Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (90/134) > >>

ShyGuy:
^ No sitten olen saanut väärän kuvan. Joko oot hommannut LaPan kausarin ensi kaudelle?

Mustelmann:
Itse en seuraa jalkapalloa tai muutenkaan urheilua, mutta tuo Temen mainitsema kirja voisi olla silti mielenkiintoinen.

RobertLey:
Jukka Kyösti: "Jääkärikenraali Antero Svensson 1892-1946 - Mannerheimristin Ritari 5"

Luettu. - Erittäin tervetullut ja taidokkaasti laadittu elämänkerta vähemmälle huomiolle jääneestä viime sotien aikaisesta kenraalista. Esimerkiksi Talvelan, Laguksen, Pajarin ja Raappanan tapaisten tunnettujen komentajien - joista tavallaan on tullut jo käsitteitä (ja täysin ansaitusti) taakse on Svenssonin ohella jäänyt mm Selim Isakson ja Einar Mäkinen joiden vaiheista löytyisi myöskin vahvat ylöskirjaamisen aiheet.

Antero Svenssonista itsellänikään ei ollut juuri muuta mielikuvaa kuin valokuva komentajasta joka ojentaa Simo Häyhälle sakolaisen  Kollaanjoella talvella 1940 sekä Jatkosodan aikaisen 7.Divisioonan eli Kalpadivisioonan komentajuus. Ja että hän oli luonnollisesti yksi Jääkärikenraaleista.

Svensson oli varsinaissuomalainen historian opiskelija liittyessään Jääkäripataljoona 27:een ja pääsi ensin kiväärikomppaniassa palveltuaan (Misse-joki, Riianlahti, Aa-joki) Libaussa perustettuun pieneen ratsuosastoon (joukossa Raappana sekä myöhemmin Ratsuväkikenraalina uransa vahvasti tehnyt Woldemar Oinonen) - ja palvelikin Vapaussodassa Uudenmaan Rakuunarykmentissä luutnanttina. Myös hänen viisi vuotta nuorempi veljensä Erik Svensson lähti pataljoonaan v. 1916 mutta kaatui Jääkärivääpelinä Karjalan  Rintamalla, Ahvolan Hauhianmäellä 24.3.1918.

Antero Svenssonin sotatie ei kulkenut ns. normireittiä Vilppulan kautta Tampereelle vaan Svensson soti eskadroonan päällikkönä Länkipohjasta Kuhmoisiin, Kuhmalahdelle, Vesilahdelle, Hauholta Pälkäneelle ja Laitikkalaan. Ratsastava osasto osallistui myös taisteluihin Urjalan ja Tammelankin leveyksillä ennen Hämeenlinnaan päätymistään. Svenssonista olikin hyvää vauhtia kouliutumassa ratsuväkeen orientoitunut mies ellei häntä olisi lahjakkaana upseerina komennettu nuoren tasavallan vastaperustetun Sotakorkeakoulun ensimmäiselle kurssille. Hän oli entisenä historian opiskelijana taitava luennoitsija, kielitaitoinen - ja  kuitenkin tarvittaessa kansanomainen mies. Hänet oli helppo tarvittaessa komentaa pääesikuntaan, opettajaksi sotakorkeakouluun sekä jopa sotilasasiamieheksi Varsovaan, Prahaan ja Budapestiin. Karjalan Kaartin Rykmenttiä hän komensi vv 1937-1939. Kyseessä oli kehittyvä moniosaaja.

Talvisodassa Svensson sai komentoonsa varusmiehistä kootun 2.prikaatin jonka johdossa osallistui taisteluihin Länsi-Kannaksella. Helmikuun alussa 1940 hänet ylennettiin Kollaanjoen rintamanosasta vastanneen 12.Divisioonan komentajaksi - alaisinaan mm Espanjan Kauhu Carl von Haartman sekä Marokon Kauhu Aarne Juutilainen. Nämä molemmat miehet seurasivat Svenssonin alaisuudessa vielä Jatkosodankin aikana. Ja Kollaa kesti - kuten tiedetään.

Kalpadivisioona oli koottu Savo-Karjalan sotilaspiiristä ja Antero Svensson kotoisin Raisiosta mutta omasi tarvittaessa joviaalisuutta niin että kotiutui nopeasti komentajaksi. Ennen Sortavalan valtausta hän ei päästänyt miehiään Karmalansalmen ylitykseen tarkoitettuihin syöksyveneisiin vaan halusi testata sellaisen käytännössä ensin itse. Mikään pakko tai ohjesääntö tähän ei everstin arvoista miestä olisi velvoittanut mutta se oli osa Svenssonin luonnetta; tehdä ensin itse ja katsoa sitten toimiiko muiden kohdalla vai ei. Tämä teko nosti viimeistään hänen arvostustaan savokarjalaisten taistelijoiden keskuudessa.

