Keikka Oulussa
Herään ajoissa, noin puoli viisi ja nousen puolireippaasti ylös, sillä tiedän että mulla ei ole oikeastaan varaa nyt myöhästyä. Majotus ja matkat on jo maksettu. Pakkailen loppuja tavaroita ja nappaan kuivaustelineeltä kaikki mukaan otettavat.
Viivailen yli mun keikkalistalta kaikki mukaan otettavat ja huomaan että kello on askellellut reippaasti eteenpäin. Sählään taas lähdössä ja menetän 30min mun aikatauluista, niin tyypillistä, että en edes säikähdä. Lähden viimetipassa ja kerkeän laiturille 2 minuuttia ennen junan lähtöä. Juoksin jumiutuneet rullaportaat laukkujen kanssa ja kiitän mielessäni kollegaa joka oli myynyt mulle ekstra liput sopuhintaan. Saan olla aivan rauhassa, napit korvilla leijua haaveissani aamujunassa.
Saan rauhotuttua ja pari vinkkiä ilmotuksen tekemiseen.
Mulla on aina jostain syystä ollu tosi pieni asiakaskunta, vaikka oon saanu paljon kyselyitä. Kuulin, että automaattivastaukset karsii asiakkaita. Oon sen verran kuormittunu että pidän niistä kuitenkin tiukasti kiinni, sillä oon saanu tosi kivoja vakkareita siitä huolimatta. Mutta keikalla ne ei taida oikein toimia?
Puhelin rupeaa piippaamaan n 3h päästä matkan alotuksesta ja vaikka haluaisin pystyä keskittymään asiakaspalveluun, en vielä pysty. Mun kuulokkeista soi Sylvainea ja Alcestia. Nämä toimii mulla hyvin ja antaa kivaa rauhaa ennen aspa härdelliä. Luon myös puolitosissani hieman eteerisempää waxplay soittolistaa sessioon, jossa aion käyttää shibaria, ruusuja piikkeineen ja kynttilänvahaa. Ah, rakas ystäväni, kaunis, senuelli sadismi. Fantasioin hetken aikaa pitkiä hiuksia, köysiä ja vahaa, ja lopulta koitan siirtää keskittymiseni asiakaspalveluun. Ei runkkailuja, vain asiallisia yhteydenottoja, kiitos horojen jumalille.
Saavun vihdoin perille ja kipasen kaupassa, säädän kartan kanssa ja suuntaan asunnolle. Olen tähän mennessä käynyt useita kymmeniä viestejä läpi, kunnes mulle nappasi asiakas. Ennakkovaraustilanne ei näyttäytynyt hyvälle, mutta nyt niitä on huomiselle kolme ja tänään on tiedossa ainakin yksi asiakas. Tapaaminen meni hyvin ja sain kivan suosituksen, sitä pyydettyäni, ravintolasta johon suuntasin myöhemmin illalla.
Kipasen suihkussa lämmitelläkseni, huoneilma on turhan kuiva ja lämpötila kylmä. Kotona mua on pelastamassa kaksi ilmankostutinta, kaipaisin nyt niitä.
Saan edelleen viestejä ja tapaamispyynnön jonka sovin, mutta tajusin että olen liian kuormittunut vastaanottamaan ketään ja siirrän sen pahoittelujen kera seuraavalle päivälle. Menen vielä kerran hautumaan suihkuun ja kipitän ravintolaan. Täällä on ilmankosteuskin paljon parempi ja itämaiset tuoksut tulvivat nenääni.
Paikka on pieni, idyllinen ja siellä vallitsi yhteisöllinen ja lämminhenkinen tunnelma. Tilaan kasvisruokaa ja pyydän suolaisen mangolassin pahimpaan nälkääni. Se on täydellisyyttä. Pala taivasta, jos siinä olisi enemmän suolaa ja sitruunaa, niinkuin labnehissa.
Valtaan itselleni neljän hengen pöydän läppärini takia, pyytelen anteeksi ja kerron että siirryn jos paikka täyttyy. Valehtelin. Nautin ruhtinaallisesta ruokapöydästäni ja ajatuksenvirrasta mikä mulla tulee ihmiskontateista.
Mietin aina vain uudelleen että olenko oikea ihminen tälle alalle.
