Se on tuo yleistämisen kirous, liittyy se sitten kirjoittamiseen tai kirjoituksen ymmärtämiseen.
Ennen huoraamista minulla oli pari pidempää parisuhdetta. Toinen oli hälläväliä epäluotettava paskiainen ja toisella oli narsistisia piirteitä. Molemmat oli minua reilusti vanhempia ja inhosin kaikkia miehiä heidän jälkeen.
Huoraaminen näytti minulle, että on myös toisenlaisia miehiä. Siksi minä niin kovasti puolustan ihania asiakkaita, koska he ovat aidosti ihania ja olen allerginen heidän dissaamisesta. Ja aikuisten oikeasti, minulla ei ole heistä pahaa sanottavaa.
Otan osaa niiden huorien puolesta, jotka joutuvat tapaamaan mutantteja.
Ennen huoraamista minulla oli pari pidempää parisuhdetta. Toinen oli hälläväliä epäluotettava paskiainen ja toisella oli narsistisia piirteitä. Molemmat oli minua reilusti vanhempia ja inhosin kaikkia miehiä heidän jälkeen.
Huoraaminen näytti minulle, että on myös toisenlaisia miehiä. Siksi minä niin kovasti puolustan ihania asiakkaita, koska he ovat aidosti ihania ja olen allerginen heidän dissaamisesta. Ja aikuisten oikeasti, minulla ei ole heistä pahaa sanottavaa.
Otan osaa niiden huorien puolesta, jotka joutuvat tapaamaan mutantteja.
						
								
									
 Näin pelkät yksittäistapaukset muovaavat ihmisen suhtautumista koko ympäröivää maailmaa kohtaan, ja saavat ongelmakohdat näyttämään isommilta kuin ne tosiasiassa ovat.
 Ja sitten siellä joukossa luikkii ne pari tiettyä hyypiötä, jotka parhaansa mukaan yrittävät pilata koko homman. Yhtä esimerkiksi kutsun tuttavallisesti Paskaraiskaajaksi, koska kyseinen henkilö osaa kirjoittaa vain kahdesta aiheesta: 50 % kirjaimellisesti ripulipaskasta, ja 50 % myhäilyä siitä, miten hän aikoo tulla raiskaamaan minut.