SeksiSaitti

Röyhkän hieno keikka Toppila Klubilla. Kävelin kotiin Toppilansaareen sen muutama sata metriä ja otin Helkaman alle. Pyöräilin puoli kilometriä Nallikariin meren rantaan. Auringon nousussa pohjoinen toukokuun taivas värjäytyy turkoosin ja oranssin eri sävyiksi. En ole nähnyt maailmassa mitään komeampaa. Valokuvaajien mukaan taivas näillä Oulun leveysasteilla värjäytyy niin satumaisen kauniiksi, koska aurinko noustessaan paistaa juuri oikeassa matalassa kulmassa ja saa valon taittumaan värjäten maailman niin kauniiksi. Otin kännykällä valokuvia mutta eihän ne tietenkään mitään siitä ihmissilmällä nähdystä todellisesta kauneudesta kerro. Pohjoinen taivas runoilee. Nallikarissa voit istua meren rannassa ihan yksin. Ainoat äänet ovat ne mitä ympäröivä luonto tuottaa. Malagassa kaipasin tällaisia hetkiä tosi paljon. Yksinäisyyttä ja omaa rauhaa. Elämä on kaunis.

Toinen asia mitä minä olen talven aikana Malagassa kaivannut suunnattoman paljon ovat oululaiset ihmiset. Jokaisella Suomen heimolla on ne omat piirteensä, ja jokaiset heimot ovat hienoaja. Ja jokainen heimo viihtyy parhaiten omiensa parissa. Mutta minun sieluni on pohjoinen. Se resenoi näiden ihmisten kanssa. Oulussa olen omieni kanssa. Oulussa puhutaan vähemmän, mutta sanoilla on aina asuuri merkitys. Ihmiset ovat hienoja. He sanovat suoraan sen mitä tarkoittavat. Jotenkin tuntuu todella hienolta olla 6taas kotona Oulussa. Öh. Pitäisköhän sitä välillä mennä nukkumaankin vähän.

Mutta toisaalta voisihan sitä katsoa murha.infosta että onko Tulilahden tai Bodomin murhista löytynyt mitään uusia tai mielenkiintoisia postauksia. Netistä luin sellaisen huhun, että Teemu Keskisarjan assistentit olisivat olleet Bodomilla haastattelemassa ihmisiä. Olisi kyllä hienoa, jos Teemu Keskisarja tutkisi myös Bodomin murhayötä. Pidän Teemu Keskisarjaa ihan hyvänä historiantutkijana, ja hänen annalistinen historiantutkimuksen metodinsa kiinnostaa minua kovasti. Vaikka se metodi on haasteellinen, niin se on hieno, koska siinä lähestytään historiallisia tapahtumia ihan uudelta laajemmalta katsantokannalta käsin. Se Teemu Keskisarjan Kyllikki Saaren murhamysteeriä käsittelevä kirja on todella hyvä. Se on hieno tutkimus 1950-luvun alun suomalaisesta maalaispitäjästä ja sen luonteesta ja elämästä. Kirkkoherra Kauko Kanervo sai auktoriteettinsa turvin ihan vapaasti irstailla ja käyttää rippilapsiaan seksuaalisesti hyväksi. Poliisikuulusteluissa Kanervo myönsi, että Kyllikki kirkkoherraviraston kanslistina oli aina välillä joutunut helpottamaan kirkkoherran seksuaalisia paineita ja runkkaamaan Kanervon mällit pöksyilleen, mutta Kanervo kiisti sen että olisi pannut Kyllikin paksuksi ja joutunut sen takia tappamaan rippilapsensa ja hautaamaan hänet suohautaan. Vuonna 1953 Isojoki oli vaiennut kylä, ja Kanervo sai jatkaa jumalanpalveluksissa saarnaamistaan. Mielestäni Teemu Keskisarja osoittaa melko aukottomasti Kanervon syyllisyyden.

Keskisarjan Tulilahden murhia käsittelevä kirja ei ole kovinkaan hyvä. Kirjassa on kyllä ne omat ansionsa ja ihailen Teemu Keskisarjaa tiukkana faktoihin perustavana historiantutkijana, mutta Tulilahden murhamysteerissä Keskisarjan tutkimuksen johtopäätökset ovat kyllä heikkoja ja ristiriitaisia. Valitettavasti. Koska minua se Tulilahti kiinnostaa todella paljon. Tulilahti kirja on aika suppea ja epätasainen. Ja kun Teemu on päättänyt, että Runar Holmström on murhaaja, niin hän keskittyy vain niiden faktojen esiintuomiseen, jotka tukevat sitä käsitystä. Ikävä kyllä Teemu menettää siinä sen objektiivisen historiantutkijan näkökantansa. Monet aivan kiistämättömät faktat kyllä osoittavat, etä Runar ei voi olla se Tulilahden murhaaja. Oikea murhaaja pääsi pälkähästä, koska kesken oikeudenkäynnin Runar hirtti sellissä itsensä. Ihmispelkoinen kuritushuonetuomiota pelkäävä metsäläinen ressukka jätti jälkeensä lapun, että "Minä en ole murhaaja. Omatuntoni on puhdas näistä murhista". Tulilahden murhan tutkimukset lopetettiin Runarin itsemurhaan. Keissi katsottiin ratkaistuksi. Oikeat murhaajat pääsivät pälkähästä kuin koirat veräjästä, paitsi elämä rankaisi heitä ankaralla kädellä. Syyllisyyden taakka on äärimmäisen raskasta kantaa. Varsinkin kun he tiesivät, että Runar oli syytön. He muuttivat heti pois Heinävedeltä. Toinen Lahteen ja toinen Helsinkiin. Elämä eteni sekalaisten hanttihommien ja huonojen ihmissuhteiden kautta rappioalkoholisteiksi ja surkeiksi kuolemiksi. Kauhasen ja Pölösen elämänkohtaloissa on jotakin dostojevskilaista vääjäämätöntä oikeudenmukaisuutta, kuten Dostojevskin Rikos ja rangaistus kirjan nihilistisen Raskolnikovin elämässä. Maallisen tuomioistuimen langettama rangaistus ei ole välttämättä edes se pahin.

Jos Teemu Keskisarja väsää nyt sitä Bodom kirjaansa, niin toivon että hän on tällä kertaa yhtä perusteellinen kuin siinä Kyllikki Saaren murhaa käsittelemässä tutkimuksessaan. Isojoki-Tulilahti-Bodom on tavallaan eräänlainen Bermudan kolmio Suomen historiassa. Ja mielestäni Teemu Keskisarja on hyvin ymmärtänyt sen, että ne kertovat jotakin hyvin oleellista sotien jälkeisestä Suomesta. Sotien jälkeinen aika oli Suomessa hyvin väkivaltaista aikaa. Rintamalta tuli sodan henkisesti raunioittamia miehiä, ja siitä posttraumaattisesta stressireaktiosta ei kukaan ollut vielä kuullut mitään. Liekö sitä ollut vielä edes keksittykään. Kyllähän se kossu oli se ainoa psyykelääke. Ja sodassahan ihminen ei opi mitään muita hyödyllisiä taitoja kuin toisen ihmisen tehokkaan ja väkivaltaisen tappamisen ja naisten raiskaamisen. Niitä taitoja voi sitten hyödyntää myöhemmin myös siviilissä. Bodomiin tämä murheellinen trilogia sitten katkesi. Silloin oli helluntai vuonna 1960 ja sodasta reilut 15 vuotta aikaa.