Mulla on tapana miettiä ihmisiä ja tapaamisia hyvin syvällisesti pitkänkin aikaa tapaamisten jälkeen. Mietin paljon ihmisten taustoja, tapaa kannatella itseään, puhua, siitä mistä ne tykkää ja miks ne tykkää.
Mulla on liikaa aikaa miettiä asioita, mutta jollain hullulla tavalla nautin siitä. Kiinnostukseni psykologiaan ja lääketieteeseen sai alkunsa varhain, muistan selailleeni ensimmäisiä lääkärinkirjoja heti kun jaksoin nostaa kirjan kirjahyllystä.
Mietin kuitenkin usein, että koska mua kiinnostaa enemmän sivuun vetäytyvä tutkimustyö, voinko jaksaa pitkään tällä alalla. Huomasin pian aloituksen jälkeen inhoavani tuoda itseäni esiin ja puskin itseni lähes burnouttiin vajaassa vuodessa. Aiempi työ rikkoi mut tavalla josta mulla ei oo enää paluuta. Näin ihmisiä todella vaikeilla taustoilla ja systeemin rikkonaisuus ja päättäjien välinpitämättömyys rikkoi mussa lopullisesti jotain. Nään samaa kaavaa monissa yhteisöissä edelleen ja se saa mut helposti vetäytymään ihmisten seurasta.
Itsekkyys on asia jota en siedä. Runkkarit on itsekkäitä.
Tuntuu kuormittavalta ajatella että joku on niin hakoteillä elämässään, että saa seksuaalisia kiksejä hupivarailuista tai muusta palveluntarjoajien pahantahtoisesta trollailuista. Pakostakin rupeaa miettimään mikä ajaa sellaseen. Miten joku voi olla niin itsekeskeinen, yksinäinen tai hakoteilä elämästään, että päivän suurin saavutus on tämä. Eikö niitä hävetä olla nahoissaan? Vai onko sellainen välinpitämättömyys ja kunnioitus itseään kohtaan mennyt täysin..
Haukkaan palan syntistä valkosipulileipää silläkin uhalla että haisen valkosipulille ja imaisen kauneusruokaa sisuksiini okran ja pinaatin siivittämänä. Menenhän tästä kuitenkin vain nukkumaan. Nukun vaatteet päällä, sillä asunto on kylmä.
Oulu toinen aamu.
Herään tyytyväisenä, peti on kohdellut minua hyvin. Toisin kuin kotonani oleva uusi ylipehmeä sänky, joka aiheuttaa mulle mittavia kolotuksia ja nussiminen siinä on yksinkertasesti työlästä.
Nappaan kahvit tulille, suihku ja tupakalle. Tupakat kerään mukanani olevaan tuhkikseen ja myyn ne myöhemmin elävälle tuhkakupilleni, joka rakastaa kun syötän sille tumppeja ja tumppaan sen kieleen.
Laitan sisälle päästyäni Sylvainen Earthboundin soimaan ja ihastelen ikkunoista lumen painamia puita. Saatanan kaunista, perkeleen kylmää, mietin. Oon käynyt pakollisilla jokavuotisilla lapin reissuilla lapsena ja oon inhonnut siitä lähtien lappia. Omaehtoiset reissut on olleet kivempia myöhemmällä iällä.
Viestejä on pukannut yön aikana ja pukkailee edelleen jatkuvasti. Varaudun kuitenkin eilen sopimaani sessioon ja sovin pari muuta sessiota. Saan kummastakin hieman hupivarailjavibat, mutta annan mahdollisuuden. Mun estoille pääsee onneksi helposti, eikä sieltä oo paluuta, jos sinne joutuu, se on hupivarailun hinta. Oon laittanut kieltämättä jo kymmenen yhteydenottoa estoille tälläkin reissulla.
Kipakaksi ja ehdottomaksi sanovat kotopuolessakin.
Tänään pari oharia ja yhteen mennessä yksi toteutettu sessio. En taida tulla Ouluun ihan heti uudelleen jos saldo on 48h/ 2 sessiota. Full service sessioita on kyselty, mutta olen niistä kieltäytynyt ja tällä reissulla joutunut kieltäytymään jo kolmesta sessiosta missä mua saisi koskea. Paljon kyselyjä imettämisestä ja tisseistä. Sellaisia sessioita en toteuta, vaikka kivat tissit mulla onkin. Aversio aiheuttaa niin inhottavan tunteen, että en yksinkertaisesti kykene, enkä tykkää että muhun kosketaan ilman omaehtoisesti.
