En usko kirkolliseen Jumalaan, enkä mihinkään taivaalliseen äijään joka tuolta katselee ja tarkkailee, tekee ihmeitä ja manipuloi maailmaa. Sen sijaan uskon Jumalaan jonkinlaisena hengellisenä johdatuksena, tietynlaisena "omatuntona" ja ideaalina, jossa ihminen voi asettaa itselleen korruptoimattoman ylemmän hahmon, joka on ainoa maailmassa jolle on tilivelvollinen.
Sillä on tietty tarkoitus ja funktio. Ihmisen on kauhean vaikea kunnioittaa itseään ja silloin on altis muiden vietäväksi. Kun tekee itsensä kanssa selväksi, että tässä maailmassa ei oikeasti ole yhtään ihmistä kenenkään yläpuolellani, vaan siellä on vain Jumala/luonto/maailmankaikkeus. Selkeyttää se suhdetta kaikkiin viheliäisiin teennäisiin hierarkioihin, joita me ihmiset toisillemme luomme.
