Yleisesti luullaan, että sana teini tulee englannin -teen-päätteestä. Tosiasiassa sana on suomessa paljon vanhempi: vanha kirjakieli tunsi sen jo Mikael Agricolan ajoista.
Kotuksen mukaan teini on lainaa myöhäismuinaisruotsista, jota puhuttiin 1300–1500-luvuilla. Entisaikain teini eli almuilla opintiellään, nykyteini elää vanhempiensa wifillä ja opintolainalla. Nykyruotsin vastaava sana on djäkne, jonka juuret johtavat latinaan (diaconus diakoni, kirkonpalvelija) ja edelleen kreikkaan (diakonos palvelija). Samasta lähteestä on myöhemmin lainattu myös sana diakoni.
Nykymerkitykseen ”teini-ikäinen” ovat kuitenkin vaikuttaneet englannin teenage ja teenager. Englannin teen taas on irronnut lukusanoista thirteen, fourteen ja niin edelleen, ja palautuu lopulta sanaan ten kymmenen. Lukusanoissa piilee myös nykyinen rajaus: lääketieteessä esiteini-ikäisiksi lasketaan 9–12-vuotiaat ja varsinaisiksi teineiksi 13–19-vuotiaat, eli juuri ne ikävudet, joiden englanninkielisissä nimissä teen esiintyy.
Sana teini on siis aina vetänyt rajaa nuoruuden ja aikuisuuden välille, milloin kerjäläisopiskelijan, milloin lukusanan kautta. Sama rajanveto kiinnostaa muutenkin. Itse miellän alle kaksikymppiset, 18–20-vuotiaat, vielä melko keskeneräisiksi, kehittyyhän ihminen vielä kolmekymppiseksi. Toisaalta monissa tutkimuksissa miesten arvioima fyysinen viehättävyys painottuu varhaiseen aikuisikään riippumatta miehen omasta iästä. Käytännön parisuhteissa ihmiset kuitenkin hakeutuvat yleensä paljon lähempänä omaa ikäluokkaansa olevien seuraan.
Vanha sääntö ”puolet omasta iästä plus seitsemän” tuntuu kuvaavan aika hyvin sitä, minkä ihmiset itse kokevat sosiaalisesti hyväksyttäväksi seurustelun alarajaksi.
Kotuksen mukaan teini on lainaa myöhäismuinaisruotsista, jota puhuttiin 1300–1500-luvuilla. Entisaikain teini eli almuilla opintiellään, nykyteini elää vanhempiensa wifillä ja opintolainalla. Nykyruotsin vastaava sana on djäkne, jonka juuret johtavat latinaan (diaconus diakoni, kirkonpalvelija) ja edelleen kreikkaan (diakonos palvelija). Samasta lähteestä on myöhemmin lainattu myös sana diakoni.
Nykymerkitykseen ”teini-ikäinen” ovat kuitenkin vaikuttaneet englannin teenage ja teenager. Englannin teen taas on irronnut lukusanoista thirteen, fourteen ja niin edelleen, ja palautuu lopulta sanaan ten kymmenen. Lukusanoissa piilee myös nykyinen rajaus: lääketieteessä esiteini-ikäisiksi lasketaan 9–12-vuotiaat ja varsinaisiksi teineiksi 13–19-vuotiaat, eli juuri ne ikävudet, joiden englanninkielisissä nimissä teen esiintyy.
Sana teini on siis aina vetänyt rajaa nuoruuden ja aikuisuuden välille, milloin kerjäläisopiskelijan, milloin lukusanan kautta. Sama rajanveto kiinnostaa muutenkin. Itse miellän alle kaksikymppiset, 18–20-vuotiaat, vielä melko keskeneräisiksi, kehittyyhän ihminen vielä kolmekymppiseksi. Toisaalta monissa tutkimuksissa miesten arvioima fyysinen viehättävyys painottuu varhaiseen aikuisikään riippumatta miehen omasta iästä. Käytännön parisuhteissa ihmiset kuitenkin hakeutuvat yleensä paljon lähempänä omaa ikäluokkaansa olevien seuraan.
Vanha sääntö ”puolet omasta iästä plus seitsemän” tuntuu kuvaavan aika hyvin sitä, minkä ihmiset itse kokevat sosiaalisesti hyväksyttäväksi seurustelun alarajaksi.