Elämä on tällä hetkellä täyttä – työtä, vastuuta, aikatauluja. Ruuhkavuosien keskellä on aika vähän tilaa yllättäville spontaaneille käänteille, ja vielä vähemmän jaksamista jatkuvaan säätöön.
Siksi arvostan suunnattomasti, kun jonkun kanssa homma toimii. Ja kun toimii, miksi sitä pitäisi rikkoa? Vaihtelua voidaan järjestää muuten. Tähän menessä keksitty joka kerta uutta. Viimeiseksi suklaan kanssa kokeiluja

Kommunikaatio toimii. Ei tarvitse arvailla, mitä toinen ajattelee tai haluaa. Puhutaan suoraan, mutta hyvässä hengessä. Tiedän, missä mennään, eikä tarvitse pelata pelejä.
Aikataulut löytyvät joustavasti. Ei aina helppoa, mutta toisen ymmärrys elämäntilanteesta auttaa. Kun molemmat tietävät, että aika on arvokasta, siitä pidetään kiinni.
Pelisäännöt ovat selvät. Ei turhaa hämmennystä tai oletuksia. Tiedämme molemmat, miksi tapaamme – ja mitä tapaamisiin kuuluu (ja mitä ei). Toiveita ja muita on myös silloin helppo esittää (ja toinen osaa ehdottaa / tehdä aloitetta).
Turvallisuus ja rentous. Kun on jo tuttu, ei tarvitse jännittää. Voi olla oma itsensä. Ja kun tietää toisen tavat, toiveet ja rajat, on helppo nauttia hetkestä – ilman opeteltavaa joka kerta alusta.
Ei tarvitse säätää. Tämä ei ole laiskuutta, vaan arjen realismia. Kun tietää, että asiat sujuvat, voi keskittyä olennaiseen: siihen, että kohtaaminen on hyvä, merkityksellinen ja molemmille antoisa.
Yksinkertaisesti sanottuna: kun joku sopii – rytmiltään, olemukseltaan ja asenteeltaan – ei ole mitään syytä etsiä uutta joka kerta.
Silloin voi rakentaa kohtaamisista jotain jatkuvaa. Ja se tuo yllättävän paljon rauhaa hektiseen elämään.
