^^ Matti Laurila oli Mies jolta kodinperintönä puuttui tykkänään kateus ja "toisen silmäkuopasta ponnistaminen", mitäs kun Isänsä ja Velipoikansa Ilmarin Länkipohjassa maaliskuussa 1918 kaatumisen jälkeen tuli Tampereen valtauksen jälkeen kysymään punaisten vangitsemilta valkoisilta: "Nyt. Onko uskonne kestäny?" Ja joka Mies seurasi.
8. Divisioonan mainitseminen toi mieleen Jääkärieverstiluutnantti Teuvo Vartiovaaran; kun YH:n aikana upseerit ottivat kilvan asemiaan niin Vartiovaara jättäytyi syrjään ja vihelteli vaan. Hänen rykmenttinsä vastuualueeksi jäi Suvannon lohko mitä pidettiin ennakkoon vaarallisimpiin kuuluvana mutta yllättäen se ei sitä ollut. Vartiovaara pystyi näin irrottamaan rykmentistään tukijoukkoja niille naapureille missä paine oli kovin.
Keskisuomalaisten rykmentissä komppanianpäällikönä taistellut luutnantti Yrjö Jylhä haavoittui 7.12.1939 Koukunniemen hyökkäyksessä.
"Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta
viuhuu sirpaleet kun roiskuu
multa.
Alla maan on tyyntä, kodikasta.
Haavoissaan vai joku hiljaa
huokaa; 'Veljet, vesitilkka
tuokaa.'
Korsun yllä tykkien soi jyry,
kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin niin polun
päässä
hangessa vain mustaa verta
jäässä.
Janoos' älä täällä vettä pyydä
astiaas vain mustaa lunta syydä
sitäkään jos löydät enää maasta
niin sen peittää pirstat, savu,
saasta.
Siis iltaan kestä vain niin
lääkkeen saavat,
kurkut kuivat vihlovaiset
haavat.
Haavoissaan vain joku hiljaa
huokaa: Veljet, vesitilkka
tuokaa.
Lähtee Mies, kun vettä pyytää
veikko.
Tuskissansa huokuva ja heikko.
Lähtee, joska Veljellä on jano,
enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
juoksee yli myllerretyn mannun,
häipyy sekaan viuhinan ja
tuiskeen
kuullen korvissaan vain avun kuiskeen.
Tykit jyskyttävät korsun suuta
viipyy vesimies, ei mitään muuta
Haavoissaan vain joku hiljaa
huokaa;
Veljet, vesitilkka tuokaa.
Ilta hämärtyy ja vihdoin
kuullaan
kaivon partaalla Mies on
suullaan.
Verta valunut on kaivoon josta
yksikään ei enää vettä nosta.
Verta valunut on suonet lähteen,
kuin verta valuvaiseen
iltatähteen.
Haavoissaan vain joku hiljaa
huokaa
"Veljet, vesitilkka tuokaa..."