Painelen lämpimään suihkuun, koska asunto on jäätävän kylmä ja ilmankosteus saa mun ihon hilseilemään. Nakkaan kattilan tulille ja kaadan siihen n 2litraa vettä ja kiehutan sen ilmankosteuden nostattamiseksi. Koko ihoa kirvelee. Vitun atopia, jurahdan ja haluan kiljua tyynyyn.
Illalle on sovittu kaksi dominointi sessiota. Voisin käyttää seuraavalle keikalle vähän enemmän älyä ja maksaa 10e lakanoista ja pakata tilalle mukaan lelut. Aivan järjettömän ajattelematonta lähteä keikkailemaan tällä tavoin, mutta koska olen pitänyt melkein kahden kuukauden tauon, olen hieman jäässä. Se mulle suotakoon, vuosi on ollut rankka ja tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olinhan painanut 247 melkein reilun vuoden putkeen.
Ajatus katkeaa taas.. Niin aivan. Voisin toki käydä ostamassa köysiä ja leluja, mutta koska omaan kotona muutamat straponit, tilanne ei tunnu houkuttelevalta. Eikä myöskään höyryävän kattilan vierestä poistuminen. Otan seuraavalle keikalle mukaan ilmankostuttimen ja odotan innolla kevättä.
Tiivistettynä
Yhteensä tältä keikalta mulla jäi käteen 2 dominointisessiota, 4 ohitettua sessiota session sopimattomuuden/tarvikkeiden puutteesta johtuen ja 4 oharia. raffisti n 150-200 yhteydenottoa ja liikaa renkaanpotkijoita ja runkkareita. Tuskin tulen uudelleen. Mutta olihan tässä nyt aika amatöörimäisiä mokiakin mukana.
Ne kivat jotka löysitte tällä reissulla luokseni, tervetuloa Helsinkiin tai muihin pohjoisiin kaupunkeihin mua moikkaamaan (: Unohdin tietty kysyä rapsahalukkuutta, kun kot
Kipasen kuitenkin moikkaamassa kaveria ja punkaan unille kylmään rutikuivaan huonestooni ja järjestelen tulevaa keikkaa.
Herään ajoissa, noin puoli viisi ja nousen puolireippaasti ylös, sillä tiedän että mulla ei ole oikeastaan varaa nyt myöhästyä. Majotus ja matkat on jo maksettu. Pakkailen loppuja tavaroita ja nappaan kuivaustelineeltä kaikki mukaan otettavat.
Viivailen yli mun keikkalistalta kaikki mukaan otettavat ja huomaan että kello on askellellut reippaasti eteenpäin. Sählään taas lähdössä ja menetän 30min mun aikatauluista, niin tyypillistä, että en edes säikähdä. Lähden viimetipassa ja kerkeän laiturille 2 minuuttia ennen junan lähtöä. Juoksin jumiutuneet rullaportaat laukkujen kanssa ja kiitän mielessäni kollegaa joka oli myynyt mulle ekstra liput sopuhintaan. Saan olla aivan rauhassa, napit korvilla leijua haaveissani aamujunassa.
Saan rauhotuttua ja pari vinkkiä ilmotuksen tekemiseen.
Mulla on aina jostain syystä ollu tosi pieni asiakaskunta, vaikka oon saanu paljon kyselyitä. Kuulin, että automaattivastaukset karsii asiakkaita. Oon sen verran kuormittunu että pidän niistä kuitenkin tiukasti kiinni, sillä oon saanu tosi kivoja vakkareita siitä huolimatta. Mutta keikalla ne ei taida oikein toimia?
Puhelin rupeaa piippaamaan n 3h päästä matkan alotuksesta ja vaikka haluaisin pystyä keskittymään asiakaspalveluun, en vielä pysty. Mun kuulokkeista soi Sylvainea ja Alcestia. Nämä toimii mulla hyvin ja antaa kivaa rauhaa ennen aspa härdelliä. Luon myös puolitosissani hieman eteerisempää waxplay soittolistaa sessioon, jossa aion käyttää shibaria, ruusuja piikkeineen ja kynttilänvahaa. Ah, rakas ystäväni, kaunis, senuelli sadismi. Fantasioin hetken aikaa pitkiä hiuksia, köysiä ja vahaa, ja lopulta koitan siirtää keskittymiseni asiakaspalveluun. Ei runkkailuja, vain asiallisia yhteydenottoja, kiitos horojen jumalille.
