Kerran kauan sitten eräs itänaapurin sihteeri tuli Mannerheimintiellä rappuun samaan aikaan, kertoi olleensa ravintolassa tapaamassa kollegoitaan. Näkyi päälle päin ehkä vielä enemmän iloisempana meininkinä mitä yleensä, seinien sisällä sitten estottomampana. Ei haitannut.
Eräs kotimainen nuorempi amatööri oli vastassa sen verran ailahtelevana mikä ei johtunut käsittääkseni pelkästään alkomahoolista että silloin oli pyydettävä anteeksi, käännyttävä kannoillaan ja lähdettävä kotio. Ei tuntunut mukavalta, vähän tuli surku olo tämän puolesta.
Tallinnassa sitten on neidoilla saattanut jonkun kerran olla hivenen vodkan taikka viinin oloinen tai jälkeinen tila, omista tunnelmista johtuen ei ole estänyt viemästä touhuja päätökseen.
Nämä ovat kaikki olleet mieleenjääneitä poikkeuksia.