Sortavalan valtaus elokuussa 1941 toi Svenssonille Mannerheim Ristin n:o 5. Svensson oli antanut käskyn vallata tämä kaupunki "siististi", ilman tykistön tukea niin etteivät rakennukset kärsisi tarpeetonta tuhoa. Tämä johti luonnollisesti kiivaisiin asutuskeskustaisteluihin "talo talolta, kortteli korttelilta", mutta Sortavala saatiin takaisin suhteellisen vahingoittumattomana. Joulukuussa 1941 seurasi ylennys kenraalimajuriksi. Puolitoista vuotta myöhemmin Svensson sai komentoonsa V. Armeijakunnan jota johti sodan loppuun saakka.  Armeijakunnan vastuulla kesän 1944 torjuntataisteluissa oli hyvin pitkälle Viipurinlahden saarten, mm. Teikarin puolustus ja yhteistyö rannikkotykistön ja laivaston kanssa. Svensson hallitsi tämän yhteistyön.

Aselevon jälkeen loppuvuodesta 1944 Svensson sai komentoonsa Kevyen Prikaatin ja joutui paljon vartijaksi sillä Hämeenlinna oli tuolloin Suomen suurin varuskunta. Kysymyksessä oli Neuvostoliiton asettamien ehtojen mukaisesti Panssaridivisioonaa heikompi yhtymä, mutta prikaatiksi se oli suuri. Svensson ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen uuteen tehtäväänsä, sillä vastuullisempiakin virkoja olisi ollut tarjolla. Tosin äkkiä sai huomata senkin, että upseeritoveri toisensa perään sai lähteä palveluksesta - joko eroamalla tai erotettuna joten siihen oli niissä oloissa tyytyminen mitä sattui saamaan. Itänaapuri saneli tuolloin hyvin pitkälle mikä oli oikein ja mikä ei. Joten uusikin työ panssarivoimien toimintaan perehtymällä oli syytä ottaa tosissaan.

Kun Svenssonin vanha Jääkäritoveri, Puolustusvoimien komentaja Jarl Lundqvist onnistui suututtamaan sekä Mannerheimin että Paasikiven hänen tilalleen alettiin kaavailla uutta miestä. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka vahvoilla Svensson olisi tähän virkaan ollut mutta varmuudella vähintäänkin yksi varteenotattavimmista ehdokkaista hän kyllä oli. Näissä tunnelmissa hänet komennettiin keväällä 1946 Hämeenlinnasta Helsinkiin, Hotelli Torniin, missä tuolloinen r... liittoutuneiden valvontakomissio istui.

Antero Svensson ei koskaan ehtinyt valvontakomission puheille. Hän sai sydänkohtauksen hotelli Tornin aulassa ja kuoli ambulanssissa matkalla Tilkkaan. Hän oli 53 vuotias.

Svenssonia on luonnehdittu varsinaissuomalaisen isännän ja toisaalta diplomaatinkin piirteitä omaavaksi mieheksi. Länsisuomalaiseksi harvinaisen vilkas. Kuului ahkeriin viinamäen miehiin muttei tiettävästi esiintynyt koskaan palveluksessa nauttineena. Tupakkaa kului kuten tuon ajan Miehillä yleensäkin. Siinä missä Kenraali Oesch säilytti tiukan luonnontietelilijän asenteensa läpi elämänsä, Svensson oli historiallis-kielitieteellisen miehiä ja ajattelutapa sitten sitä myöten. Tinkimätön komentaja, jolla oli kuitenkin vilpitön halu kuunnella etulinjan taistelijaa - olihan hän itsekin nuorena Jääkärinä elänyt juoksuhaudoissa. On sanottu, että Antero Svenssonissa yhdistyi kenraali Paavo Talvelan kovuus kenraali Taavetti Laatikaisen inhimillisyyteen.


Pienenä anekdoottina lopuksi; Kenraali Svensson oli se joka antoi George de Godzinskylle käskyn säveltää haikea, slaavilaisperäinen valssi koska hän itse piti niistä. Samoin rintamamiehet. Valssi oli "Äänisen aallot."

joey_t:
Kuuntelin juuri Eva Franzin kirjan nimeltään Sininen huvila. Kirja on Anna Glad -sarjan ensimmäinen ja Franz on kelvollinen suomalaisen dekkarikirjallisuuden edustaja. Tykkäsin kirjasta kovasti ja voisin jatkaa Anna Gladin parissa pidemmällekin.

Ja kenties niin teenkin mutta pidin lisäksi erittäin paljon lukija Anna Saksmanin äänestä. Niinpä haeskelin jotakin muuta Saksmanin lukemaa ja päädyin valitsemaan Salla Simukan kirjan Punainen kuin veri. Kirja on Lumikki-trilogian avausosa, testaanpas seuraavaksi sitä.

Freyja:
Mulla on jälleen kerran isomman puoleinen kasa kirjoja, jotka ovat kesken. Yhtään romaania ei ole tullut hetkeen luettua, koska ei ole ollut aikaa. 😭

Mutta kasaan lukeutuu mm. Kyllähän mä tiedän miltä huora näyttää, Mythologia Fennica, muutama pakana- ja noita-aiheinen tietokirja, muutamat lääkeyrtti- ja kasvilääkintä-kirjat, Puiden salattu elämä (suosittelen!! Aivan älyttömän mielenkiintoinen!), sekä muutamat muutamat muut opukset...

So many books, too little time!!!

Terveisin, book-lover ja kirja-hamsteri

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu