[Kapteeni Turska]

Onko teille käynyt koskaan niin, että ollessanne kumppaninne, läheistenne tai sukulaistenne kanssa ajatukset ovat lähteneet harhailemaan jonnekin aivan muualle?

Minä olen huomannut noissa tilanteissa ajattelevani joskus oman vakkarini ihon lämpöä, hymyä, hellää kosketusta tai hänen pehmeitä huuliaan.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. En ole ihastumassa kehenkään, mutta mitä enemmän oma kumppani tuntuu luotaantyöntävämmältä sitä enemmän ajatukset alkavat harhailla.

Tai ehkäpä en kaipaakaan palveluntuottajaa, vaan sitä illuusiota jonka hän onnistuu luomaan - halua olla rakastettu sellaisena kuin satun olemaan ilman mitään ylimääräisiä sirkustemppuja.

[Vieras0068]

Mä ajattelen mun vakkaria useastikkin. Jos ihminen on semmoinen luonnonlapsi kuin hän, hymyilee ja nauraa kokoajan, eikä esitä mitään, niin se saa aina mut onnelliseksi tapaamisella.
Mä olen huomannut, että vertailen muita naisia häneen🙂.

[Ylilääkäri]

Mietiskelen, mitä vakkari tarkoittaa. Itselleni se ainakin tarkoittaa ensisijaisesti palveluntarjoajaa, jota ajattelee usein ja saa jo ajatuksesta positiivisen fiiliksen. Se kuinka monta kertaa on tavannut, ei ole niinkään olennaista. Kyllä kai voi sanoa, että kun on esim. kolme kertaa tavannut, on jo aika vakituinen asiakas.

Minulle on yksi yli muiden ja ajattelen häntä joka päivä. Ja olen antanut itselleni luvan ajatella, siviilisuhteestani huolimatta. Se, että hän viime vuoden lopulla sairastui, on vain lisännyt kiintymystä ja kaipausta. Ja tapaamiskertoja. Suhteeseen on tullut mukaan tietynlaista henkistä syvyyttä. Sanotaan niin, että uskomattoman fyysisen puolen lisänä on aimo annos syvällisyyttä. Enkä nyt puhu rakastumisesta, siihen olen liian vanha.

Hänen lisäkseen on kaksi aivan ihanaa ihmistä, jotka tuovat aina hyvän ja iloisen mielen kun heitä harvoin tapaa.

Eli vastaus aloituksen kysymykseen on: kyllä, kaipaan

Ylilääkäri

[Jurtaani]

Enpä voi sanoa että näin olisi käynyt, joka on jokseenkin yllättävää koska olen loppupeleissä varsin helposti kiintyvää sorttia. Siksi hieman epäröin silloin kun aloitin tämän harrastuksen, pelkäsin että rakastun ensimmäiseen maksulliseen naiseen vain koska saan häneltä pillua. Toisaalta sitten taas itselleni ei ole vielä mitään varsinaista vakkaria päässyt kehittymään. Joskus kyllä masturboidessa saattaa käyttää muistoja näistä ihanista naisista inspiraationa.

[Gentleman]

Jos siviili pano on ihan perseestä niin silloin voi buustia hakea ajattelemalla jotain ihanaa tapaamista hupakon kanssa Muutoin senhetkinen tilanne vie kyllä kaiken järjenjuoksu.

Lämpimästi tulee muisteltuna tapaamisia sitten ihan muutenkin. Töissä, kotona, kaupassa, yms. Niiden muistelu nostattaa mielialaa

[Pukumies40]

"hupsukka" tarjoaa silloin tällöin sitä mitä tarvin just sillä hetkellä. Kun homma on hoidettu niin mua hävettää ja mielelläni pidänkin sen asian noin, En haluaisi tehdä siitä liian helppoa ja arkista. Ja en ajattele asiaa ennenkuin seuraavalla "heikolla hetkellä".


Hyvä siviiliseksi tuntuu paremmalta ja pyörii mielessä enemmän, joitain viestejä lukiessa tuntee itsensä onnekkaaksi kun sitä edes toisinaan on ollut tarjolla. Pelkässä fyysisessä mielessä jotkut huorat pääsee lähelle sitä, mutta taidan olla liian "fiksu" huijaamaan itseäni todellisiin gfe-fiiliksiin noissa tapaamisissa eli vajaaksi se aina jää kun ainakin itsellä se täydellinen seksi vaatii kiinnostuksen ja tunteen, että sitä tuntee myös vastapuoli.
Jos noin ei olisi, kaikki rahat menisikin varmaan tähän harrastukseen ja aika hupsukan miettimiseen.
😁

[Tibenius]

Onko teille käynyt koskaan niin, että ollessanne kumppaninne, läheistenne tai sukulaistenne kanssa ajatukset ovat lähteneet harhailemaan jonnekin aivan muualle?

Ajatukseni harhailevat useinkin, mutta palveluntarjoajat harvemmin tunkevat ajatuksiin kun olen läheisteni seurassa. Toki elämässä tulee vastaan sellaisiakin hetkiä, jolloin mieleen palautuu palveluntarjoajia, joiden kanssa on saanut joskus viettää mieleenpainuvia hetkiä.

[Pikkupaavi]

Kyllähän nuo mielen sopukat on ihmeellisiä paikkoja. Niitä ajatuksia menee ja tulee, mutta ehkä enemmänkin menee. Joulupöydässä ei nyt ole käynyt ihan ekana mielessä,mutta täytyy myöntää että tietyt paikat tai esim. musiikkikappaleet saavat mielenyhtymiä sinne jonnekin. Näin kävi jälleen eilen.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, kyllähän se välillä

[Seepeli]

Kyllähän jotkut muistot tulvahtaa mieleen jostain tuoksuista, biiseistä, sanoista, tms. Ihan kivaahan tuo on, nuo mukavat muistot on kuin minilomia pään sisällä. 

[Kapteeni Turska]

Täytyy vielä lisätä että palveluntarjoaja ei voi korvata hyvää ja toimivaa parisuhdetta, mutta hän on kuin kyynärsauva joka ei paranna jalkaa mutta tekee kulkemisesta helpompaa.