On yllättävää, miten pienetkin yksityiskohdat jäävät kehoon elämään.
On hetkiä, jolloin hierojan läsnäolo tuntuu jo ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtuu:
huoneen lämpö, pehmeä valo, hiljainen hengitys ihan jossain siinä lähellä.
Sitten se ensimmäinen liike; ei vielä kosketus, vaan se tapa, jolla toinen asettuu vierelle, kuin olisi päättänyt, että juuri sinä hetkenä maailmaa ei ole kiire minnekään.
Ja kun iho lopulta kohtaa toisen lämmön, siinä on jotain, mikä ei tunnu ihan hieronnalta.
Enemmän siltä kuin joku kuuntelisi kehoa sormenpäillään ja vartalollaan
Se viipyvä, lähes kuiskaava tunne, joka kulkee pitkin selkää, saa hengityksen syvenemään ja hetken venymään pidemmäksi kuin sen pitäisi olla.
Siinä kosketuksessa oli jotain, mikä tuntui tutulta ja silti täysin odottamattomalta.
Sellainen tunne, jonka jälkeen arki ei palaa ihan heti, ei ainakaan samaan rytmiin.
Keho kantaa mukanaan lämmön, muiston hymystä, ehkä jälkikaiun siitä, miten hel...vaa on olla jonkun käsien varassa ilman roolia tai suoritusta.
Mutta jos jätetään sensuelli puoli hetkeksi taustalle, on mielenkiintoista miten paljon ensimmäinen kosketus kertoo ihan kehollisella tasolla.
Moni ei tule ajatelleeksi, että:
* Hermosto reagoi ensimmäiseen kosketukseen 0,2 sekunnissa.
Se määrittää, rauhoitummeeko vai jännittymmekö.
* Kosketuksen lämpötila vaikuttaa autonomiseen hermostoon.
Lämmin kosketus rauhoittaa, viileä aktivoi.
* Rytmi luo luottamuksen:
hidas ja tasainen laskee sydämen sykettä, katkonainen tai kiireinen pitää kehon varuillaan.
* Paine kertoo tarkoituksen.
Kevyt kosketus herättää, pehmeä paino maadoittaa, tasainen liike luo turvallisuuden tunnun.
Joskus ensimmäinen sekunti ratkaisee, lähteekö keho (ja mieli) avautumaan vai jääkö se puolittain varautuneeksi loppuajan.
Siksi on kiinnostavaa kuulla:
Millainen teillä "oikea" ensimmäinen kosketus?
* lämmin ja rauhoittava – keho laskee kierroksia het
* kevyt ja kutkuttava – lupaus jostain ihanasta, joka ei ole vielä alkanut
* varma ja pehmeä – sellainen kosketus, jonka perässä mieli seuraa automaattisesti
* vähän kokeileva – kuin hieroja hakisi yhteistä rytmiä ennen kuin uskaltaa syventyä
Vai jotain ihan muuta; jotain sellaista, mitä ei osaa sanoin kuvata mutta minkä keho tunnistaa heti?
Toisaalta … joskus tapaaminen on heti alusta täysin menneen talven lumia – jos kosketus on kiireinen, kova tai etäinen
Kertokaa ihmeessä.
Ensimmäisissä sekunneissa tapahtuu usein eniten. Miten saa eniten irti?
On hetkiä, jolloin hierojan läsnäolo tuntuu jo ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtuu:
huoneen lämpö, pehmeä valo, hiljainen hengitys ihan jossain siinä lähellä.
Sitten se ensimmäinen liike; ei vielä kosketus, vaan se tapa, jolla toinen asettuu vierelle, kuin olisi päättänyt, että juuri sinä hetkenä maailmaa ei ole kiire minnekään.
Ja kun iho lopulta kohtaa toisen lämmön, siinä on jotain, mikä ei tunnu ihan hieronnalta.
Enemmän siltä kuin joku kuuntelisi kehoa sormenpäillään ja vartalollaan
Se viipyvä, lähes kuiskaava tunne, joka kulkee pitkin selkää, saa hengityksen syvenemään ja hetken venymään pidemmäksi kuin sen pitäisi olla.
Siinä kosketuksessa oli jotain, mikä tuntui tutulta ja silti täysin odottamattomalta.
Sellainen tunne, jonka jälkeen arki ei palaa ihan heti, ei ainakaan samaan rytmiin.
Keho kantaa mukanaan lämmön, muiston hymystä, ehkä jälkikaiun siitä, miten hel...vaa on olla jonkun käsien varassa ilman roolia tai suoritusta.
Mutta jos jätetään sensuelli puoli hetkeksi taustalle, on mielenkiintoista miten paljon ensimmäinen kosketus kertoo ihan kehollisella tasolla.
Moni ei tule ajatelleeksi, että:
* Hermosto reagoi ensimmäiseen kosketukseen 0,2 sekunnissa.
Se määrittää, rauhoitummeeko vai jännittymmekö.
* Kosketuksen lämpötila vaikuttaa autonomiseen hermostoon.
Lämmin kosketus rauhoittaa, viileä aktivoi.
* Rytmi luo luottamuksen:
hidas ja tasainen laskee sydämen sykettä, katkonainen tai kiireinen pitää kehon varuillaan.
* Paine kertoo tarkoituksen.
Kevyt kosketus herättää, pehmeä paino maadoittaa, tasainen liike luo turvallisuuden tunnun.
Joskus ensimmäinen sekunti ratkaisee, lähteekö keho (ja mieli) avautumaan vai jääkö se puolittain varautuneeksi loppuajan.
Siksi on kiinnostavaa kuulla:
Millainen teillä "oikea" ensimmäinen kosketus?
* lämmin ja rauhoittava – keho laskee kierroksia het
* kevyt ja kutkuttava – lupaus jostain ihanasta, joka ei ole vielä alkanut
* varma ja pehmeä – sellainen kosketus, jonka perässä mieli seuraa automaattisesti
* vähän kokeileva – kuin hieroja hakisi yhteistä rytmiä ennen kuin uskaltaa syventyä
Vai jotain ihan muuta; jotain sellaista, mitä ei osaa sanoin kuvata mutta minkä keho tunnistaa heti?
Toisaalta … joskus tapaaminen on heti alusta täysin menneen talven lumia – jos kosketus on kiireinen, kova tai etäinen
Kertokaa ihmeessä.
Ensimmäisissä sekunneissa tapahtuu usein eniten. Miten saa eniten irti?