Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka
Mitä kirjaa luet/kuuntelet?
Vieras0265:
Aloin lukemaan Henry Millerin kirjaa nimeltä Sexus 2.
Vieras0087:
^Hyvä valinta. Nuorena kollina seurustelin yhden "hyvästä kodista" olevan kulturellin kirjallisuuden- ja informaatiotutkimuksen opiskelijattaren kanssa. Anne oli tosi kaunis ja sensuelli nainen. Mutta. Kerran krapulapanojen jälkeen Anne tutkiskeli opiskelijakämppäni kirjahyllyä. Hän ihmetteli kuinka minulla on kirjahyllyssäni lähes pelkästään Henry Millerin, Charles Bukowskin ja William Burroughsin koko tuotanto. Anne sanoi, että saan sellaisesta roskakirjallisuudesta huonoja vaikutteita itseeni. Vastasin, että en etsi vaikutteita, vaan lähinnä samaistumisen kohteita. Sanoin, että Milleriin, Bukowskiin ja Burroughsiin ajatusmaailma ja elämänfilosofia tuntuvat sopivan minun mielenmaisemaani. Meidän suhteemme ei ollut kovin pitkäikäinen :(.
RobertLey:
"Yksi rykmenti, sata tarinaa" - Petri Pietiläinen.
Jalkaväkirykmentti 1:n veteraanit kertovat omat kokemuksensa aina hyökkäysvaiheen Nuijamaalta kesältä 1941 Kananojan, Ojajärven ja muiden pahojen paikkojen kautta asemasotavaiheeseen Lempaalaan missä vierähtikin sitten kaksi ja puoli vuotta. Pahimmat muistot ehkä huono-onnisimmalta joukko-osastolta liittyvät tietenkin venäläisten suurhyökkäyksen alkuun 9.6.1944 Valkeasaaressa jossa rykmentti koki reilusti yli 70%:n tappiot. - Siitä huolimatta miehet tekivät minkä voivat ja "vähän" vielä enemmänkin. Valkeasaari murtui, syyllisiä haettiin (kuten aina) vastoinkäymisten tullen mutta turha syyttää miehiä joille oli uskoteltu Kannaksen betonin kestävitä linjoista (kun he kuitenkin tiesivät jo alkaessa että ainoa betoni mitä Valkeasaaressa ja Rajajoella valettiin olivat miehet ja se ei kestänyt murskaavan ylivoiman edessä.) - Linjojen vakiinnuttua Viipurin menetyksen jälkeen pitivät enemmän kuin puolensa taisteluissa Viipurinlahden pienillä saarilla ryss... venäläisten tiedustelu- ja häirintätulta vastaan. Sitten tuli kotiutus kenelle tuli ja nuorimmille ilmainen piljetti Lapin sotaan. - Kaverit on "komeasti" palkittu...
Suositteluni niille joita aihe kiinnostaa.
Letsmenoks:
The New topping book...
RobertLey:
"Rintamalääkärinä kuoleman linjoilla" - Pauli Marras (kirjailijanimi mutta selvitettävissä.)
Varhainen autenttinen kuvaus jsp-lääkärien työstä Talvi-, ja Jatkosodasta. - Itseäni henkilökohtaisesti kiinnosti erityisesti ensikäden muistikuvat mm. Salmenkaidan tukilinjalta ennen Äyräpäätä helmikuun lopulta 1940. Salmenkaitahan oli ns. väliasema jonne oltiin tehty Mannerheim-linjaa jo 1920-luvulla ranskalaisen mallin sekä Enckellin mukaan, mutta jonka varustelussa tuli sittemmin kiire Talvisodan jo alettua niin että sitten kun perääntyminen etulinjasta (Pasuri, Punnus, Muolaa) alkoi helmikuun puolessa välissä, vetäytyville joukoille tuli kiire ylittää kapea Salmenkaitajoki ja yrittää pidätellä hyökkääjää näissä puolivalmiissa kasemateissa joissa ei ollut edes ehtinyt betoni kuivua. - Helpostihan venäläiset pääsivät ampumaan joen toiselta puolelta suorasuuntauksella näitä bunkkereita mutta siitä huolimatta hyökkäykset lyötiin takaisin kymmenen päivän ajan - sitten, helmikuun viimeisinä päivinä tuli viimein perääntymiskäsky jonka perille saavuttua loppuunkulutetut, huvenneet sekä läpiväsyneet rippeet lähtivät vetäytymään Vuosalmen suuntaan.
Kyseessä on siis se yksikkö joka esim. "Talvisota"-elokuvassa näytti juoksevan päämäärättömästi karkuun pohjalaisten saapuessa Äyräpäähän. Mutta sitä ei tehty selväksi minkä paineen alaisena nämä miehet olivat kuitenkin kestäneet ympärivuorokautisessa rumputulessa ahtaissa bunkkkereissa, edessä korkea mäki ja takana aavaa niittyä jonka takana Vuoksi. - Ei kovin houkutteleva paikka puolustukseen jonka otaksuttiin kestävän vain kaksi vuorokautta. Nämä miehet kestivät kymmenen päivää.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta