[Prophat]

Lukisin kunhan posti toisi kotia... Viime viikkojen freakshowtyyppistä menoa vauhditti ajatukset George Orwellin 1984sta, ja totesin etten ole lukenut mikään muu hänen teoista. Sattumalta tuli Animal Farm vastaan nettiä selailemassa, eli se...

[soikkeli]

Walker Percy: The Moviegoer

En saa kovin paljon nautintoa tämän lukemisesta.

[äRHäkkä]

Taas kerran Sunzi: Sodankäynnin taito. Osaispa kiinaa.

[Mmeoww]

Jon Ronson The Psychopath Test

[Mmeoww]

Ken Wilberin integraalipsykologia on myös jännä. Saa kyllä eräänlaisen kyllästymisen yhteiskuntaan aikaiseksi ja some on tämmösten jälkeen sitä suurinta kuraa. Oon aikoinani hypännyt aika suureen kaninkoloon psykologiassa ja huomannut ettei sieltä pääse pois, eikä ihmisiä, heidän toimintaansa ja varsinkaan yhteiskunnan rakenteita näe enää samalla tavalla.

En väittäisi huonoksi asiaksi kyllä ollenkaan.

[joey_t]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

[samuel]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

Olen joskus lukenut tuon sarjan. Alkupään kirjat olivat itselleni mielekkäämpiä kuin viimeiset.

Viime aikoina ei ole tullut luettua kirjoja. Pitäisi taas löytää jotain mielenkiintoista.

[joey_t]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

[saapasjalkakolli]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

Jos lukee koko sarjan, menee Aylan seikkailut melkoiseksi pornoksi välillä Kullit on isoja, eksoottisuus viehättää ja Aylan kaikki naisenosat ovat tietysti jumalallisen kauniit hänen kiinteäksi muotoutuneessa atleettisessa kropassaan.

[Livya]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

Olen joskus lukenut tuon sarjan. Alkupään kirjat olivat itselleni mielekkäämpiä kuin viimeiset.

Viime aikoina ei ole tullut luettua kirjoja. Pitäisi taas löytää jotain mielenkiintoista.

Olen lukenut koko sarjan. Ja samaa mieltä, että alkupään kirjat oli parempia.

[meiosis]

Ken Wilberin integraalipsykologia on myös jännä. Saa kyllä eräänlaisen kyllästymisen yhteiskuntaan aikaiseksi ja some on tämmösten jälkeen sitä suurinta kuraa. Oon aikoinani hypännyt aika suureen kaninkoloon psykologiassa ja huomannut ettei sieltä pääse pois, eikä ihmisiä, heidän toimintaansa ja varsinkaan yhteiskunnan rakenteita näe enää samalla tavalla.

En väittäisi huonoksi asiaksi kyllä ollenkaan.

Nuorempana kiinnosti vuorovaikutuksen psykologia, ihan mainstream väitelleiden kirjoittamat populaariteokset ja oppikirjat. Kirjoitin myös vuosia päiväkirjaa, jossa kävin tilanteita lyhyesti läpi, jos olin puhunut ihmisille työn ulkopuolella. Uppoaako suhun mikään harjoitusmenetelmä tai läpikäyntimenetelmä, jossa korostetaan tilanteisiin reagointia enemmän kuin faktoja ja teorioita?

[soikkeli]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

Muutaman lukenut, Elämä: esipuhe ja Vierastila. Hyviä kohtia ja kuvauksia, kuitenkin aika epätasainen. Pidemmän päälle ärsyttävää.

[guuguuman]

Viime ajat olen lukenut työmatkoilla bussissa Jack Kerouacin Matkalla-romaania. Luin sen joskus nuorempana ja kyllä sen kieli sekä kerronnan rytmi vieläkin salpaa hengityksen. Tätä se beat-kirjallisuus parhaimmillaan on.