Näin alle 160cm naisena täytyy todeta, että kyllä miehen pituudella on merkitystä. Se nyt vaan on fakta, että 190cm mies ei mua seisaaltaan pane ellei mua varten ole hommattu nosturia
. Myös takaapäin on tuskastuttavan hankala asento kun on iso pituusero. Toki aina voi soveltaa ja keksiä ratkaisuja pituuseron aiheuttamiin ongelmiin, mutta kyllähän huima pituusero syö spontaaniutta ainakin parisuhdeseksissä, se nosturin kanssa sählääminen kun ei ole maailman seksikkäintä. Olen varmasti myös maailman söpöin näky kun yritän pöngertää itse keittiön pöydän päälle
Mutta se hyvä puoli isossa pituuserossa on, että mun ei tarvitse polvilleni mennä suihinottoa varten
Totuuden nimissä tosin paljon mieluummin olen polvillani kuin edellämainitussa nosturissa.
Mutta tosissaan miehen pituudella ei niinkään ole mulle väliä siviilielämässä. Mulla on tosin fiksaatio leveisiin hartioihin ja ne merkkaa paljon enemmän kuin pituus.
Miehen pituus vaikuttaa mulle vain siinä kohtaa jos se miehwn pituus on miehelle isokin egokysymys. Napoleon kompleksista kärsivää epävarmaa räksyttäjää en jaksaisi katsella sekuntiakaan. Enkä myöskään jaksaisi katsella miestä joka kuvittelee pituuden olevan ainoa merkitsevä tekijä naiselle deittimarkkinoilla.
Jos taas mies on sinut oman lyhyytensä kanssa niin pituudella ei ole merkitystä. Kunhan mies antaa mun käyttää korkokenkiä siitäkin huolimatta, että olisin häntä pidempi, niin olen äärimmäisen tyytyväinen.
Olen deittaillut vähän kaiken pituisia miehiä ja koen kaikenpituiset miehet viehättävinä. Tällä hetkellä siviilielämän panoihin kuuluu 158cm mies ja jotain +180cm mies (minä siis polyamorinen ja kaikki osapuolet saavat tapailla muita ihmisiä)