Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (21/133) > >>

Laura Lo:
Gabriel Garcia Marquezilla mennään täälläkin! Sain juuri -(asiakkaalta) lainaan hänen viimeiseksi jääneen teoksensa "Memories of my Melancholy Whores", jonka aloitan heti kun saan päätettyä jaksanko ja viitsinkö lukea tällä hetkellä kesken oleva Jessika Aron Putinin trollit loppuun, joka on mulle osoittautunut suureksi pettymykseksi.

Vieras0242:
Voin taata että Garcia Marquez hakkaa kyllä Putinin trollit mennen tullen... 😂 Omaelämänkerta ”Living to tell the tale” on myös ehdottomasti lukemisen arvoinen. Siitä ymmärtää mistä Garcia Marquezin ”mielikuvitus” pulppuaa...

Vieras0265:
Mielenkiintoisia kirjoja täällä. Itselläni on vielä kesken se George R.R Martinin kirja. Saa nähdä mitä sen jälkeen alkaa lukemaan kun hyviä vaihtoehtoja on niin paljon.

Laura Lo:

--- Lainaus käyttäjältä: M15t3rG - Heinäkuu 09, 2020, 11:27:46 ---Voin taata että Garcia Marquez hakkaa kyllä Putinin trollit mennen tullen... 😂 Omaelämänkerta ”Living to tell the tale” on myös ehdottomasti lukemisen arvoinen. Siitä ymmärtää mistä Garcia Marquezin ”mielikuvitus” pulppuaa...

--- Lainaus päättyy ---

Tämä on varmasti totta. Imfosodankäynti on aiheena mielenkiintoinen, mutta kyseistä kirjaa kahlatessa tulee kummasti tunne, että olen itse juuri joutunut sen kohteeksi. Jessika Aron tarina on huima, mutta ei, hänen tekstinsä on puuduttavaa, vaikka kuinka on toimittaja. Sen sijaan, ken venäjä-aiheisesta kirjallisuudesta tykkää, niin vahva suositus toisen toimittajan, Jussi Konttisen, Siperia-kirjalle. Aivan älyttömän hyvin koottu, mielenkiintoinen pläjäys ah tuosta niin kiehtovasta siperiasta!

Mut joo, aika vaihtaa välillä kaunokirjallisuuteen. Laitan tuon mainitsemasi myös lukulistalle.

Vieras0087:
Tämän sateisen heinäkuun alun ainut hyvä puoli on se, että nyt voi lukea hyviä kirjoja ja katsoja mielenkiintoisia elokuvia. Täällä näyttää olevan suuri joukko laadukkaiden kirjojen ystäviä  :). Kiitos Ilonalle Gabriel Garcia Marguezin kirjan Sadan vuoden yksinäisyys vinkkaamisesta. Kirja odottaa nyt yöpöydälläni seuraavana lukemistani. Haluan myös tietää, että tuntuuko se yhtä hyvältä kuin ensimmäisellä lukukerralla. Nyt on menossa Henry Millerin Kravun kääntöpiiri. Kirja oli lukiolaisvuosieni ykkössuosikki. Henry Miller vietti ystävineen boheemielämää 1930-luvun Pariisissa Montparnassella. Pariisi oli tietenkin se paikka, minne ensimmäisellä interreilillani vuonna 1979 oli ihan ensimmäiseksi päästävä. Kiitos Henry Millerin. Omaelämäkerrallinen Kravun kääntöpiiiri kertoo naisten nussimisesta, viinan juomisesta, pummaamisesta ja vähän kirjan kirjoittamisestakin. Se on kuin Huckleberry Finnin seikkailut 1930-luvun Pariisissa. Muistaakseni Mark Twainin Huckleberry Finnkin oli aika epäsovinnainen tyyppi luontojaan. Kravun kääntöpiiri julkaistiin Pariisissa vuonna 1934, mutta se kiellettiin kaikissa englantia puhuvissa maissa. Kirjat ovat vaarallisia. Vuonna 1961 Yhdysvaltain oikeusministeriö kumosi Kravun kääntöpiirin julkaisukiellon. Pentti Saarikoski käänsi Kravun kääntöpiirin suomeksi vuonna 1962. Ja niin, Kravun kääntöpiiri tuntuu yhtä hyvältä kirjalta kuin lukiolaisvuosinakin  :).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu