Tehdään nyt alkuun selväksi, että mielestäni tasa-arvo, yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja syrjimättömyys on tärkeitä arvoja ylipäätään ja myös itselle ovat tärkeitä arvoja. Minusta tärkeintä on, että ihminen on onnellinen ja sinut itsensä kanssa, edustipa hän mitä sukupuolta tahansa tai riippumatta siitä, ketä hän rakastaa. Itseäkin transnaiset esimerkiksi kovin kiehtovat, vaikka heteroksi itseni miellänkin. Olen hyvin avarakatseinen tässä mielessä.
Prideen tapahtumana valitettavasti liittyy myös tunnettuja ongelmia, joista on kommentoinut näkyvästi itsekin sukupuolivähemmistöön kuuluva Jade Nyström.
https://www.is.fi/viihde/art-2000009672671.htmlhttps://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jade-nystrom-haluaisi-muutoksia-pride-juhlaan-siella-syrjitaan-tietamattomia-ihmisia/9098828Jadehan sai kommenteistaan tietysti sateenkaariväeltä melkoisen ryöpyn niskaan. Harmillista, että Pride-asiat on siten tulenarkoja, että näissä asioissa on vain yksi "totuus" ja tapahtuma on myös kovin politisoitunut. Kaikkia puolueita ei ole hyväksytty mukaan jne.
Seksuaalikasvatus on nykyään varmasti kehittynyt loikkauksin vaikkapa 90-lukuun verrattuna, mutta onko tietyllä tapaa jo vähän liikaakin? Onko hyväksi, että vaikka lapset ja nuoret hukutetaan somessa Pride-teemoihin?
Jotain oireellista siinä on, että kun lapsi käy normaalia murrosiän kipuilua vaikka omasta identiteetistään, niin pian mietitään, onko hän oikeassa sukupuolessaan? Lasten pitää saada käydä ensin normaali murrosiän kehitys läpi syntymäsukupuolessaan ja vasta aikuisena sitten on aika miettiä tuollaisia asioita, kun on riittävästi tietoa ja elämänkokemusta asiasta.
Jostain syystä kaikki ei ole tyytyväisiä sukupuolensa muuttamiseen vaan myös de-transitiota tapahtuu ja sitäkin on nostettu viime aikoina enenevässä määrin esille. Tunnettuna esimerkkinä sellainen (naisvuosinaan erittäin kuuma) pornomalli kuin Chanel Santini, päätti jatkaa elämäänsä miehenä.