[ThomasDundee]

^ Juurikin näin.

Minä olen suurimman osan aikuisiästäni, 20-vuotiaasta lähtien, ollut jonkinlaisessa seurustelu -tai parisuhteessa. Vuosien varrella on ollut useita eri pituisia parisuhteita, joista yksi avioliitto. Mutta "deittailukulttuuri" on minulle hyvin vierasta. Yksikään parisuhde ei ole alkanut Tinderistä tai muusta deittisovelluksesta, eikä baarista. Vaan kaikki jollain tavalla odottamattomasti, arkielämän tilanteista.
Enkä edes pidä itseäni mitenkään ulospäin suuntautuneena, päinvastoin. Olen aina ollut ujo.
En myöskään muista, että minulla olisi koskaan ollut ns "haku päällä". Vaan kiinnostun ihmisestä, enkä parisuhteesta. Parisuhdetta etsivät naiset eivät myöskään yleensä kiinnostu minusta, joten vedän varmaan puoleeni jollain tavalla itseni kaltaisia naisia. Ja sama toisinpäin, pidän luotaantyöntävänä, jos nainen on kiinnostunut parisuhteesta tai seksisuhteesta enemmän kuin minusta.

Ohjenuoraksi aloittajalle sanoisin: Ole kiinnostunut ihmisistä, älä parisuhteesta. Ole kiinnostunut naisista ihmisinä, älä pelkästään naisina tai potentiaalisina seurustelukumppaneina. Ole oma itsesi, kuuntele ja ole kiinnostunut. Ota ihmiset vastaan ihmisinä, ja ole kiitollinen kaikista ihmissuhteista. Parisuhde tulee jos on tullakseen.

Ehkä olen poikkeava, mutta minun kohdallani tämä on toiminut.

Ja seksikokemuksien hankkiminen maksullisina palveluina kuulostaa aloittajan tapauksessa hyvältä idealta minun nähdäkseni.

Tsemppiä!

[Maalainen88]

Sotkeennun vielä,että voi kuule ketjun aloittaja, kunpa vaan tietäsit mistä lähtötilanteesta mie alotin, niin paljon minuu oli elämän varrella satutettu varomattomilla sanoilla ja teoilla ja vähä kehnon lainen juttu,että kaikki koettu paskendaali oli tapahtunu lääkärien ja hoitajien toimesta, kun kaikenlaista on ollu,sairaalan osastoilla on aikaa vietetty perussairauden puolesta kymmen vuotiaasta eteenpäin. Sitten perheestä on aina haaveillu, että saisin joskus vuosisatoja suvussa olleen sukutilan luovuttaa eteenpäin jälkikasvulle,mutta se ei tuu onnistumaan ikinä,koskaan en oo seurustellu, kukaan ei koskaan miuta huomoi tai huomaa missään,oon pelkkää tyhjää ilmaa,ihan ku ois Potterin näkymättömyys viitta päällä...ja sitten noi treffisivut,ne on ite saatanasta ollu ainakin mulle,muutaman kanssa oon päässy vähän aikaa kirjottelemaan,mut heti kun alkaa jo toivo nostaa päätänsä,että pääsisköhän jo näkemään livenä toisen,niin kadotaan taivaan tuuliin eikä vastata enää,vaikuttaa nykyään olevan niin,ettei pärjää kuin tomppa kruisen ulkonäöllä, rahaa ja rikkauksia pitäis olla,roleksi ranteessa,komee talo ja auto ja vieläpä suht paha poika,kilttiä ja tylsää ei kaivata. No asiaan,vaikka olin älyttömän ujo pelokas ja vaikka mitä, niin kuitenkin hiton kauan kattelin palveluntarjoajien ilmotuksia, sitten se yksi mielenkiintonen löyty,peräkyliltä pitää näissä asioissa aina lähtä autoileen ja hää sattu olemaan aika lähellä,vaan kuuskyt kilsaa sivu,hänen ilmotusta sitten kävin kattelemassa kymmeniä kertoja, hyvä ensivaikutelma säily,joten viimeseltä viestiä menemään,voi heleketti kuin pumppu löi kun vastausta ootin, kohtaaminen saatiin sovittua ja ulko ovelle saakka jännitti,mut toinen sanoi iloisesti hymyillen moi,niin suurin jännitys karisi oven ulkopuolelle, niin no,hänkin on vaan ihminen ja käyhän missitkin paskalla ajattelu jelppaa kummasti. Etukäteen olin kertonnu tapaamisen olevan eka kerta, joten se otettiin hyvin huomioon ja niinhän siinä kävi,että lopultakin,tosin vasta kolme kolmosena poikuudesta pääsin eroon, varoituksena voin sanoa,että koukuttuminen siihen kaikkeen kivaan ja uuteen on enemmän kuin todennäköistä,naisen kehossa on niin paljon kaikkea kivaa ja jännää, kaksi vastakkaisen sukupuolen edustajaa voipi vielä niin paljon kaikkea erilaista yhessä harrastella,rohkeasti vaan itteäs miellyttävään henkilöön yhteyttä, kerrot kaiken rehellisesti niin kyllä se siitä etenee,harrastaessa opin senkin,että liian ennakkoluulonen ei saa olla,mie oon oppinnu, että ulkokuori ei kerro yhtään siitä,millainen ihminen on,sisin on tärkeintä ihmisessä. Kun minäkin uskalsin,niin kyllä kuka tahansa muukin.

[FirstTimerX]

Tuo on varmasti iso ongelma itselle esimerkiksi Tinderissä – uskon, etten kykene tekemään onnistunutta ensivaikutelmaa, mikä siellä olisi kuitenkin aika ratkaisevaa. Vaikka paremman tutustumisen kautta olisin varmasti ihan erilaista seuraa, kuka jaksaa oikeasti tutustua?

Sitten myös tuo, että millainen harrastus antaisi hyvän mahdollisuuden tutustua naisiin? Joku tanssi voisi olla hyvä, mutta se menee kyllä aika paljon yli omalta mukavuusalueelta 

Koen muutenkin, etten ole varmasti mikään helposti lähestyttävä tyyppi. Naiset tuskin näkevät minua yliyrittävänä tai että olisi “haku päällä” – pikemminkin ehkä väliinpitämättömänä tai jäykkänä, vähän sellaisena “portsarimaisena”. Kai se on jonkinlainen suojakuori, vaikka oikeasti haluaisikin antaa ihan toisenlaisen kuvan itsestään.

Nuorempana kävin muutaman kerran baareissa, ja silloin naiset kyllä lähestyivätkin jonkin verran, mutta sekin harrastus jäi sitten. Sekin on jännä, että jopa humalassa tuntuu olevan tietyt “estot” päällä, ja huomaa miettivänsä aika tarkasti mitä sanoo tai tekee.