Saavun vihdoin perille ja kipasen kaupassa, säädän kartan kanssa ja suuntaan asunnolle. Olen tähän mennessä käynyt useita kymmeniä viestejä läpi, kunnes mulle nappasi asiakas. Ennakkovaraustilanne ei näyttäytynyt hyvälle, mutta nyt niitä on huomiselle kolme ja tänään on tiedossa ainakin yksi asiakas. Tapaaminen meni hyvin ja sain kivan suosituksen, sitä pyydettyäni, ravintolasta johon suuntasin myöhemmin illalla.
Kipasen suihkussa lämmitelläkseni, huoneilma on turhan kuiva ja lämpötila kylmä. Kotona mua on pelastamassa kaksi ilmankostutinta, kaipaisin nyt niitä.
Saan edelleen viestejä ja tapaamispyynnön jonka sovin, mutta tajusin että olen liian kuormittunut vastaanottamaan ketään ja siirrän sen pahoittelujen kera seuraavalle päivälle. Menen vielä kerran hautumaan suihkuun ja kipitän ravintolaan. Täällä on ilmankosteuskin paljon parempi ja itämaiset tuoksut tulvivat nenääni.
Paikka on pieni, idyllinen ja siellä vallitsi yhteisöllinen ja lämminhenkinen tunnelma. Tilaan kasvisruokaa ja pyydän suolaisen mangolassin pahimpaan nälkääni. Se on täydellisyyttä. Pala taivasta, jos siinä olisi enemmän suolaa ja sitruunaa, niinkuin labnehissa.
Valtaan itselleni neljän hengen pöydän läppärini takia, pyytelen anteeksi ja kerron että siirryn jos paikka täyttyy. Valehtelin. Nautin ruhtinaallisesta ruokapöydästäni ja ajatuksenvirrasta mikä mulla tulee ihmiskontateista.
Mietin aina vain uudelleen että olenko oikea ihminen tälle alalle.
Mulla on tapana miettiä ihmisiä ja tapaamisia hyvin syvällisesti pitkänkin aikaa tapaamisten jälkeen. Mietin paljon ihmisten taustoja, tapaa kannatella itseään, puhua, siitä mistä ne tykkää ja miks ne tykkää.
Mulla on liikaa aikaa miettiä asioita, mutta jollain hullulla tavalla nautin siitä. Kiinnostukseni psykologiaan ja lääketieteeseen sai alkunsa varhain, muistan selailleeni ensimmäisiä lääkärinkirjoja heti kun jaksoin nostaa kirjan kirjahyllystä.
Mietin kuitenkin usein, että koska mua kiinnostaa enemmän sivuun vetäytyvä tutkimustyö, voinko jaksaa pitkään tällä alalla. Huomasin pian aloituksen jälkeen inhoavani tuoda itseäni esiin ja puskin itseni lähes burnouttiin vajaassa vuodessa. Aiempi työ rikkoi mut tavalla josta mulla ei oo enää paluuta. Näin ihmisiä todella vaikeilla taustoilla ja systeemin rikkonaisuus ja päättäjien välinpitämättömyys rikkoi mussa lopullisesti jotain. Nään samaa kaavaa monissa yhteisöissä edelleen ja se saa mut helposti vetäytymään ihmisten seurasta.
Itsekkyys on asia jota en siedä. Runkkarit on itsekkäitä.
Tuntuu kuormittavalta ajatella että joku on niin hakoteillä elämässään, että saa seksuaalisia kiksejä hupivarailuista tai muusta palveluntarjoajien pahantahtoisesta trollailuista. Pakostakin rupeaa miettimään mikä ajaa sellaseen. Miten joku voi olla niin itsekeskeinen, yksinäinen tai hakoteilä elämästään, että päivän suurin saavutus on tämä. Eikö niitä hävetä olla nahoissaan? Vai onko sellainen välinpitämättömyys ja kunnioitus itseään kohtaan mennyt täysin..
Haukkaan palan syntistä valkosipulileipää silläkin uhalla että haisen valkosipulille ja imaisen kauneusruokaa sisuksiini okran ja pinaatin siivittämänä. Menenhän tästä kuitenkin vain nukkumaan. Nukun vaatteet päällä, sillä asunto on kylmä.
