistä ja se siinä...onpa siistii vai miten ajattelet itse?
En muuten muistanut tähän kysyy tarkemmin, eikä oikeen oikeaa ketjua taida olla, mutta missä sun mielestä menee "reilun" ja "epäreilun" raja?
Musta itestä esim. yhdenillanjutut on vähän väärin, jos toinen haluaa enemmänki. Ja esimerkiks silläpä sitä ei oo tullu selvinpäin lähdettyä tapaamaan sellaista, joka ei tunnu muuten kolahtavan..
Jostai baarista ja kännissä voi tilanteen tullen olla vähän toinen.
Mutta tuota itse "harjoittelusuhdetta", ja seurustelua sellaisen kanssa, joka "ei oo niin kiinnostava IMO" pidän ikäänkuin vähän sellaisena "pakollisena pahana", jos ei nyt muukaan satu just sillon natsaamaan. Koska ainakaan viimeistään sen jälkeen ei kukaan pysty vetoamaan siihen, että en olisi seurustellut aiemmin.
-
^ "Mut kuitenki sinällään jotkut ihmiset suosittelee, et ottais ittensä treenaamisen takia jonku semmosen muikkelin, josta ei oo oikeesti kiinnostunu, ja sit jonkun ajan päästä lähtee vähin äänin."
Tuossa menee raja.
-
^ "Mut kuitenki sinällään jotkut ihmiset suosittelee, et ottais ittensä treenaamisen takia jonku semmosen muikkelin, josta ei oo oikeesti kiinnostunu, ja sit jonkun ajan päästä lähtee vähin äänin."
Tuossa menee raja.
Ok. Tuonkin "suosituksen" kuulin aiemmin netin syövereistä, ja tuon kuultuani olin vähän sillä linjalla, että ei oikein kiinnosta... Tarinan henkilö oli sitten myöhemmin ajautunut yhteen sellaisen kanssa, josta on aidosti kiinnostunut.
Mutta jos tommosen "työn" tekemällä palkitaan jollain toimivalla jutulla, niin kyllä se kieltämättä laittaa vähän miettimään... Mutta musta kuulostaa jotenki vähän vaivalloiselta, ja tietyllä tapaa ajanhaaskaukselta. Kaverina voin kyllä olla, ja iteasias on niin tullu tehtyäkin, mutta mihinkään varsinaiseen feikkisuhteeseen ei nappais alkaa.
Ja on joku pieni "fuckbuddy"-tyyppinen juttuki ollu nuorempana pari viikkoa, mut olin kyllä alusta asti rehellinen, että en voi lupautua mihinkään vakavaan, ja lopulta se juttu kaatu, ja oikeestaan aivan hyvä niin.
-
Mites täältä on viestejä kadonnut?
-
Etenkin korkeakoulutetuilla naisilla on usein vaativimmat standardit puolison valintaan kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ainakin jos puhutaan vakavammasta suhteesta / yhteen muuttamisesta.
Silti hämmästyttää, miten jotkut muuttavat yhteen ja vielä pysyvät yhdessä pitkään kaikista ongelmista huolimatta. Kysyn ja ihmettelen samalla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a0201341-c7e3-4c0f-a422-830d0847c43a
(jutussa alempana oleva Sallan tarina)
-
Etenkin korkeakoulutetuilla naisilla on usein vaativimmat standardit puolison valintaan kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ainakin jos puhutaan vakavammasta suhteesta / yhteen muuttamisesta.
Silti hämmästyttää, miten jotkut muuttavat yhteen ja vielä pysyvät yhdessä pitkään kaikista ongelmista huolimatta. Kysyn ja ihmettelen samalla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a0201341-c7e3-4c0f-a422-830d0847c43a
(jutussa alempana oleva Sallan tarina)
No ohan tuo aika ihmeellinen juttu, ja kyllä tossa moni vois ihmetellä, että miten vieläki tommosta äijää jää kattelemaan. :O
-
Mutta tähän täytyy lisätä, ku otit nuo "vaatimustasot" esille, niin aivan varmasti niistäkin johtuu tää nykypäivän sinkkuuntuminen ihmisillä. Toinen syy on se, mitä oon kuullu, et nykyään erotaan aiempaa helpommin, mikä on kyllä toisaalta aivan totta.
Kuitenki tuo "vaatimustaso" tuskin on ihan tuulesta temmattua, ku tiedän omaikäisen kaverin, jolla on joskus 17-21v ollu muutaman vuoden kestäny suhde, mutta en tiedä onko sillä vieläkään uutta kierrossa (nyt 31v).
Vaikka ulkoisesti se on (tai ainaki sillon oli ku viimeks näin) sitä luokkaa, että hyvin vois jonosta nappasta seuraavan. Siis muistaakseni yli 180cm pitkä, osaa pitää puolensa, itsevarma tilanteen tullen, käy jotai 6x/viikko salilla, on tikissä, jne.
Ainoot miinukset ehkä kalju tyyli (no joillekki se voi olla just se juttu), ja se et se on duunarin hommissa. Ja mun mielestä ehkä vähän itsekeskeinen...
Esimerkiks muistan senkin, kun se ei noita nettideittejä/äppejä järin kehunut, kun ei oikeen menestynyt. Baareissaki teki jonkunverran aloitteita, mut ei sielläkään menestynyt, mut ei se tietääkseni nykyään niissä erityisemmin ees ramppaa.
Kun taas yks toinen omaikäinen insinöörikaveri tuntuu vähän väliä tanssittavan mimmejä, ja hällä on joku naisystävä ollut monta vuotta. Mut IMO paljon rehdimpi tyyppi, kuin tuo ensimmäinen mainittu. Ainakin minua kohtaan. Ja hälläkin kuntoiluharrastusta, ym. takana. Pituutta joku hieman reilu 170cm.
Eli kyllä tuo koulutuskin voi jo pelkästään vaikuttaa.
Ja sit yks kolmas tyyppi on myös insinööri, mutta osaa myös paljon kaikkee käytännön hommia (suht koht harvinaista tuntuu olevan ainaki näissä nuoremmissa suunnittelijoissa), luonteeltaan reilu, ei harrasta kuntoilua, mutta perus ok-kuntoinen päällisin puolin, ja pituuttakin tais olla yli 175cm muistaakseni. Ja naista ei tunnu löytyvän, ja sama tuolla nettimaailmassa. Baareissakaan ei ihmeemmin ramppaa, koska sitä ei mun tietääkseni erityisemmin kiinnosta.
Miinuksena sanotaan, et aika järkkymätön mielipiteissään, ja aika henkeen ja vereen tuntuu kannattavan yhtä ideologiaa.:D
Eli ekan ja vikan kohdalla aika moni kriteeri täyttyy, mut silti ei kelpaa. Eli kyllä noissa "vaatimuksissa" voi hyvinkin jotain perää olla, vaikka jollai muulla tekis varmasti mieli väittää toista.