Oulu toinen aamu.
Herään tyytyväisenä, peti on kohdellut minua hyvin. Toisin kuin kotonani oleva uusi ylipehmeä sänky, joka aiheuttaa mulle mittavia kolotuksia ja nussiminen siinä on yksinkertasesti työlästä.
Nappaan kahvit tulille, suihku ja tupakalle. Tupakat kerään mukanani olevaan tuhkikseen ja myyn ne myöhemmin elävälle tuhkakupilleni, joka rakastaa kun syötän sille tumppeja ja tumppaan sen kieleen.
Laitan sisälle päästyäni Sylvainen Earthboundin soimaan ja ihastelen ikkunoista lumen painamia puita. Saatanan kaunista, perkeleen kylmää, mietin. Oon käynyt pakollisilla jokavuotisilla lapin reissuilla lapsena ja oon inhonnut siitä lähtien lappia. Omaehtoiset reissut on olleet kivempia myöhemmällä iällä.
Viestejä on pukannut yön aikana ja pukkailee edelleen jatkuvasti. Varaudun kuitenkin eilen sopimaani sessioon ja sovin pari muuta sessiota. Saan kummastakin hieman hupivarailjavibat, mutta annan mahdollisuuden. Mun estoille pääsee onneksi helposti, eikä sieltä oo paluuta, jos sinne joutuu, se on hupivarailun hinta. Oon laittanut kieltämättä jo kymmenen yhteydenottoa estoille tälläkin reissulla.
Kipakaksi ja ehdottomaksi sanovat kotopuolessakin.
Tänään pari oharia ja yhteen mennessä yksi toteutettu sessio. En taida tulla Ouluun ihan heti uudelleen jos saldo on 48h/ 2 sessiota. Full service sessioita on kyselty, mutta olen niistä kieltäytynyt ja tällä reissulla joutunut kieltäytymään jo kolmesta sessiosta missä mua saisi koskea. Paljon kyselyjä imettämisestä ja tisseistä. Sellaisia sessioita en toteuta, vaikka kivat tissit mulla onkin. Aversio aiheuttaa niin inhottavan tunteen, että en yksinkertaisesti kykene, enkä tykkää että muhun kosketaan ilman omaehtoisesti.
Painelen lämpimään suihkuun, koska asunto on jäätävän kylmä ja ilmankosteus saa mun ihon hilseilemään. Nakkaan kattilan tulille ja kaadan siihen n 2litraa vettä ja kiehutan sen ilmankosteuden nostattamiseksi. Koko ihoa kirvelee. Vitun atopia, jurahdan ja haluan kiljua tyynyyn.
Illalle on sovittu kaksi dominointi sessiota. Voisin käyttää seuraavalle keikalle vähän enemmän älyä ja maksaa 10e lakanoista ja pakata tilalle mukaan lelut. Aivan järjettömän ajattelematonta lähteä keikkailemaan tällä tavoin, mutta koska olen pitänyt melkein kahden kuukauden tauon, olen hieman jäässä. Se mulle suotakoon, vuosi on ollut rankka ja tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olinhan painanut 247 melkein reilun vuoden putkeen.
Ajatus katkeaa taas.. Niin aivan. Voisin toki käydä ostamassa köysiä ja leluja, mutta koska omaan kotona muutamat straponit, tilanne ei tunnu houkuttelevalta. Eikä myöskään höyryävän kattilan vierestä poistuminen. Otan seuraavalle keikalle mukaan ilmankostuttimen ja odotan innolla kevättä.
Tiivistettynä
Yhteensä tältä keikalta mulla jäi käteen 2 dominointisessiota, 4 ohitettua sessiota session sopimattomuuden/tarvikkeiden puutteesta johtuen ja 4 oharia. raffisti n 150-200 yhteydenottoa ja liikaa renkaanpotkijoita ja runkkareita. Tuskin tulen uudelleen. Mutta olihan tässä nyt aika amatöörimäisiä mokiakin mukana.
Ne kivat jotka löysitte tällä reissulla luokseni, tervetuloa Helsinkiin tai muihin pohjoisiin kaupunkeihin mua moikkaamaan (: Unohdin tietty kysyä rapsahalukkuutta, kun kot
Kipasen kuitenkin moikkaamassa kaveria ja punkaan unille kylmään rutikuivaan huonestooni ja järjestelen tulevaa keikkaa.
